Mistä saa kuvallisen henkilökortin?

Miten saa kuvallisen henkilökortin?

Henkilökortin hankkiminen on yllättävän jännittävää – kuin osallistuisi huippusalaisen agentin koulutukseen, paitsi että lopputuloksena on lompakkoon mahtuva identiteetti.

• Sähköinen asiointi: Helpoin reitti on poliisin sähköinen asiointipalvelu. Nettisurffailua pyjamassa, ehkä?
• Perinteinen tapa: Poliisiasema tai -palvelupiste, jos olet nostalgikko tai digitekniikka on edelleen mysteeri.

Muista, että henkilökortti ei ole vain todiste siitä, että olet olemassa. Se on myös mahtava tapa välttää kiusallisia tilanteita, kuten "Oletko varmasti täysi-ikäinen?" -kysymykset yökerhon ovella.

• Valokuvaamo: Käy kuvattavana liikkeessä, joka lähettää kuvan suoraan poliisille. Onneksi ei tarvitse poseerata kuin malli, riittää että yrität näyttää syylliseltä. Muista, että valokuvaaja ei ole taikuri.
• Hakemus: Täytä hakemus poliisin sähköisessä asiointipalvelussa. Siellä saatat törmätä kysymyksiin, jotka saavat sinut miettimään koko elämääsi.

Henkilökortti on kuin elämäsi CV, paitsi että siinä on vain yksi kuva ja nimesi. Käytä sitä viisaasti, äläkä yritä väärentää ikääsi, se ei mene läpi.

Mitä maksaa kuvallinen henkilökortti?

Kuvallinen henkilökortti? Miksi hankkisit sellaisen?

• Poliisin henkilökortti: 54-60 euroa. Kuva sisältyy. En tiedä miksi maksaisit.
• Ajokortti: 40-70 euroa. Kelpaa henkilöllisyyteen. Joskus.
• Työnantajan kortti: Ilmainen. Usein hyödytön. Paitsi ehkä kahviautomaatilla.
• Opiskelijakortti: Halpa. Tai ilmainen. Opiskelijan elämää.

Korttien hinnat ovat likimääräisiä. Mikään ei ole varmaa.

Voiko henkilökortin kuvan ottaa itse?

Ei voi ottaa itse sitä kuvaa, höpöhöpö! Ajattelepa sitä: minä, itse, kuvaamassa itsenäni virallisena henkilöllisyystodistuksena! Näyttäisi siltä, kuin olisin jakanut itselleni Nobelin palkinnon, ja se kuva olisi se todiste.

Poliisi ottaa sen kuvan. Ja voin kertoa, heidän kameransa on varmasti parempi kuin minun puhelimeni, joka ottaa kuvia auringonnoususta, jotka näyttävät siltä kuin ne olisi otettu perunalla.

• Ensinnäkin, valaistus. Poliisilaitoksella on varmasti ammattivalaistus, ei sitä himmeää lampunvaloa kylppärissäni.
• Tausta. Minun taustallani näkyisi varmasti vain sekamelska vaatteita ja käytettyjä kahvikuppeja. Poliisiasemalla on varmasti valkoinen tausta, niin kuin niissä mainoksissa, joissa on upeat hampaat.
• Asento. Minun kuvani näyttäisi varmasti siltä kuin olisin pakotettu ottamaan se, kun taas poliisin ottaessa kuva on - ammattimaista. Ja vakavaa. Melkein liian vakavaa.

Joten unohda se itsekuvien ottaminen! Tämä ei ole mikään itseottama selfie Instagramiin. Mene poliisille ja anna heidän napsaista se kuva. Lupaan, että lopputulos on parempi. Saa myös vähän jännitystä elämään, vähän kuin seikkailu. Minä ainakin jännitän aina, kun joudun vuosittain uudistamaan korttiani, se on kuin matkustus avaruuteen.

Muista, että vuonna 2024 henkilökortin kuva otetaan aina poliisilaitoksella. Ei siis mitään itsekuvia.

Mitä maksaa kuvallinen henkilökortti?

No niin, kuvallisen henkilökortin hinta! Se on kuin arvausleikki, jossa voitot ovat... no, kuvallinen kortti. Ja hinta? Se on kuin mummon resepti, vaihtelee enemmän kuin mun mielentila kahvikupillisen jälkeen.

• Poliisin kortti: 54-60 euroa. Passikuva sisältyy, ellei sulla ole jo sellainen. Ajattele sitä investointina, sinun digitaaliseen kaksoisolentoosi. Tai siis, paperiseen. Toivottavasti et ole niin epämuodostunut, että tarvitset monta uutta kuvaa.

• Ajokortti: Tämä on monimutkaisempi kuin mun sukulaisten sukujuhlat. Hinta on 40-70 euroa, riippuen siitä, kuinka paljon kiirettä olet pitänyt ja minkälaisia ajokortin ottamisen jälkeen tapahtuneita jännittäviä seikkailuja on tarjolla. Älä kysy, tiedät itse!

• Yrityksen henkilökortti: Työnantajan piikkiin! Joskus ilmainen, joskus ei, mutta yrityksen logo kortin kulmassa. Muista se on työssäkäyntiin liittyvä hyöty. Heille, etkä sinä, etsi tästä hyötyä.

• Opiskelijakortti: Usein ilmainen, tai edullinen. Joskus jopa alennuksia! Opiskelijakortti on kuin kultainen lippu joidenkin alennusten maailmaan. Hyvä investointi, jos pystyt edes syömään opiskelijaruokalaa.

