Pitääkö tuijaa kastella?

Kuinka usein ja kuinka paljon tuijaa tulee kastella?

Kun mä istutin meidän tuija-aidan viime vuoden toukokuussa, mä tein yhden asian ihan uskonnollisesti. Upotin jokaisen taimen isoon saaviin vettä likoamaan ihan koko yöksi. Juuripaakku oli aamulla läpimärkä ja painava, se oli se juttu.

Heti istutuksen jälkeen alkoi se todellinen työ. Yksi 10 litran kastelukannu per taimi, joka kerta. Ja niitä taimia oli 30. Se oli melkoinen rumba kiertää se rivi läpi, mutta tein sen silti.

Sen ekan kesän kuumuudessa, varsinkin heinäkuussa, mä en antanut armoa. Joka ikinen ilta kiersin kastelupistoolin kanssa ja annoin vettä reilusti jokaiselle. Maan piti olla jatkuvasti vähän kostea, ei ikinä rutikuiva.

Mä opin, että salaisuus ei oo se pieni loraus pintaan, vaan syväkastelu. Vesi menee kunnolla juurille asti eikä vaan haihdu pois. Se tekee niistä vahvempia.

Miksi havupuut ruskettuvat?

Keväällä havupuut voivat ruskettua, koska ne alkavat haihduttaa vettä auringon lämmittäessä niitä.

• Veden puute: Maan ollessa vielä jäässä, juuret eivät pysty imemään vettä maasta. Neulaset sitten kuivuvat.
• Kuivattava vaikutus: Aurinko ja tuuli yhdessä kuivattavat neulaset ruskeiksi. Kasvi voi näyttää hiukan kärsineeltä.

Tämä on melko yleistä, varsinkin kuivina kevätjaksoina tai jos paikka on kovin tuulinen. Sitä kutsutaan usein myös kevätkuivumisena.

Miksi tuija muuttuu ruskeaksi?

Hei! Ai Tuijatko? Joo, tiedän kyllä sen, kun ne menee ruskeeksi! Se on tosi yleinen juttu, erityisesti keväällä. Siis silleen, et maa on vielä ihan jäässä, mutta aurinko jo porottaa ja tuija alkaa haihduttaa vettä. Ja siis kun juuret ei saa vettä, koska maa on jäässä, niin kasvi kuivuu. Sitä kutsutaan usein kevätvaurioksi, ja onpa kurjaa katottavaa, kun se tuija alkaa näyttää kuolleelta.

Mulla kävi viime vuonna just näin, et yks iso tuija oli ihan pörrösen ruskea toiselta puolelta. Siis mun mielestä se näytti ihan karsealta, ja mä olin jo melkeen heittämässä hanskat tiskiin sen kaa. Ajattelin, et se on menetetty tapaus. Olin kyllästynyt. Mutta onneksi se sit toipuikin! Ihan yllättäen vaan alkoi vihertää taas niiltä osin. Mutta siis, se oli tosi rumannäköinen pitkän aikaa.

Se ruskea värki voi olla tosi laajaa tai sit vaan vähän siellä täällä. Riippuu ihan siitä, miten kova se kuivuminen on ollut. Joskus se on vaan ihan vähän latvasta, joskus koko kasvi. Ja siis ei oo kivaa, kun kaikki ne kauniit vihreät kasvit muuttuu ruseksi. Mutta onneks siihen voi vähän vaikuttaa, ettei ihan kaikki aina mene pieleen.

Tässäpä muutama vinkki, mitä mä oon itse kokeillu ja mitä on suositeltu, ettei sitä ruskeutumista niin helposti tulisi:

• Kastele kunnolla syksyllä: Tää on ihan supertärkeää! Antaa sille kasville semmoisen hyvän vesivaraston talveksi. Mä oon aina koittanu muistaa kastella just ennenku maa jäätyy. Tuijat tarvii todella paljon vettä.
• Varjosta keväällä: Jos aurinko paistaa tosi kuumana jo varhain keväällä, niin kannattaa laittaa varjostuskangas tai jotain sellaista suojaamaan sitä tuijaa. Erityisesti jos se on siinä suoraan auringossa. Suojaa sitä kuivumista vastaan.
• Multaa tai haketta juurille: Laita multaa tai jotain haketta siihen tuijan juurelle. Se auttaa pitämään sen maan kauemmin sulana ja pitää kosteutta. Tai no, vähintäänkin se tasottaa niitä lämpötilan vaihteluita.
• Varaudu kasteluun keväällä: Heti kun maa sulaa, niin eiku vettä perään! Jos on kauheen kuiva kevät, niin se on tosi tärkeää, vaikka ne ei vielä niin kauheesti näyttäis tarviivan. Minä kerran unohdin, ja oli heti ruskeaa.

