Mitä kirjoitan suruadressiin?

Mitä kirjoittaa suruadressiin?

Muistan äidin hautajaiset, marraskuu 2018, Helsingin Hietaniemen hautausmaalla. Oli kylmä, maa märkä. Suruadressissa oli lyhyt runo, jonka sisko valitsi. Ei mitään ihmeellistä, vaan rauhallinen ja sopiva.

Meillä oli myös oma lyhyt teksti, muutama lause äidin lämpöisyydestä ja huumorista. Omaperäistä, sydämestä. Ei mitään valmiita kaavoja.

Osanotto-osa oli selkeä, meistä lapsista ja lähimmistä. Ei pitkä lista nimiä. Yksinkertainen, mutta kunnioittava. Kukat olivat kauniit, valkoiset liljoja.

Muistan sen niin hyvin, sen rauhallisuuden ja samalla surun. Hintaa en muista, en edes ajatellut sitä silloin. Tärkeintä oli äidin muistaminen.

Mitä kirjoittaa kuolleen omaiselle?

Kirjoitan harvoin adresseja, mutta yksi jäi mieleen.

Mummoni kuoli syksyllä 2018, lokakuussa muistaakseni. Hautajaiset olivat synkät, sateiset. Kirkko oli täynnä ihmisiä.

Oli jotenkin pakko raapustaa jotain adressiin, vaikka en yleensä tykkää niistä. Tuntuu jotenkin...tyhjältä.

• Kirjoitin vain, että muistan mummon aina iloisena ja että hän oli minulle tärkeä.
• En mitään syvällistä, ei mitään uskonnollista liturgiaa.

Muistan, että pohdin pitkään, miten mummo haluaisi minut muistavan hänet. Hän ei olisi halunnut mitään ylitsevuotavaa itkua ja valitusta. Hän olisi halunnut muistaa hänet nauravana.

Olihan se vaikea paikka, mutta jotenkin se, että pystyin kirjoittamaan sen adressiin helpotti. Pieni hetki, pieni muisto ja omat tunteet paperille.

Missä järjestyksessä nimet adressiin?

No niin, adresseihin kirjoittaminen, huh huh! Se on kuin joulukuusen koristelua, paitsi että koristeina on surunvalitteluja ja kyyneliä.

Ensin siis vainaja, Matti Meikäläinen vaikkapa, kuin kuningas kruunussaan. Hänen nimensä on kuin komea päätykivi hautakiveen, kivenkova ja arvokkaasti keskellä.

Sitten, kuin satumaaista sokeria pöydälle, muistovärssyt. Niissä on tunnetta, kuin kevät tulisi talven jälkeen. Jos niitä on niin paljon, että silmät pyörivät päässä, jätä pari pois. Eihän ketään kiinnosta kuulla 100 säkeistöä samasta aiheesta!

Ja lopuksi, osallistujien nimet, kuin sokeripallot kermakakulla. Kukkaisia nimiä, kuin herkullisia mansikoita. Jokainen nimeltä mainittu, että ei yksikään unohdu, ei vaikka nimeä olisi enemmän kuin tähtiä taivaalla.

• Muistathan: Älä aseta nimiä aakkosjärjestykseen, kuin sukkia laatikkoon. Se on tylsää kuin vanha villasukka!
• Vinkki: Jos et keksi hyviä runoja, laita vaikka kuvia Matin parhaista leipäjuustoista. Näin kukaan ei unohda hänen lempeää luontoaan.

Jos adresseja on niin paljon, että ne peittävät koko kirkon, voi osan runoja jättää lukematta. Kirkkokansa ei tarvitse kuulla kaikkea, kuten minä en tarvitse kuulla kaikkien mummojen reseptejä voikukkamehuun. Minä olen sentään jo aikuisena kokenut kokki, tehnyt ainakin 500 erilaista kakkua!

Lisää vinkkejä:

• Muista, että suruadressi ei ole tieteellinen raportti, vaikka kirjoitatkin niin tarkasti kuin professorina. Anna tunteiden virrata, vaikka ne olisivatkin villiä kuin heinäpelto myrskyn jälkeen.
• Valitse paperi huolellisesti. Älä käytä vanhaa puhelinluetteloa!
• Käytä kaunokirjoitusta, muuten teksti näyttää siltä kuin kissa olisi kävellyt näppäimistön yli.

