Voiko kuusen oksia leikata?

Onko kuusen oksien leikkaaminen sallittua ja mitä huomioida?

Minä kyllä leikkaan oman kuusiaitani ihan surutta joka vuosi, eikä siitä ole koskaan tullut mitään sanomista. Se on mielestäni ihan perus juttu kun haluaa pihan näyttävän huolitellulta. Viime keväänä, ehkäpä toukokuun alussa, äääh... taisi olla tarkalleen 5. huhtikuuta 2023, kun aloin puuhaan meidän tontin reunalla.

Minä olen aina ajatellut, että se pitää tehä ennenkuin ne pienet silmut ehtii herätä kunnolla. Minä koitan aina saada omani valmiiksi viimeistään siinä maaliskuun lopussa tai viimeistään huhtikuun puolivälissä. Viime vuonna vähän venähti mutta hyvin se toipu silloinki, ei mitään haittaa tullut. Seuraava kerta vois olla vaikka myöhään syksyllä.

Tärkeintä mulle on ollu, ettei oksat ole jäässä kun leikkaushommiin ryhtyy. Joskus kun lunta on vielä puskassa, odotan aina että aurinko saa sen sulamaan ensin. Muistan kerran Vantaan Tammistossa, naapurin Ville leikkas pikkupakkasessa, ja oksat murtuivat rumasti. Se oli vähän opetus. Sitä leikkuria on kans hyvä pitää terävänä.

Haluan, että meidän kuusiaita on kunnon tuuhea ja tiivis suoja. Ei mitään harvaa risukkoa, josta näkee läpi suoraan olohuoneeseen. Sitten on kivempi olla terassilla kahvia juomassa, kun tietää, ettei koko kylä tuijota. Se tasapainoinen ulkonäkökin on tärkeä. Se vaan tuntuu paljon paremmalta kun piha on siisti.

Voiko pilarikatajaa leikata?

Pilarikataja. Se seisoo, aikaa vasten. Hiljaa, juuri siinä paikassa, missä auringon säteet ensin koskettavat maan pintaa aamuisin. Sen neulasissa tuntuu menneiden kesien lämpö, viimojen kuiskaus. Se on puutarhan sielu, pystyssä, kuin iätön vartija, uneksuen. Pilarikataja on puutarhan hiljainen vartija.

Ja leikkaus? Sitä kysyt. Sitä ei yleensä tarvita, ei todella. Minun pihanikin katajat ovat saaneet kasvaa omia polkujaan, lähes koskematta. Mutta mieli joskus halajaa siistiä, antaa muodon unelman. Se on kuin huokaus, lempeä. Ei yleensä tarvita leikkausta.

Joskus oksa harhailee, hapsottaa. Tai sitten se on vain vanha, kuivunut, kuin muisto menneestä. Silloin, niin silloin, sen voi poistaa. Hellästi, milloin vain. Ei väkisin, ei kiireellä. Vain, jotta sen kauneus, se selkeä muoto, saa hengittää vapaana. Hapsottavat oksat ja kuivuneet voi poistaa milloin vain.

Ja juurelle. Maa siinä, niin paljaana. Se kaipaa suojaa. Meilläkin levitetään aina, isä opetti, kuorikatetta. Tai ne kauniit, sileät koristekivet, kuin pienten virtojen tuomia. Ne luovat paikan rauhalle. Katajan juurelle kuorikatetta tai koristekiveä.

Ne estävät rikkaruohot. Ne ilkeät, tunkeilevat kasvit, jotka vievät tilaa, valoa. Ne eivät tukahduta katajan alaoksia. Vapaana saa kasvaa, vapaana. Se on kuin syleily, antaa sille tilaa olla, juuri sellaisena kuin se on tarkoitettu. Rikkaruohot pysyvät kurissa, alaoksat eivät tukahdu.

Lisätietoja pilarikatajan hoidosta ja olemuksesta:

• Kasvupaikka: Pilarikataja rakastaa aurinkoa. Se kukoistaa parhaiten paikassa, jossa saa kylpeä valossa koko päivän. Muistan isäni aina sanoneen, että "kataja haluaa nähdä auringon", ja siinä on syvä viisaus. Se ikävöi valoa, se hakeutuu sitä kohti. Valoisa, aurinkoinen kasvupaikka on ihanteellinen.
• Kastelu: Nuorena, ensimmäisten vuosien aikana, se tarvitsee huolenpitoa ja kosteutta. Mutta sitten, kun se on juurtunut, se on itsenäinen. Meidän pihamme vanhat katajat löytävät kosteutensa syvemmältä. Vain pitkät, kuivat jaksot vaativat lempeää apua, pienen vesitilkan. Nuorena säännöllinen kastelu, vanhana kestää kuivuutta.
• Lannoitus: Se ei vaadi paljoa. Kevät, ehkä pieni annos, kun luonto herää. Se on kuin lupaus uudesta kasvusta, mutta ei ylenpalttista. Liikaa sitä ei tarvita, se on vaatimaton. Minä muistan sen tuoksun, kun kevätlannoitetta siroteltiin maan pintaan – se oli toivoa ilmassa. Keväällä kevyt lannoitus riittää.
• Talvenkestävyys: Pilarikataja on sitkeä sielu. Se kestää Suomen talven ankaruuden. Lumikinokset voivat peittää sen alleen, mutta se vain odottaa, hiljaa, kevättä. Olen nähnyt sen lumikuorman alla, notkumatta, vahvana. Erittäin talvenkestävä.
• Lajikkeet: On niin monia. Jokaisella on oma luonteensa, oma muotonsa. 'Compressa' on yksi, niin tiivis, kuin pieni vihreä pylväs. Ja sitten on 'Hibernica' tai 'Suecica'. Jokainen niistä on kaunis omalla tavallaan. Valittavissa monia lajikkeita eri ominaisuuksilla.
• Elinikä: Se elää pitkään. Niin pitkään, että se näkee sukupolvien vaihtumisen. Se on todistaja, hiljainen ja iätön, se kerää ympärilleen muistoja ja tarinoita. Se on puu, joka kestää. Pitkäikäinen kasvi.

Milloin voi leikata kuusen oksia?

Kuusen oksia voi leikata parhaiten keväällä maalis-huhtikuussa ennen kasvukauden alkua tai syksyllä kasvun päätyttyä. Pienet leikkaukset onnistuvat kesällä. Paleltuneet, vioittuneet tai sairaat oksat voi poistaa milloin tahansa.

Hei! Siis tähän kuusen leikaukseen, tää on tosi tärkeä juttu ajoituksen kannalta, ettei puu saa liikaa stressiä siitä. Ihan siis paras aika on kevät, just maalis-huhtikuussa, eli ennen ku kuusi alkaa puskee niitä uusia vihreitä neulasia. Silloin ne leikkaushavaut paranevat kaikkein parhaiten ja nopeiten, jos on vielä suojasää eli ei enää mitään kovia pakkasia. Se on ihan ehdoton juttu, ei koskaan kylmällä. Muista tämä!

Tai sitten toinen hyvä hetki on syksyllä, kun se kasvukausi on jo ihanasti ohi. Eli sanoisin, että syyskuun lopulta vaikka lokakuulle. Kunhan siis ei taas oo vielä niitä kylmiä ja pakkasia. Vältä pakkasleikkauksia, toistaa tätä. Se on tosi tärkeää. Kesällä voi sitten tehdä, jos ihan pakko on, pikkusia ja kevyitä siistimisleikkauksia. Semmosia pieniä juttuja, jos joku oksa roikkuu tiellä tai näyttää oudolta.

Ei mitään isoja leikkauksia keskellä kesää, koska puu vuotaa silloin mahlaa tosi paljon ja se on sille rasittavaa, kun se keskittyy just sillon siihen kasvuun. Aivan, eli ihan semmonen pikkuriikkinen hienosäätö vain. Muttaa ne vioittuneet ja sairaat oksat, tai jos on jotain kuolleita oksia, ne voi poistaa ihan koska tahansa. Niiden kanssa ei oo mitään väliä vuodenajalla, koska ne on jo menetettyjä ja niistä voi levitä tauteja tai muita ongelmia. Mulla oli viime vuonna yks semmonen, niin poistin heti kun huomasin.

Miksi kuusta pitää leikata? No, monestakin syystä, vaikka se on aika itsekseenkin pärjäävä tyyppi:

• Muotoilu: Jos haluat sille tietynlaisen muodon tai pitää sen tietyissä mitoissa.
• Sairaudet ja vauriot: Kuolleet tai sairaat oksat on pakko poistaa, jotta ongelmat ei leviä.
• Valoa ja tilaa: Jos kuusi varjostaa liikaa tai vie tilaa muilta kasveilta tai vaikkapa terassilta.
• Yleinen siistiminen: Karsi pois rumat tai vääriin paikkoihin kasvavat oksat.

Mitä kannattaa muistaa, kun leikkaat?