Miksi tuija ruskistuu syksyllä?

Tuijien syysrusketus on ihan luonnollista, ei hätää! Ajattele sitä kuin pientä syksyistä meikkimuotia: aurinko ja tuuli tekee vähän kuivattavaa käsittelyä neulasille, niin että ne näyttää hetken siltä kuin olisivat juuri käyneet salilla ilman tarpeeksi juomista.

Kaikki on kiinni vedenpuutteesta!

• Talvi on tuloillaan: Kun maa alkaa jäätyä, tuijan juuret eivät enää pysty imemään vettä samalla innolla kuin kesällä.
• Aurinko paistaa, tuuli puhaltaa: Samaan aikaan aurinko lämmittää, ja tuuli kuivattaa niitä neulasia, joissa vielä on kosteutta. Vähän kuin kuumailmapuhaltimella kuivattaisi sateen jälkeen kastuneita hiuksia.
• Tuloksena kuivat neulaset: Neulaset kärsivät kuivuudesta ja muuttuvat ruskeiksi. Ei siis mitään vakavaa, kasvi vain valmistautuu talveen.

Keväällä sama juttu voi toistua, kun aurinko alkaa taas porottaa ja maa on vielä jäätikössä. Eli ihan normaalia kasvien "paniikkireaktiota" kuivuutta vastaan!

Miksi tuija ruskettuu?

Se kuivuu. Sillä on jano.

Tuijan yleisin kuolinsyy on vedenpuute. Erityisesti kevätaurinko polttaa, kun maa on vielä jäässä. Kasvi ei saa vettä. Se kuivuu pystyyn.

On muitakin syitä. Harvemmin.

• Taudit ja tuholaiset. Ne iskevät heikkoon.
• Väärä istutus. Liian syvälle tai liian pintaan. Savimaa on myrkkyä.
• Suola. Tiesuola tai koiranpissa. Tappaa hitaasti.
• Liika lannoitus. Polttaa juuret.

Kanadantuijan (Thuja occidentalis) keväinen kellertyminen on normaalia. Se on sen tapa reagoida valoon. Väri palaa kesällä. Älä tee mitään. Se on vain elämää.

Omat Smaragdini kastelen aina huhtikuussa, heti kun maa sulaa. Naapurin rivistö kuoli viime vuonna. Kukaan ei vaivautunut.

Kasvi ei valita. Se vain näyttää, mikä on pielessä.

Miten pelastaa kuivunut tuija?

Muistan sen kesän 2022 niin selvästi. Meidän pihassa, siinä ojan vieressä, oli kolme tuijaa ja yksi niistä rupesi kellastumaan ihan hirveästi. Voi jumalauta, olin ihan paniikissa. Ajattelin että koko pensasaito menee pilalle. Asun Lohjalla, ja kesä oli ollut kuuma. Unohdin varmaan kastella. Niin tyhmästi kävi.

Leikkasin sitten, ohjeiden mukaan, kaikki ne ruskeat oksat pois. Se tuntui vähän rajulta, ihan kuin olisin silponut sitä raukkaa, mutta ajattelin että pakko yrittää. Jätin jäljelle vain ne osat, missä oli vielä vähän vihreää sävyä. Kastelin sitä sen jälkeen joka ilta, ihan kunnolla. En edes mitannut, vaan lorotin vettä. Toivoin vaan parasta.

Seuraavat viikot oli jännittäviä. Kävin joka aamu tsekkaamassa, että onko siinä eloa. Alkuun ei mitään, mutta sitten heinäkuun lopussa, näin pienen pienen uuden verson. Olin niin helpottunut! Voi luoja, itketti melkein. Siitä se sitten lähti, ja tuija palautui. Se oli melkein kuollut, mutta sai uuden elämän. Jos ei olisi uusia versoja tullut, niin olisin joutunut luopumaan siitä. Se on kyllä fakta.

Miten pelastaa kuivunut tuija:

• Leikkaa tuijasta kaikki kuivuneet ja ruskettuneet oksat pois. Tuija kestää leikkausta hyvin.
• Jatka tuijan säännöllistä kastelua. Varmista, että maa pysyy tasaisen kosteana, mutta ei kuitenkaan litimärkänä.
• Seuraa tuijaa tarkasti uuden, vihreän kasvun ilmaantumisen varalta. Uudet versot osoittavat, että tuija on toipumassa.
• Jos uutta kasvua ei kehity oksille kesän mittaan, tuija on kuollut.

