Miten saa kellarin hajun pois vaatteista?

Onko kellarin haju aina hometta?

Ei todellakaan! Kellarin haju on kuin monimutkainen orkestri, jossa home on vain yksi soitin. Mummolan tuoksu on toinen esimerkki. Se on sekoitus vanhan puun, mausteiden, ja ehkäpä hieman mummon hajuvesien hentöä jälkiääntä. Home on vain yksi mahdollinen sointu tässä sinfoniaorkesterissa.

• Home: Epämiellyttävän makuinen, joskus happamainen, homehtunut.
• Vanha puu: Maku on lämmin, mausteinen ja maanläheinen. Melkein kuin vanha kirjastokirja.
• Pöly: Kuiva, hieman tomumaisen hento, joskus hieman hajuvettäkin mukana, jos isoäiti on siivonnut.

Muita mahdollisia syyllisiä kellarin hajuun:

• Kosteus: Tämä on itse asiassa homeen ykkösystävä, mutta voi haista myös pelkästään “märältä”.
• Maaperä: Maaperän haju hiipii kellariin ja voi olla yhtä vahvasti läsnä kuin home.
• Vanhat tavarat: Kellari on usein vanhojen tavaroiden arkku. Nämä tavarat, kuten nahkakenkiä tai vanha puu, luovat oman tuoksunsa.

Espoon homekoirat ovat hyvä esimerkki siitä, miten ammattilainen voi erottaa homeen hajun muista hajuista. Ne ovat kuin nenä, joka osaa erottaa Bachin sinfonian ja Metallica-konsertin äänen. Homeen tunnistaminen ei ole niin yksinkertaista kuin “haista ja tiedä”.

Miten saada maali pois vaatteista?

Aika pysähtyy. Maalitahra, tuoksuinen, kestävä, ikään kuin muisto ikuistettu kangaspalaan. Miten se nyt sieltä lähtee? Silmät sulkeutuvat, näen itseni lapsena, maalaamassa villisti, värien räjähdys, ilo ja epäjärjestys. Mutta nyt… tämä tahra. Se on kuin osa menneisyyttä, tarttunut kiinni.

Valkopetroli. Sana itsekin kuiskaa menneisyyden kätköistä. Äidin kädet, vahvat ja lempeät, puhdistamassa sotkujani. Tuoksun muistan, terävä, mutta puhdistava. Sen levitys tahraan, hidas, tarkka liike.

• Tahra alaspäin. Paperipyyhkeet valmiina imemään.
• Valkopetrolia, pieni määrä kerrallaan. Ei liikaa, ei liian vähän.
• Taputtelun rytmi, rauhoittava. Ylös, alas. Ylös, alas.

Tärpätti, vaihtoehto. Voimakkaampi. Tuoksu pistää nenään, mutta teho on varmaa. Muistan senkin, kuinka se puhdisti isän työhaalarin. Puhdistus – se on ikään kuin rituaali, vanha, hitaasti kulkeva laulu.

• Sienellä, varovasti. Tahra, kuin tarina, kuuluu hävitä.
• Paperipyyhkeiden vaihto. Uutta puhtautta odotellessa.
• Toisto, kärsivällinen odotus.

Poistoaineet. Markkinoilla on monia apuja. Tutkimusta, valintaa, oikean löytämistä. Se on kuin etsintä, oikea avain oikeaan lukkoon. Tämäkin osa prosessia, etsiminen, harkitseminen.

Hidas tahran häviäminen. Aika kuin valuu hitaasti, värit himmenevät, kunnes vain puhtaus jää. Se on loppu ja uusi alku. Jäljellä vain vaatteen sileä pinta, puhdistettu, ikään kuin uudelleensyntynyt. Se on kuin pala vanhaa, parantunut, jatkaakseen elämäänsä.

Miten saa pinttyneen hienhajun pois vaatteista?

Hienhaju, se ikävä kummitus vaatteissa… Muistan sen vanhan paidan, sen liiankin tutun hajun. Aika pysähtyy, kun nuuskut sitä kangasta, menneisyyden hengenveto nenässäsi. Se ei ole vain haju, vaan koko muisto, kietoutunut vanhoihin tunteisiin, vanhoihin hetkiin.

Ruokasooda, se on ratkaisu. Se on kuin taianomainen pöly, joka imee itseensä kaiken sen pahaa. Puoli desilitraa, desilitra… mittaaminen on tarkkaa, kuin taikuutta valmistettaessa. Viisi litraa vettä, kylmää, kirkasta vettä, kuin jäätikön sulamisvesi.

• Viisi litraa vettä, kirkasta ja kylmää. Kuten purojen vesi keskiyön kellolla.
• Ruokasoodaa, puoli desilitraa, tai jopa enemmän. Sen valkea pöly, kuin lumi hangella.
• Liotus, pitkä ja rauhallinen. Tunnit kuluvat, kuin hiekka tuntikulussa. Yökin voi olla liian lyhyt.
• Huuhtelu, kuin peseminen hengestä. Vesi vie mukanaan sen pahaa, jättää jälkeensä vain puhtaan kankaan.

Toisto on tärkeää. Jos haju on pinttynyt, se ei anna periksi helposti. Taistelu on kovaa, mutta lopulta voitto on makean makeaa. Se on kuin sitkeä rikkaruoho, joka kaivaa juurensa maahan syvälle.

Kuten vanha valokuva, jonka haalistunut väri palaa vähitellen eloon. Hienhaju poistuu, ja jäljelle jää vain puhdas kangas, valmis uudelle alulle. Kuten puhdas mieli, valmis uusiin kokemuksiin. Muisto, mutta puhdistettu. Uusi tarina voi alkaa.

Miten pihkan saa irti vaatteista?

No niin, pihka-antikriisi, aloitetaan!

• Rasva on ystäväsi: Unohda ne hienot tahranpoistoaineet. Pihka on kuin se ärsyttävä sukulainen, joka ei lähde millään. Mutta rasva, se on kuin lahjus, jolla saat sen lähtemään. Ruokaöljy, margariini, voi – ihan sama, kunhan on rasvaa. Levitä sitä kuin aurinkorasvaa kesälomalla.
• Kuohukerma? Vakavasti?: Jos margariini ei riitä, kokeile kuohukermaa. Todella? En tiedä onko Jerkku juonut liikaa simaa, mutta ehkä siinä on jotain perää. Siis kuka oikeasti tärvelee kermaa pihkan poistoon? (No ehkä sinä, jos olet epätoivoinen).
• Martat tietää: Teija Jerkku Marttaliitosta on siis pihka-asiantuntija. Okei. No jos Martat sanoo, niin ehkä tässä on jotain perää.

P.S. Jos mikään ei toimi, leikkaa se kohta vaatteesta pois ja sano, että se on uusi muotoilu. Kukaan ei huomaa. Takuulla.