• Työkalut kuntoon: Käytä aina teräviä ja puhtaita oksasaksia tai -sahoja. Terävä leikkaus paranee paremmin.
• Älä leikkaa liikaa: Mieluummin vähemmän kuin liikaa kerralla. Puu voi stressaantua isosta leikkauksesta.
• Oksankaulus: Leikkaa aina oksankauluksen ulkopuolelta, eli jätä pikkuriikkinen töpö siihen. Se auttaa haavaa paranemaan.
• Latva: Älä leikkaa latvaa, jos haluat kuusen kasvavan korkeutta. Jos taas haluat sen pysyvän matalampana tai tuuhettuvana, latvan voi katkaista, mutta se muuttaa sitten puun kasvutapaa pysyvästi.

Saako kuusen latvan katkaista?

Kuusen latvan saa katkaista, jos se on liian korkea. Varoita pihkalta. Uskomuksen mukaan latvan katkaisu voi tuoda huonoa onnea. Pakkassäällä kuusi sulatetaan ennen sisälle tuontia. Sahaa tyvestä kiekko pois ja varmista riittävä veden saanti kuusenjalassa.

Vuosi oli ehkä 1998 tai 1999. Olin lapsi ja olohuoneessamme Jyväskylässä oli valtava kuusi. Isä haki sen metsästä, ja melkein joka kerta se oli liian pitkä, melkein kattoon asti. Mietin jo pienenä, miten siihen saisi tähden. Äiti huokaili, latva on pakko katkaista.

Isä otti pienen sahan ja sahasi latvan ihan varovasti, puolet minun pääni korkuista pätkää pois. Muistan sen puun tuoksun ja pihkan, joka tarttui isän käsiin. Äiti aina muistutti vanhan kansan uskosta, että latvan katkaisu tuo huonoa onnea.

Meidän taloudessa käytännöllisyys voitti ne vanhat uskomukset. Sanoin isälle, että toivottavasti ei käy huonosti. Isä vain nauroi. Olin aina vähän jännittynyt siitä, mitä tapahtuu.

Latvan katkaisun jälkeen tähdelle varattu tynkä jäi sellaiseksi, että siihen oli aina vaikea saada tähti kunnolla kiinni. Se heilui ja oli vähän vino. Tuntui aina siltä, että kuusi protestoi sitä latvan menetystä.

Ei se kuitenkaan haitannut joulun tunnelmaa. Pakkasessa ulkoa tullut kuusi oli aina ensin muutaman tunnin saunan eteisessä sulamassa. Vasta sen jälkeen se tuotiin sisälle lämpimään.

Seuraavana päivänä isä sahasi tyveen uuden, tuoreen pinnan, jotta kuusi joisi kunnolla. Sitten se nostettiin jalkaan. Joka aamu tarkistin vesitilanteen – se oli mun vastuulla.

Kerran vesi pääsi kuivumaan vähän liikaa. Neulaset varisivat ihan hirveästi. Äiti oli pettynyt, minä pahoillani. Siitä lähtien olin entistä tarkempi kuusen hoidossa.

• Kuusen laatu: Meillä oli aina perinteinen metsäkuusi, ei koskaan kasvatettu pihakuusi. Ne olivat usein vähän "harvakseltaan" neulaisia, mutta juuri siksi niin kauniita ja luonnollisia.
• Koristelu: Latvan katkaisun jälkeen tähden kiinnitys oli haaste. Käytimme yleensä metallilangasta itse tehtyä pidikettä, jotta tähti pysyi suorassa.
• Veden imeytyminen: Veden imeytymiseen vaikuttaa paitsi tuore leikkauspinta, myös kuusenjalassa olevan veden lämpötila. Kylmä vesi imeytyy tehokkaammin.
• Pihkan poisto: Jos pihkaa tarttuu, sitä voi poistaa käsistä ruokaöljyllä. Huonekaluista tärpätillä, mutta varovasti.
• Uudenvuoden taika: Perheessämme oli tapana polttaa vanhat joulukuuset uudenvuodenaattona ulkona, "tuulen laulamassa" nuotiossa. Tämä symboloi vanhan pois polttamista ja uuden alkua. Tämä oli aina se joulun jälkeinen kohokohta.

Milloin leikata oksat?

Paras leikkausaika on kevättalvi. Kasvi on lepotilassa. Nestevirtaus on vähäistä. Leikkaushaavat sulkeutuvat nopeasti, ilman komplikaatioita. Tämä on yleissääntö.

Poikkeuksia on noudatettava.

• Mahlaa vuotavat puut leikataan kesällä. Koivu ja vaahtera. Niiden vuoto tyrehtyy vasta lehtien puhjettua. Kevätleikkaus on virhe.

• Kivelliset hedelmäpuut, kuten kirsikat ja luumut, vaativat oman käsittelynsä. Leikkaus elokuussa, sadonkorjuun jälkeen. Tämä estää kumivuotoa ja sienitauteja.