Tärkeintä on kunnioitus ja aito tunne, ei kikkailu. Mutta pieni kikkailu ei haittaa, jos se tekee suruajasta hieman kevyemmän. Muista, että elämä jatkuu, vaikka Matti Meikäläinen onkin taivaassa leipomassa.

Miten päin adressi kirjekuoreen?

No johan on kysymys! Melkein kuin yrittäisi selvittää, kumpi sukka kuuluu kumpaan jalkaan aamuhämärissä. Mutta tässä vähän rautalankaa adressiasioihin, niin ei mene sormi suuhun:

• Itse adressi, eli se sisälehti: Sinne survotaan se sydäntäsärkevä osanottoteksti, vainajan nimi (ettei tule väärää ihmistä surtua) ja tietenkin allekirjoitus – kuka lohduttaa, ja kuka ei. Yleensä tämä kaikki prässätään sinne sisäsivun oikeaan laitaan, kuin tärkeitä uutisia konsanaan.

• Jaahas, kirjekuori: Tässä kohtaa homma menee vähän mutkikkaammaksi kuin mummon marjapuuro. Yleensä kirjekuoreen ei mitään erikoista laiteta, paitsi jos haluat olla tosi hienohelma ja laittaa siihen jonkun pienen surunauhan. Tai sitten ei, ihan miten lystää!

Lisähuomioita, kuin pippuria soppaan:

• Käsiala: Jos olet yhtä hyvä kirjoittamaan kuin lääkäri, harkitse ammattilaisen palkkaamista. Tai edes jonkun, joka osaa muodostaa kirjaimia, joita muutkin kuin kryptologit ymmärtävät.
• Liika on liikaa: Vältä ylilyöntejä. Ei tarvitse laittaa glitteriä tai hymiöitä adressiin. Muista, että ollaan hautajaisissa, ei lasten synttäreillä.
• Muista postimaksu: Jos lähetät adressin postitse, varmista että postimerkki on oikean kokoinen. Muuten voi adressi palata bumerangina takaisin, eikä se ole kiva yllätys surun keskellä.

Siinäpä se, kuin suoraan mankelista vedettynä! Eiköhän näillä ohjeilla saa adressin matkaan ilman suurempia kommelluksia. Ja jos menee pieleen, niin aina voi syyttää posteljoonia!

Kuka voi lähettää adressin?

Kuka voi lähettää suruadressin?

Kuka tahansa voi lähettää suruadressin. Yksityishenkilöt, perheet, työyhteisöt, yhdistykset, yritykset ja järjestöt – kaikki ovat tervetulleita osoittamaan surunvalittelunsa tällä tavalla. Ajatellaanpa vaikka naapurikunta, joka haluaa osoittaa solidaarisuutta – hekin voivat lähettää suruadressin. Tämä on merkittävä seikka, joka usein jää huomaamatta. Suruadressin lähettäminen on nimittäin demokraattinen teko, joka tasa-arvoistaa surun osoittamista. Jokaisella on oikeus ilmaista osanottoa, olipa kyse sitten lähipiiristä tai laajemmasta yhteisöstä. Olen itsekin osallistunut useampaan suruadressin laatimiseen ja olen huomannut, miten lämmin ja koskettava ele se voi olla.

Miten toimia suruadressin kanssa?

Suruadressin lähettäminen on helppoa. Muista nämä seikat:

• Sisältö: Kirjoita rehellisesti ja sydämestäsi. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa ilmaista surua.
• Lähettäjät: Mainitse selvästi, kuka tai ketkä lähettävät adressin. Tämä antaa adressiin painoarvoa ja selkeyttää, mistä yhteisöstä surunvalittelut tulevat. Myös tämä seikka korostaa demokratiaa surun ilmaisussa.
• Muodollinen vai epävirallinen: Voit valita haluatko lähettää adressin virallisen muodollisen kirjeenä vai lämpimämpänä ja henkilökohtaisena viestiä.
• Lähettäminen: Lähetä suruadressi joko postitse tai sähköisesti, riippuen lähettäjän ja vastaanottajan mieltymyksistä ja olosuhteista. Muista myös kuolinilmoituksen mahdollinen rooli. Kuolinilmoitus voi usein toimia ohjenuorana siinä, miten osoitetaan surua.
• Ajankohta: Ajankohta on tietysti tärkeä. Periaatteessa suruadressin voi lähettää milloin vain surun jälkeen, mutta hautajaisten aikaan tai pian sen jälkeen on yleisintä.

