Mitä tehdä kun kortti katoaa?

Oi ei, kortti kateissa! Tunnen sen kylmän väreen selkärangassani, sydän jyskyttää kuin rumpu. Mihin se nyt oikein katosi? Muistan käyttäneeni sitä… missä se nyt olikaan? Kaupassa? Bussissa? Äh, en muista! Paniikki nousee kurkkuun. Tuntuu, kuin koko maailma romahtaisi. Kaikki rahat, kaikki mahdollisuudet – poissa! Tai no, ehkä ei sentään.

Ensin syvään henkeä. Huh, huh. Yritän rauhoittua, vaikka se onkin vaikeaa. Muistan, että äidilläni oli kerran sama tilanne. Hän oli unohtanut korttinsa kahvilaan ja joku oli ostanut sillä vaikka mitä! Onneksi hän huomasi sen nopeasti ja sai rahat takaisin. Mutta silti… pelottavaa. Mitä jos minulle käy samoin?

Soitto pankkiin! Heti! Onneksi numero on tallessa puhelimessa. Tärisevin käsin naputtelen numerot ja odotan hermostuneena. "Kiitos soitostanne, olette yhteydessä pankkiin…" Äh, tämä odottelu. Jokainen sekunti tuntuu ikuisuudelta. Muistan lukeneeni jostain, että korttihuijaus on tosi yleistä. Taisi olla joku uutinen, jossa joku oli menettänyt tuhansia euroja. Toivottavasti minä en joudu samaan tilanteeseen.

Onneksi olen aina kirjoittanut korttitiedot muistiin. Tiedän, että jotkut sanovat, ettei niin saisi tehdä, mutta minulle se tuo turvaa. Jos kortti katoaa tai varastetaan, tiedän heti, mihin ottaa yhteyttä. Ja joskus, kuten nyt, se tuntuu aivan korvaamattomalta.

Huh, puhelin vastaa! Selitän tilanteen hätääntyneenä. Onneksi pankkivirkailija on ymmärtäväinen ja auttaa minua sulkemaan kortin. Olo helpottaa välittömästi. Kivi vierähti sydämeltä. Ehkä kaikki järjestyykin.

Nyt voin vihdoin hengähtää ja miettiä, missä se kortti oikein on. Ehkä se on pudonnut laukkuun? Tai sitten se on kotona pöydällä? No, se selviää aikanaan. Tärkeintä on, että kortti on suljettu ja kukaan ei pääse käyttämään rahojani. Opetus otettu: aina pitää olla tarkkana! Mutta ehkä ensi kerralla en panikoi ihan näin paljon. Tai ehkä panikoin, kuka tietää! Onneksi sentään tiedän, mitä tehdä tällaisessa tilanteessa.