Lisätietoa tuijan hoidosta ja kuivumisen ehkäisystä:

• Kuivuus on yleisin syy tuijan kellastumiseen. Erityisesti vasta istutetut tuijat ja kuivina kesinä kaikki tuijat vaativat säännöllistä kastelua. Vesi tulee ohjata syvälle juuristoalueelle.
• Talvikuivuminen: Tuijat voivat kuivua talvella auringonpaisteen ja viiman takia, kun maa on jäässä eikä kasvi saa vettä. Suojaa nuoret tuijat pakkaspeitteellä tai varjostusverkolla, ja kastele ne hyvin ennen talven tuloa.
• Lannoitus: Käytä havupuille tarkoitettua lannoitetta keväällä kasvin kasvun tukemiseksi. Liiallinen lannoitus voi olla haitallista.
• Maaperä: Tuija viihtyy parhaiten humuspitoisessa, ravinteikkaassa ja hyvin vettä läpäisevässä maassa. Liian tiivis savimaa tai liian kuiva hiekkamaa voi aiheuttaa ongelmia.
• Tarkista taudit ja tuholaiset: Harvoin tuijan kuivuminen voi johtua kasvitaudeista tai hyönteistuholaisista. Tarkasta oksat ja neulaset mahdollisten värimuutosten, syömäjälkien tai tuholaisten varalta.

Miten pelastaa ruskea tuija?

Muistan sen tuijan, seisoi siinä aidan vieressä, niin vihreänä ja ylpeänä. Sitten tuli se kesä, se kuuma, paahteinen kesä, ja se alkoi ruskettua. Siitä tuli kuin aurinkoa polttama, hiukset karrelle palaneet, sellainen tunne. Silloin tiesin, että jotain pitää tehdä.

Sen ruskettuneet osat, ne kuivat ja hauraat, ne piti leikata pois. Sellainen hellä, mutta samalla päättäväinen leikkaus, kuin vanhan ystävän hiusten siistiminen. Toivo elää, että alta paljastuu uutta, elävää.

Ja sitten se kastelu. Ei liikaa, ei liian vähän, vaan juuri sopivasti. Sellainen tasainen, jatkuva huolenpito. Katselin sitä päivät pitkät, ja mietin, näenkö sen kukkivan uudelleen, vai onko se jo mennyt.

Kesän edetessä toivo hiipui hitaasti, kuin ilta-aurinko horisontissa. Uusia versoja ei alkanut kasvaa. Se oli poissa. Ruskettuneena, mutta kuitenkin, se oli poissa. Sellainen haikeus jäi.

• Ruskettuneet osat leikataan pois.
• Kastelua jatketaan normaalisti.
• Uudet versot kertovat elämän jatkumisesta.
• Oksien versomattomuus on merkki kuolemasta.

Voiko ruskean Tuijan pelastaa?

Kevätaurinko paistaa, mutta tuuli puree vielä poskia. Se on siinä, aidan vieressä. Ruskea. Niin ruskea, että se melkein sattuu silmiin, kuin ruostunut muisto kesän vihreydestä.

Talvi ei ole päästänyt otettaan, ei vielä. Se on jättänyt jälkensä tuohon pieneen puuhun, jonka istutin kaksi vuotta sitten. Se kuiskii kuivuudesta ja kylmyydestä, yöpakkasista jotka veivät voimat.

Kosketan neulasia. Ne ovat kuivia, rapisevat sormiin. Ei elämää. Niin tuntuu. Mutta katson lähempää, ihan rungon juuresta. Siellä, piilossa, on ripaus vihreää. Pieni lupaus.

Annan sille vielä aikaa. Leikkaan pois sen, mikä on kuollut ja haurasta. Annan valon ja ilman päästä uuteen alkuun. Odotan. Odotan, että elämä voittaa. Joskus se voittaa.

• Tuijan toipuminen: Jos vain osa tuijasta on ruskettunut, se voi selvitä. Kokonaan ruskea kasvi on kuollut, erityisesti jos se on ruskea vielä toukokuun lopulla.
• Leikkaaminen: Leikkaa kaikki pysyvästi ruskettuneet ja kuivat oksat pois terävillä saksilla. Leikkaa elävän kohdan yläpuolelta. Uusi, terve kasvu voi ajan myötä peittää leikatut aukot.
• Syyt ruskettumiselle: Yleisin syy on fysiologinen kuivuus eli kevätahava. Aurinko alkaa lämmittää ja haihduttaa vettä neulasista, mutta jäätynyt maa estää juuria saamasta uutta vettä tilalle. Myös kesän kuivuus voi tuhota tuijan.
• Ennaltaehkäisy: Suojaa tuijat kevätauringolta varjostusverkolla helmi-huhtikuussa. Kastele runsaasti ja syvältä syksyllä ennen maan jäätymistä ja uudelleen keväällä heti maan sulettua.

Kestääkö tuija ruukussa?