Suruadressin lähettäminen voi olla erinomainen vaihtoehto, jos ei pääse osallistumaan hautajaisiin henkilökohtaisesti. Se osoittaa silti kunnioitusta ja myötätuntoa edesmennyttä ja hänen läheisiään kohtaan. Itse koen sen melko koskettavana eleenä, varsinkin jos se on lähetetty jostain yllättävästä taholta, kuten vaikkapa vanhalta työpaikalta. Tämä tuo mieleen ajatuksen siitä, miten yhteisö muistaa ja kunnioittaa ihmisiä myös heidän poismenonsa jälkeen.

Kenelle osoitetaan suruadressi?

Kenelle se adressi sitten meneekään, kun kynä hiljaa piirtää paperille sanoja, jotka lohduttaisivat?

Se menee sinne, missä suru syvimpänä asuu. Sinne, missä kaipaus on käsin kosketeltavaa, kuin aamu-usva pellolla.

• Vainajan lähiomaisille, niin. Niille, joiden sydämestä on repäisty palanen pois, niin kuin vanhasta valokuvasta.
• Lähiomaisen osoitteeseen, jos sellainen on. Joskus se on ainoa paikka, minne muistot voivat laskeutua, kuin linnut oksille.
• Ja se ensimmäinen rivi... Matti Meikäläisen omaiset. Se on kuin hiljainen huuto, kuin kaihoisa sävel, joka muistuttaa siitä, mitä oli, ja mitä ei enää koskaan tule olemaan.

Muistan, kun isoisäni kuoli. Se oli lokakuussa, ja lehdet olivat jo alkaneet tanssia kuoleman tanssiaan. Kirjoitin adressin, ja se tuntui kuin olisin kirjoittanut osan sydämestäni paperille.

Se oli kuin olisin yrittänyt vangita hetken, jotta se ei katoaisi ikuisuuteen. Ja kun adressi vihdoin saavutti perille, toivoin, että se toisi edes pienen lohdun, edes pienen hymyn niiden kasvoille, jotka olivat menettäneet niin paljon.

Milloin suruadressi lähetetään?

Suruadressi: lähettämisen etiketti – älä ole se myöhästyjä!

Toki, adressin voi lähettää heti kuolinuutisen kuultuaan, mutta kuka nyt haluaa olla se, joka muistaa liian aikaisin? Onhan siinä sekin puoli, että adressi on kuin some-postaus vainajalle, jos ei pääse hautajaisiin. Mieti sitä.

• Aikataulu: Ei kannata hosua, mutta ei myöskään odottaa, että ruoho kasvaa haudalla. Hautajaiset on hyvä deadline. Paitsi jos olet se tyyppi, joka aina myöhästyy. Silloin kannattaa toimia heti.

• Sisältö: "Osanottoni suruunne" on ihan ok, mutta jos haluat säväyttää, yritä keksiä jotain omaperäisempää. Esimerkiksi jokin hauska muisto vainajasta. Paitsi jos vainaja oli tunnettu kuivasta huumorista. Silloin ei.

• Toimitus: Posti on hidasta. Jos haluat varmistaa, että adressi ehtii perille ajoissa, harkitse sähköistä versiota. Tai lähetä se kuriirilla. Tai soita vainajalle.

• Muista: Adressi ei korvaa henkilökohtaista osanottoa. Jos pystyt, mene hautajaisiin. Paitsi jos olet allerginen siitepölylle. Silloin kannattaa harkita tarkkaan.

Oikeasti, suruadressi on vain paperilappu. Tärkeintä on, että muistat vainajaa ja tuet läheisiäsi. Mutta jos haluat tehdä vaikutuksen, panosta siihen. Tai älä. Ihan miten vaan. Elämä on. Ja sitten se ei ole. ‍️