Mitä kirjoittaa suruadressiin?

Suruadressin sanat? Mitä kirjoittaa?

Muistan mummoni hautajaisissa, 17.7.2010 Tampereella, suruadressissa luki "Lepää rauhassa". Se oli yksinkertainen ja koskettava.

Itse kirjoitin ystävän isän suruadressiin "Syvimmät osanottomme". Se tuntui sopivalta.

Kerran näin adressin, jossa oli runo. Liian pitkä mielestäni.

Adressissa tärkeintä on vilpitön osanotto. Ei tarvitse liikoja kikkailla.

Omaisen nimeäminen adressissa tärkeää. Muistan serkkuni häissä, adressissa luki vain "Onnea". Oli vähän kömpelöä.

Helsingissä kävin kukkakaupassa, siellä oli valmiita suruadresseja. Hintaa en muista, mutta ei ollut kalliita.

Kirjoita sydämestäsi. Se riittää.

Kenen nimellä suruadressi lähetetään?

Yö on pitkä ja ajatukset sekavat. Kenen nimellä se suruosoitus lähetetään... Se askarruttaa.

• Ensisijaisesti vainajan kotiin, tietysti. Mutta... meidän perheessämme... isäni kuoli viime vuonna, ja äiti asuu vielä vanhassa talossa yksin. Onko se sopivaa lähettää sinne, kun hän on niin haavoittuvainen nyt?

• Muistotilaisuuden paikkaan? Se olisi ehkä helpompaa, mutta tuntuu jotenkin... väärältä. Ei niin henkilökohtaiselta. Hänen nimensä mainitseminen kirjekuoressa... ehkä "Matti Meikäläisen omaiset" olisi parempi, kuin äidin nimi erikseen. Liian julkinen? En tiedä.

Minä itse olisin halunnut, että suruosoitukset lähetetään äidille. Hän on niin yksin. Mutta toisaalta, jos haluan pitää asian yksityisenä, muistotilaisuuspaikka on varmaan helpompi ratkaisu. Mutta... äiti... hänellä on niin paljon surua jo nyt... En halua lisää painoarvoa. Voinko lähettää kaksi suruosoitusta? Yksi äidille, yksi muistotilaisuuspaikkaan. Se kuulostaa hölmöltä... mutta ehkä...

Onko olemassa oikeaa vastausta? Toivottavasti äiti ymmärtää.

Mitä kirjoittaa suru-korttiin?

Mitä kirjoittaa surukorttiin? On niin vaikeaa löytää oikeat sanat... Tuntuu, että mikään ei riitä.

• Syvimmät osanottoni. Se on aina turvallinen vaihtoehto, se on yksinkertainen ja aito.

• Ajatukseni ovat kanssanne. Tämä on toinen hyvä vaihtoehto, joka osoittaa tukea.

Yritän miettiä jotain henkilökohtaisempaa. Mutta sanat takertuvat kielelle, kuin möykky kurkussa.

Muistan mummoni kuoleman. Kirjoitin silloin korttiin: "Mummo, sinua ikävöin suunnattomasti. Muistosi lämmittää sydäntäni." Se oli aitoa. Se tuli suoraan sydämestä. Se tuntui oikealta.

Mutta nyt... en tiedä. Kuka kuoli? Mitä suhde kuolleeseen oli? Se vaikuttaa niin paljon.

• Jos kyseessä on läheinen ystävä: Voisi kirjoittaa jonkin mukavan muiston ystävästä, jostakin hauskaa mitä yhdessä tehtiin. Jostain, mikä tekee hyvän olon. Joka auttaa muistamaan positiivisia asioita.

• Jos kyseessä on tuttava: Yksinkertainen osanottoviesti riittää. Ei tarvitse keksiä pitkää ja vaikuttavaa tekstiä. Rehellisyys on tärkeintä.

Minulla on aina vaikeuksia näiden kanssa. Kirjoittaminen on niin vaikeaa, kun tuntee niin paljon. Muistan vielä äitini hautajaisia vuonna 2017... Kirjoitin silloin vain "Äiti, rakastan sinua". Se oli kaikki mitä pystyin silloin kirjoittamaan. Se tuntui riittävältä silloin.