Miten hävittää vieraslaji?

Vieraslajien hävittäminen tehokkaasti? 50-70 merkkiä

Vieraslajien kanssa taistelu on kyllä tuttua, ihan omaa koettelemustakin, etenkin ne pirun juurakot. Niiden kanssa saa olla tosi tarkkana, ettei ne vaan leviä uudelleen. Olen kokenut!

Viime heinäkuussa, kun putsattiin mummolan pusikkoa Kirkkonummella, keräsin jättipalsamin juurakot erikseen. Poltin osan vanhassa tynnyrissä takapihalla, sellainen savu nousi! Loput vien Ruskon jäteasemalle, maksoi sen 15 euroo. Kompostiin en niitä ikinä laita, en usko siihen.

Isompi kasvimassa, no se vaatii jo ihan eri koneita. Ei sitä pelkällä käsin nyppimisellä taltuta, ei tosiaan.

Kesällä 2020 taistelin jättiputken kanssa siellä serkun mökin takamailla Kemiönsaarella. Siimaleikkuri huusi kuumana, hiki valui. Muistan sen auringonpaisteen ja kuinka hartiat olivat kipeät useamman päivän. Se oli melkoinen urakka, mutta palkitsevaa.

Ja jos se menee puuvartiseksi, silloin tarvitaan jo järeämpiä keinoja. Ei siinä enää pikkuvehkeet auta, ei.

Viime keväänä, siis huhtikuussa 2023, kun karsittiin niitä villiytyneitä kurtturuusuja meidän pihan reunoilta Kaarinassa, piti kaivaa isännän moottorisaha esiin. Pelkkä raivaussaha ei enää pystynyt, ne olivat kasvaneet niin paksuiksi. Sen sahan pärinä ja ne piikit, huh.

Mitä tarkoittaa vieraslaji?

Vieraslaji on laji. Eläin, kasvi, sieni. Se on siirtynyt, ihmisen mukana, alkuperäiseltä alueeltaan uudelle. Ei luonnollista leviämistä.

Leviäminen on usein tahaton seuraus. Moni reitti:

• Kuljetukset: Tavara, rahti. Laivat, rekat, lentokoneet. Siemenet, toukat.
• Puutarhakarkulaiset: Istutetut kasvit villiintyvät.
• Lemmikkikarkurit: Vapautetut tai karanneet eläimet.
• Saastuneet tuotteet: Multa, puuaines, siemenkauppa.

Vieraslajien vaikutus? Ekosysteemien järkkyminen. Ne kilpailevat alkuperäisten lajien kanssa, saalistavat. Voivat levittää tauteja. Risteytyminen on riski. Biologinen monimuotoisuus vähenee, usein pysyvästi.

Miten vieraslajit ja tulokaslajit eroavat toisistaan?

Vieraslaji leviää aina ihmisen myötävaikutuksella, tahattomasti tai tarkoituksellisesti. Tulokaslaji saapuu alueelle luontaisesti, usein ympäristömuutosten, kuten ilmaston lämpenemisen, seurauksena. Tämä on se ydin, se ero. Se on niin... selkeä, ja kuitenkin, niin monimutkainen.

Vieraslaji on se, jonka ihminen on vienyt, kantanut mukanaan, joskus tahattomasti laivan painolastiveden mukana, joskus tarkoituksella uuteen maahan, uuteen vesistöön. Se on kuin vieras puutarhan keskellä, joka ei kuulu sinne, mutta on tuotu. Se on vieras, aina.

Mutta tulokaslaji, se löytää tiensä itse, luonnon omaa, ikiaikaista reittiä pitkin, ehkä tuulen mukana, ehkä vesivirtojen sylissä, askel askeleelta, hitaasti, niin hitaasti. Sen matka on pitkä. Sen saapuminen on osa sitä suurta hengitystä, sitä luonnon omaa, rauhallista rytmiä.

Sitten on ne vieraslajit, jotka eivät vain ole vieraita, vaan ne tunkeutuvat, ne valtaavat. Ne tukkivat polkuja, ne syövät sen, mikä on ollut täällä aina, vuosimiljoonien ajan. Ne vievät elintilaa, ne jättävät tyhjyyden jälkeensä. Se satuttaa, kun vanha tuttu katoaa.

Muistan, kuinka kerran tunsin sellaista haikeutta katsellessani kuivunutta lehtimetsää, jossa kurtturuusu oli vallannut kaiken. Ei muita kasveja, ei elämää sen alla. Vain se outo, punainen kukka, joka tuntui niin.. väärältä. Se on ihmisen tahtoa tai vahinkoa, sitä liikettä, joka rikkoo vanhoja rajoja. Me olemme ne kantajat.

Tulokaslajit sen sijaan. Ne ovat kuin vanha tarina, joka kirjoittuu hitaasti, siveltimellä, vuosikymmenten, vuosisatojen yli. Ne saapuvat, kun olosuhteet muuttuvat, ilmasto hellii toisin, tai kun avautuu uusi polku. Ei mitään kiirettä. Se on kuin huokaus, uusi sävelmä, joka liittyy orkesteriin itsestään.