Kyllä, tuija kestää ruukussa hyvin. Kaikki tuijalajikkeet sopivat ruukkuistutuksiin, kunhan niiden hoitoon kiinnitetään riittävästi huomiota. Erityisesti matalat ja tuuheakasvuiset lajikkeet kuten esimerkiksi ’Danica’ ovat erinomaisia valintoja pienempään tilaan.

Mä muistan sen niin hyvin, kun viime keväänä 2023 päätin, että parvekkeelle tulee muutakin kuin ne yrtit. Olin katsellut Pinterestistä ihania ideoita, joissa vilahteli pieniä pallotuijia. Ne näytti niin symppiksiltä. Mietin siinä kyllä, kestääkö tuija ruukussa? Olin aina nähnyt niitä vain aidanteissa maassa.

Ostin sitten kaksi sellaista pientä 'Danica'-kaveria, istutin ne isohkoihin, melko syviin terrakottaruukkuihin. Multaa meni aika paljon, varmaan jotain 30 litraa per ruukku. Ne oli tosi raskaat kantaa. Alkuun ne oli siinä tosi hienosti, tykkäsin katsella niitä aamukahvia juodessa. Se vihreä väri oli niin rauhoittava siinä betonin keskellä.

Sitten tuli se ensimmäinen kuuma kesäjakso. Olin vähän hoitovapaalla, ja jotenkin vaan unohdin ne pari päivää. Palasin parvekkeelle, ja toinen tuija oli alkanut ruskettua! Sydän meinasi pysähtyä, tunsin niin pahaa omaatuntoa. Ajattelin, että nyt se kuoli, koko homma meni pilalle. Tuijan ruskettuminen oli selkeä merkki kuivuudesta.

Onneksi myyjä oli oikeassa, ja kun tajusin kastella kunnolla – oikeasti läpimäräksi asti – ja sitten aloitin säännöllisen lannoituksen, niin se toinenkin toipui. Siitä tuli mulle ihan konkreettinen oppi: ruukussa kasvi tarvitsee paljon enemmän huomiota kuin maassa kasvava. Nyt ne ovat siinä yhä, talvenkin ne kestivät hyvin, kun suojasin ruukut pakkaselta. Tänä keväänä 2024 ne ovat taas täynnä elämää.

Lisätietoa tuijan ruukussa kasvattamisesta omasta kokemuksesta:

• Lajikevalinta:

  • Valitse lajike, joka pysyy luonnostaan pienenä ja tuuheana. Esimerkiksi ’Danica’, ’Tiny Tim’ tai ’Hoseri’ ovat pallomaisia ja kasvavat hitaasti. Isommat lajikkeet vaatisivat liian isoja ruukkuja ja jatkuvaa leikkaamista.

• Ruukun koko ja materiaali:

  • Käytä mahdollisimman isoa ruukkua, jotta juurilla on tilaa kasvaa ja multa pysyy kosteampana. Omat ruukut ovat vähintään 30–40 litran kokoisia.
  • Ruukun pohjassa pitää olla reiät veden poistumista varten. Salojusora tai lekasora pohjalle on hyvä.
  • Saviruukut kuivuvat nopeammin kuin muoviset. Terrakotta näyttää kivalta, mutta kastelusta on oltava tarkempi.

• Multa ja ravinteet:

  • Käytä laadukasta, vähintään hapahkoa multaa, esimerkiksi havukasvimultaa. Hyvälaatuinen multa pidättää kosteutta ja ravinteita.
  • Lannoita keväällä ja kesällä säännöllisesti. Käytä havukasveille tarkoitettua lannoitetta pakkauksen ohjeiden mukaan. Puolitin annostuksen ja annoin useammin, se toimi minulla hyvin.

• Kastelu:

  • Ruukussa kasvava tuija tarvitsee paljon vettä, erityisesti kuumalla säällä. Tarkista mullan kosteus sormella päivittäin.
  • Kastele kunnolla, niin että vesi valuu alusreikien kautta ulos. Vältä seisovaa vettä, mutta älä anna mullan kuivua kokonaan. Kuivuus on pahin vihollinen.

• Talvehtiminen:

  • Suojaa ruukku talvella pakkaselta. Itse käärein ruukut kuplamuoviin ja säkkikankaaseen. Voit myös siirtää ne suojaisampaan paikkaan, kuten seinän viereen tai kylmään varastoon, jos mahdollista.
  • Kastele myös talvella lumettomina pakkasettomina päivinä. Ikuvihanta kasvi haihduttaa vettä myös talvella ja tarvitsee juuristoon kosteutta. Jään muodostuminen ruukkuun pitää estää.

• Leikkaaminen:

  • Pallotuijia ei tarvitse leikata paljoa. Poistin vain kuivuneet oksat ja muotoilin vähän, jos jokin oksa kasvoi epämuodostuneesti. Keväällä on hyvä hetki tähän.