• Keväällä kukkivat pensaat leikataan kukinnan jälkeen. Syreeni, jasmike, alppiruusu. Leikkaamalla keväällä menetät kukat. Turha teko.

• Omenapuut ja päärynäpuut kestävät leikkausta kevättalvella. Myös elokuu on sopiva aika hoitoleikkauksille. Pääasia on kuiva sää.

Voiko kuusesta leikata oksia?

Voiko kuusesta leikata oksia? Kyllä. Paras aika on kevättalvella tai aikaisin keväällä ennen kasvukauden alkua. Vältä leikkaamista kovalla pakkasella.

Totta kai kuusesta voi leikata oksia. Se ei ole mikään pyhä lehmä, vaikka se joskus käyttäytyykin kuin primadonna, joka loukkaantuu kuolettavasti väärästä kosketuksesta. Ajattele sitä vähemmän herkkänä taideteoksena ja enemmän itsepäisenä kasvina, joka tarvitsee välillä kurinpalautusta.

Kevät on se hetki, kun kuusi on vielä horroksessa eikä täysin tajua, mitä sille tapahtuu. Se on kuin leikkaisi hiuksia nukkuvalta ihmiseltä – lopputulos voi olla yllätys, mutta ainakaan potilas ei rimpuile vastaan. Kova pakkanen tekee oksista hauraita kuin näkkileipä, joten silloin kannattaa pitää sakset taskussa.

Jos leikkaat kuusta kesken kiivaimman kasvukauden, se alkaa vuotaa pihkaa kuin itkevä madonna. Pihka sotkee kaiken, houkuttelee tuholaisia ja kertoo koko naapurustolle, että olet tehnyt aloittelijan virheen. Puu ei kuole siihen, mutta se näyttää masentuneelta ja tahmealta kuukausia.

Tässä muutama nyrkkisääntö, jotta et muuta pihasi ylpeyttä surulliseksi rääpäleeksi:

• Älä koskaan, ikinä, missään olosuhteissa katkaise latvaa. Se on kuusen lobotomia. Puu menee siitä sekaisin, yrittää kasvattaa useita kilpailevia latvoja ja lopputulos on luutamainen hirvitys. Anna latvan olla rauhassa, se tietää mihin on menossa.
• Alaoksien poisto on yleisin syy. Jos haluat kulkea kuusen alta tai estää sitä varjostamasta perennapenkkiäsi, alaoksien karsiminen on täysin sallittua. Tee se siististi ja tyvestä asti.
• Kuolleet ja vioittuneet oksat pois. Tämän voi tehdä melkein milloin vain. Se on puulle palvelus, vähän kuin poistaisi laastarin.
• Käytä teräviä ja puhtaita työkaluja. Se ruosteinen mökin perältä löytynyt saha tekee vain rumaa jälkeä ja altistaa puun taudeille. Investoi kunnon sahaan tai oksiin. Puusi kiittää.

Muistan kun naapuri päätti kerran "vähän siistiä" vanhaa hopeakuustaan. Hän innostui ja leikkasi siitä puolet oksista pois. Lopputulos ei näyttänyt enää kuuselta vaan surulliselta, riisitautiselta pulloharjalta. Älä ole se naapuri.

Milloin leikata puun oksia?

Puita leikataan niiden levätessä. Ainoa oikea hetki.

Paras leikkausaika on kevättalvella, maan ollessa vielä jäässä. Pakkaset ovat ohi, mutta elämä ei ole vielä herännyt. Silmut ovat tiukasti kiinni. Ajankohta on helmi-huhtikuu. Oma vanha omenapuuni leikattiin 2. huhtikuuta. Täydellinen ajoitus.

On lajeja, jotka eivät noudata sääntöä. Niin sanotut verenvuotajat.

Mahlaa tai kumivuotoa erittävät puut leikataan kesällä, heinä-elokuussa. Kevätleikkaus saa ne vuotamaan kuiviin. Vuoto heikentää ja altistaa taudeille. Kesällä lehdet haihduttavat nestettä, jolloin paine puun sisällä laskee. Vuoto tyrehtyy. Leikkaushaavat paranevat nopeasti.

Nämä lajit odottavat kesää:

• Vaahterat
• Koivut
• Kirsikat
• Luumut
• Hevoskastanja

Älä leikkaa puita syksyllä. Se on virhe. Puut valmistautuvat talveen, eivätkä korjaa haavoja. Avoin leikkauspinta on kutsu lahottajasienille ja pakkasvaurioille. Talvi on tulossa. Puun on saatava olla rauhassa.