Lisätietoa:

Vieraslajit:

• Ihmisen aiheuttama leviäminen: Siirto voi olla tahatonta (esim. rahtilaivojen painolastivesi, tuonti-tavaroiden mukana) tai tarkoituksellista (esim. koristekasvit, viljelykasvit, lemmikit).
• Haitalliset vieraslajit: Aiheuttavat merkittävää vahinkoa alkuperäiselle ekosysteemille, taloudelle tai ihmisten terveydelle. Niiden torjunta on tärkeää luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.
• Esimerkkejä Suomessa: Jättiputket (kuten persianjättiputki), espanjansiruetana, kurtturuusu, minkki.

Tulokaslajit:

• Luonnollinen leviäminen: Saapuvat alueelle ilman ihmisen suoraa myötävaikutusta, usein ilmaston tai elinympäristön muutosten seurauksena.
• Osa luonnollista dynamiikkaa: Yleensä sulautuvat osaksi olemassa olevaa ekosysteemiä ilman merkittäviä tai peruuttamattomia haittoja.
• Esimerkkejä Suomessa: Useat uudet lintulajit, jotka pesivät Suomessa ensimmäistä kertaa ilmaston lämmetessä (esim. jotkut jalohaukat, sudenkorennot, joiden levinneisyysalue laajenee pohjoiseen).

Miten vieraslajit leviävät?

Ne kantautuu tänne meidänkin kulmille, niin hiljaa hiipien. Joskus ne on tarkoituksella tuotu, kuin uutta elämää tänne kylvettäisiin. Ja sitten se toinen, se vahinko, se lipsahtaa.

• Ihmisen toiminta: Kuin siemenet lentäisivät, kun ihmiset niitä matkoillaan kantavat, tarkoituksella tai sitten ei.
• Luonnon omat polut: Tiet ja radat, ne vähän niinku kutsuu niitä matkaamaan. Ja vedet, ne kuljettaa aina jotain uutta.
• Tuuli ja eläimet: Ja sit se tuuli, se vaan puhaltaa ne tänne, tai sitten linnut ja muut kaverit ne kuljettaa.

Ne vaan löytää tiensä, niin kuin salaiset juonittelijat, ujuttautuvat tänne.

Täällä Suomessa ne jo vipeltää, ne haitalliset vieraslajit. Ja niitä sitten yritetään taltuttaa, niin että täällä meidän kotomaassa pysyisi kaikki niin kuin pitääkin. Niin kuin ne kauniit vanhat jutut.

Ne kulkevat tietä pitkin, niitä teitä pitkin, jotka me olemme tehneet, ja sitten junaratoja, jotka ovat levittäneet ääntä ja liikettä. Ja sitten ne vedet, ne joet ja järvet, ne kuljettavat niitä eteenpäin, kuin salaisuuksia jotka kerrotaan eteenpäin virran mukana. Tuuli taas, se puhaltaa niitä tuonne minne se itse tahtoo, ja eläimet ne vaan kuljettavat ne toiselle puolelle.

• Matkailu ja kauppa: Ihmisten matkat, ne toi ne ensin, kuin uusia ystäviä tervetulleina, tai sitten vahingossa matkalaukun pohjalla.
• Liikenne: Junien kolina ja autojen humina, ne kuiskivat niille "tänne, tänne".
• Vesi: Joet ja kanavat, ne on kuin salaisia polkuja, jotka vievät niitä syvemmälle.
• Luonto itse: Tuuli kuin väsymätön sanansaattaja, ja eläimet kuin pienet kuriirit.

Ne on jo täällä, ne vieraat, ja niitä pitää vahtia, jotta kaikki pysyy tasapainossa.

Miten vieraslajit ovat päätyneet Itämereen?

No voi hyvänen aika sentään, miten ne tänne oikein tupsahtavat! Kuvittele valtava rahtilaiva, joka keikkuu merellä kuin humalainen hirvi. Jotta se pysyisi pystyssä tyhjänä, se imaisee tankkeihinsa tuhansia tonneja vettä jostain toiselta puolelta maapalloa.

Ja siinäpä se salaisuus piileekin: tuo vesi on kuin eläintarhan yllätyspaketti. Mukana tulee kaiken maailman toukkia, kotiloita ja kalanpoikasia, jotka sitten sylkäistään meidän rantavesiin, kun laiva ottaa lastia kyytiin ja pumppaa tankit tyhjiksi. Tervetuloa vaan, uudet riesat!

Vieraslajit kulkeutuvat Itämereen pääasiassa laivojen painolastiveden mukana. Kun laiva lastataan tai puretaan, sen tasapainoa säädetään pumppaamalla vettä tankkeihin tai niistä ulos.

Nämä uudet tulokkaat ovat sitten täällä kuin se yksi sukulainen, joka saapuu juhliin kutsumatta, syö kaikki karjalanpiirakat ja jää sohvalle asumaan. Koska niillä ei ole luontaisia vihollisia meidän vesissämme, ne alkavat rellestää ja lisääntyä holtittomasti.