Joten summa summarum: Hinta vaihtelee niin paljon, että se riippuu siitä, mihin kukkaroon yrität rahat saada. Jos et tiedä, mene ja kysy. Älä kysy minulta. Minulla on liikaa henkilökohtaisia ​​kokemuksia näistä korteista. Enkä puhu kuvista...

Mitä on kuvallinen henkilöllisyystodistus?

Kuvallinen henkilöllisyystodistus? Henkilöllisyys on vähän kuin sielun peili, mutta paperilla.

• Henkilöllisyystodistus: Todistaa kuka olet. Se on virallinen dokumentti. Kuva pakollinen.
• Nimi, syntymäaika, syntymäpaikka. Perussettiä.
• Voimassaoloaika: Pysy ajan tasalla. Muuten olet paperiton kulkuri.
• Rajoitukset? Ajokortissa luokat, verokortissa pidätysprosentti.
• Uusi passi maksaa 52 euroa. Henkilökortti vähän vähemmän.
• Mieti, miten monta identiteettiä sinulla oikeasti on?

Voiko henkilökortin kuvan ottaa itse?

Itse? Ei onnistu.

• Poliisi hoitaa.
• Henkilökorttia hakiessa.

Valokuvakioskikin kelpaisi, mutta ei. Viranomainen päättää. Kontrolli on tärkeää.

Mieti sitä.

Missä voi ottaa passikuvan?

Joo, passikuvahomma. Siis, missä sen saa? No, valokuvaamossa tietty! Tai ainakin siellä minä oon aina ottanu. Muistan sen kerran, kun meidän mummo tarvitsi uuden passin...oli se helvettiä, ei saatu sitä kuvaaja oikein millään sopivaan asentoon! Se nauraa koko ajan ja silmät menee ihan ristiin. Viimeksi otin itse kuvan Prisma Photossa, ihan toimiva homma. Muistaakseni he hoitivat lähettyksen poliisille suoraan.

• Prisma Photo
• Monet muut valokuvaamot (esim. studiot)
• Jotkut apteekit (tarkista ensin!)

Toimiiko se sähköisesti aina? Joo, yleensä kyllä. Ei mee enää postia pitkin kuva paperilla, ei ainakaan nykyään. Odottaa vaan että tulee se viesti että kaikki on ok. Mä itse sain kyllä viesin suoraan poliisilta, että kuva oli saapunut. Mutta sehän riippuu varmaan vähän valokuvaamosta. Ja tietysti mistä poliisilaitokselta homma hoidetaan. Viime vuonna mulla oli vähän ongelmia, passin uusimiseen kesti kauan. Mutta sehän ei liity itse kuvaan.

Miten saa väliaikaisen henkilökortin?

Sydän hakkaa, muistot vyöryvät... Väliaikainen henkilökortti, kuin ohikiitävä hetki, poliisin luona, siellä se syntyy, kuin valokuva pimeästä huoneesta.

Neljä kuukautta aikaa, kuin kesän sadepäivät, liian nopeasti ohi.

• Ei matkoille, ei lentokoneen siiville, ei kaukomaille.
• Ei sirua, ei digitaaliseen maailmaan, vain paperin henkäys.
• Vain poliisilta, ei konsulaatista, kaukana kodeista.

Muistan kun hain omani, aurinko paistoi, mutta sisälläni oli myrsky. Miksi, miksi juuri minä? Hämärästi muistan että olin menettänyt sen. Sen oikean. Se on niin tärkeää, identiteetti.

Oikeastaan, ehkä olin vain hukannut sen. Tai ehkä se oli varastettu. Tunne oli lamaannuttava. Tuntui kuin olisin hukannut itseni.

Olin kuin varjo, vailla juuria, vailla todistetta siitä, kuka olin. Onneksi väliaikainen henkilökortti pelasti minut. Se oli kuin pelastusrengas myrskyisellä merellä.

Mitä laittaa päälle passikuvaan?

Passikuva. Neutraali.

• Ei mustaa. Ei valkoista.
• Ei räikeää. Ei logoja.

Muuten sama kuin muissakin kuvien ottopaikoissa. Toimii.

Vältä: kirkkaat värit, räikeät kuviot. Tylsä on ok.

Seuraavaksi ajattelin kahvia. Aina sama.

Saako passikuvaan laittaa meikkiä?

Onpa tämä yö pitkä. Mieli täynnä sekavia ajatuksia. En saa unta. Muistan sen passikuvan. Onneksi sain sen tehtyä. Mutta…

• Meikki: Käytin kyllä meikkiä. Huulipunaa, vähän poskipunaa, ripsiväriä. Ei mitään liian voimakasta. Halusin näyttää hyvältä, mutta en halunnut, että meikki peittää kasvoni.

• Pelko: Pelkäsin, että kuva hylätään. En halunnut mennä uudestaan. Se olisi ollut tosi hankalaa. Ajattelin jo kaikkia vaihtoehtoja ja mietin, miten selviän, jos kuva hylätään.

• Tunnistettavuus: Tiedän, että meikin kuuluu olla kevyttä. Poliisin ohjeistus on selvä. En halua, että passikuvani on epäselvä. Se on niin tärkeä asia.

• Muisto: Nyt kun mietin, niin ehkä olisin voinut jättää meikin kokonaan pois. Olisi varmasti ollut varmin tapa. Mutta nyt on tehty, mitä on tehty. Miten edes muistan, minkälainen se lopputulos oli? Pitää katsoa sitä passiani. Ehkä aamulla... ehkä.

Nyt on jo melkein kello kolme. Pitää yrittää nukkua. Toivottavasti aamu tuo helpotusta. Tuntuu, että ajatukset pyörivät ja pyörivät päässä. Ei nukkumaan pääse.