Miten peikonlehdestä saa ison?

Miten peikonlehdestä saa ison? Ai, se onkin kysymys, joka on painanut mieltäni jo vuosia! Olen nimittäin surkea viherpeukalo, oikeasti surkea. Mutta peikonlehti… se on aina kiehtonut minua. Sen suuret, kauniit lehdet… Niin rauhallisen näköiset.

Peikonlehden kasvattaminen isoksi, huh, se onkin oma taiteenlajinsa. Luin jostain, että lisäys on helpoin tapa. Pistokkaista siis. Muistan, kun yritin ensimmäisen kerran. Kevät se oli, aurinko paistoi, niin innostunut olin! Leikkasin varsi- ja latvapistokkaita, tökkin niitä multaan, niin kuin ohjeissa luki. Varmistin, että ainakin yksi ilmajuuri oli mullan alla – tai ainakin yritin. Ehkä siinä oli pieni virhe… tai ehkä kymmenen. Suurin osa kuihtui. Muutama kuitenkin selvisi! Se oli ihanaa! Niin pieniä ja hauraita, mutta elinvoimaisia.

Uudelleenistutus on sitten toinen juttu. Luin, että nuoret kasvit pitäisi istuttaa vuosittain keväällä tuoreeseen kukka- tai viherkasvimultaan. Onkohan se totta? Minä olen ainakin tehnyt niin, ja kasvit ovat kasvaneet! Ei mitään jättiläisiä, ei vielä, mutta kyllä niitä kasvaa. Tiedätkö mitä? Viime vuonna tein yhden virheen – unohdin istuttaa yhden ja se kasvoi… hieman vajaaksi. Opimme virheistämme, eikö niin? Ja minä olen oppinut, että peikonlehden hoito onkin yllättävän paljon tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Mutta palkitsevaa. Kaikki se työ, kaikki ne epäonnistumiset… kaikki se on niin sitä varten, että näen vihdoin tuon toivomani jättimäisen peikonlehden. Ehkä ensi vuonna? Ehkä…

Lisäksi joku kertoi, että noin 70% kasveista kasvaa paremmin, jos ne istuttaa keväällä. En tiedä onko se ihan totta, mutta tuntuu jotenkin loogiselta. Aurinko ja kaikki.