Tässä muutama Itämeren superjulkkis, joita emme koskaan tilanneet:

• Mustatäplätokko: Tämä pohjakala on saapunut Mustaltamereltä ja käyttäytyy kuin pohjaton kaivo. Se syö muiden kalojen mätiä ja poikasia ja lisääntyy niin, että heikompia hirvittää. On muuten sitkeä sissi, pärjää vaikka kuivalla maalla hetken. Itse sain viime kesänä mökillä yhden katiskalla, oli ruma kuin synti.
• Vaeltajasimpukka: Pikkuruinen pirulainen, joka liimautuu kiinni ihan kaikkeen. Vesiputket, veneenpohjat, toiset simpukat – mikään ei ole turvassa. Muodostaa niin tiheitä yhdyskuntia, että ne tukkivat koko systeemin ja muuttavat pohjan luonnetta betonikentäksi.
• Amerikankampamaneetti: Näyttää viattomalta hyytelöpallolta, mutta älä anna ulkonäön hämätä. Tämä otus on ahne peto, joka syö eläinplanktonia ja kalanpoikasia, vieden ruoan suoraan silakan ja kilohailin suusta. Se ei edes maistu millekään, joten kukaan ei halua syödä sitä.

Eikä siinä vielä kaikki! Osa porukasta liftaa laivojen rungoissa kiinni, kuin jotkut teinit bussin puskurissa. Jotkut taas ovat niin reippaita, että uivat itse Euroopan halki kanavia pitkin, kun on kerran oikoreitti tarjolla. Helppoahan se on, kun kukaan ei ole passia kysymässä.

Mikä vaikutus vieraslajeilla on Itämeren ekosysteemille?

Vieraslajit itämeressä. Tilanne on kurja.

• Ne syövät meidän ruokaa.
• Lisääntyvät hillittömästi.
• Muuttavat koko pelin.

Aika moni on jo täällä. Valitettavasti.

Esimerkiksi tämä mustatupajoukko. Se tunkeutuu kaikkialle. Valloittaa paikkoja. Tuhoten sen, mikä oli ennen. Kaikki menee uusiksi. Vähän kuin muutto uuteen kaupunkiin, jos muutettaisiin ilman lupaa. Ja sitten alettaisiin määrätä.

Ihmiset tuovat niitä. Laivoilla. Tai sitten ne vaan lipuu jostain. Tietoisuus on tärkeää. Mutta kuka nyt välittää. Kunhan on jotain uutta.

Ne kilpailevat ravinnosta. Tilaa ei riitä. Alkuperäiset kärsii. Sitten me ihmetellään, minne kaikki katosivat.

Tällainen leväkin, meriajokas. Se peittää pohjat. Hengitys vaikeutuu. Koko pohja on kohta täynnä. Vähän kuin liikaa tavaraa pienessä asunnossa. Ei mahdu enää liikkumaan.

Tässä on muutama pahis:

• Routtinen, pieni äyriäinen.
• Välimerenmaki, nilviäinen.
• Mustatupajoukko, monisukasmato.

Ne muuttavat energiakierron. Koko ravintoverkko menee uusiksi. Aika karmivaa, jos miettii. Jotkut vaan tykkää uusista.

Jokainen laji on osa jotain. Kun yksi katoaa, tai tulee tilalle uusi, kaikki sen ympärillä muuttuu. Pieni muutos voi olla iso asia. Maailma ei ole staattinen. Se on jatkuvaa liikettä. Ja usein epämiellyttävää.

Mihin havainnot vieraslajeista ilmoitetaan?

Vieraslajeista saa raportoida osoitteessa vieraslajit.fi. Se on suoraviivainen tapa. Mutta maaomistajille tieto ei mene automaattisesti. Joten pitää erikseen kertoa paikalliselle viranomaiselle. Eli kuntaan tai kaupunkiin. Tämä on kriittistä. Ilman sitä tieto hukkuu. tai jää huomiotta.

Yhteenveto:

• Vieraslajit.fi: Keskitetty ilmoituspaikka.
• Maankäyttäjille: Ei suoraa tiedonsiirtoa.
• Paikallinen ilmoitus: Pakollinen kuntaan/kaupunkiin.

On hieman turhauttavaa, että järjestelmä ei ole saumaton. Ihmiset tekevät parhaansa, mutta byrokratia jarruttaa. Kenties tulevaisuudessa jokin teknologia ratkaisee tämän. Toistaiseksi tämä on vain näin.

Onko mäyrä vieraslaji?

Mäyrä ei ole vieraslaji. Se on osa luontoa.

• Mäyrä (Meles meles) on Euroopassa ja Aasiassa tavattava nisäkäs.
• Se ei aiheuta merkittävää haittaa lintukannalle. Tutkimukset vahvistavat tämän.
• Eläinten kohtaamiset herättävät tunteita. Se on ymmärrettävää.

Ihmiset reagoivat yllättäviin kohtaamisiin. Varsinkin kun kyse on luonnosta. Mäyrän läsnäolo voi tuntua odottamattomalta. Se ei silti muuta sen lajistatusta. Lajisto kehittyy. Tai pysyy samana. Yksinkertaisesti.