Mistä energia tulee Suomeen?

Mistä energia tulee suomeen? Tärkeimmät lähteet

Suomen energiankulutus pohjautuu monipuoliseen hankintaketjuun, joka takaa sähkön saannin jokaiseen kotiin. Tieto siitä, mistä energia tulee suomeen, auttaa ymmärtämään huoltovarmuutta ja uusiutuvan energian merkitystä yhteiskunnassamme. Tutustu tarkkoihin virallisiin energianlähteisiin maan sähköntuotannon varmistamiseksi.

Mistä energia tulee Suomeen?

Suomen energiansaanti perustuu monipuoliseen ja hajautettuun rakenteeseen, jossa kotimainen uusiutuva energia ja päästötön ydinvoima näyttelevät nykyään suurinta roolia. Suomen kokonaisenergiankulutuksesta uusiutuvat energialähteet kattavat noin 44 prosenttia, ja puupolttoaineet ovat yksittäisenä eränä suurin energialähde 28 prosentin osuudella. Viime vuosina maamme on irtautunut lähes kokonaan itäisestä tuontienergiasta korvaamalla sen kotimaisella tuotannolla ja länsimaisilla hankintakanavilla. Suomi on erittäin lähellä täydellistä omavaraisuutta sähköntuotannossa, mutta kokonaisenergiassa - joka sisältää sähkön lisäksi lämmityksen ja liikenteen polttoaineet - olemme edelleen riippuvaisia muun muassa raakaöljyn tuonnista.

Suomen tärkeimmät energialähteet ja niiden osuudet

Suomen energiankulutus jakautuu usean eri tuotantomuodon kesken, mikä lisää järjestelmän kriisinkestävyyttä. Uusiutuva energia Suomessa on ohittanut fossiiliset polttoaineet, ja puupolttoaineet, kuten metsäteollisuuden sivuvirrat ja kuori, muodostavat energiapaletin vankan perustan. Fossiilisten polttoaineiden, kuten kivihiilen ja maakaasun, kulutus on vähentynyt merkittävästi kaikissa luokissa ilmastotavoitteiden ja huoltovarmuustoimenpiteiden ansiosta. Sähkön ja kaukolämmön tuotannossa kivihiilestä on luovuttu lähes täysin viimeisten suurten voimalaitosten sulkemisen myötä.

Noin kaksi kolmasosaa Suomessa käytetystä energiasta saadaan nykyisin täysin hiilivapaista lähteistä. Kokonaisenergiankulutuksen tasolla öljy pitää edelleen pintansa noin viidenneksen osuudella, sillä raskas liikenne, laivaliikenne ja tietyt teollisuudenalat tukeutuvat yhä nestemäisiin fossiilisiin polttoaineisiin. Muutos vähähiilisyyteen on kuitenkin ollut nopeaa. Erityisesti tuulivoiman voimakas rakentaminen on mullistanut kotimaisen tuotantorakenteen. Teollisuuden ja yhteiskunnan sähköistyminen etenee vauhdilla, ja sähkökattilat sekä suuret lämpöpumput korvaavat polttamiseen perustuvaa lämmöntuotantoa kiihtyvällä tahdilla.

Mistä Suomi saa sähkön? Tuotanto vs. kulutus

Kotimaisella tuotannolla pystytään nykyään kattamaan noin 93 prosenttia sähkön kokonaiskulutuksesta, mikä on historiallisesti poikkeuksellisen korkea taso. Sähköntuotannon kaksi jättiläistä ovat säästä riippumaton ydinvoima ja erittäin nopeasti laajentunut tuulivoima. Ydinenergian osuus Suomessa kulutetusta sähköstä on noin 37,5 prosenttia, ja se tarjoaa kriittistä perusvoimaa vuoden ympäri. Tuulivoiman osuus on puolestaan noussut jo 26 prosenttiin sähköntuotannosta, mikä tekee siitä toiseksi suurimman sähkönlähteen.

Vesivoima muodostaa noin 15-17 prosenttia sähkön tarpeesta riippuen kunkin vuoden sademääristä ja vesivarastojen tilanteesta. Vaikka Suomi tuottaa suurimman osan sähköstään itse, sähkön nettotuonnilla katetaan edelleen keskimäärin vajaat 7 prosenttia vuotuisesta kulutuksesta. Tämä tuontitarve painottuu erityisesti talven kovimpiin pakkasjaksoihin, jolloin sähkön kysyntä saavuttaa huippulukemat. Suomen sähköverkko on liitetty vahvasti muihin Pohjoismaihin, ja sähköä virtaa rajayhteyksien kautta jatkuvasti markkinahintojen mukaan sekä maahan sisään että sieltä ulos.

Energiaomavaraisuus ja tuonti ulkomailta

Suomen energiaomavaraisuus on ottanut valtavan loikan eteenpäin, ja sähköjärjestelmä on nykyään lähes riippumaton ulkopuolisista kriiseistä. Ennen vuotta 2022 Suomi toi merkittävän osan sähköstä, maakaasusta ja raakaöljystä Venäjältä, mutta nämä virrat ovat katkenneet kokonaan. Nykyisin sähkön tuonti suuntautuu lähes täysin Ruotsiin ja Norjaan. Rajakapasiteettia on vahvistettu merkittävästi, ja esimerkiksi uusi Aurora Line -siirtoyhteys Pohjois-Ruotsin välillä on nostanut siirtovarmuuden aivan uudelle tasolle, mikä tasaa sähkön hintapiikkejä ja takaa tehon riittävyyden.

Olen itse seurannut energiainfrastruktuurin kehitystä yli kymmenen vuotta, ja siirtymän nopeus on yllättänyt kokeneimmatkin asiantuntijat. Muistan hyvin, kun talven pakkasilla pohdittiin sähkön riittävyyttä ja seurattiin huolestuneena tuontilinjoja. Mutta nykyään tilanne on toinen. Nykyinen sähköverkkomme kestää jopa historian suurimpia kulutuspiikkejä omalla tuotannolla ja luotettavilla pohjoismaisilla yhteyksillä. Haasteeksi onkin muodostunut tuotannon joustavuus. Kun tuuli- ja aurantotuotanto vaihtelevat, tarvitaan rinnalle nopeasti reagoivaa säätövoimaa ja akkuvarastoja, jotta verkko pysyy vakaana silloinkin, kun ei tuule.

Kokonaisenergia vs. Sähköntuotanto: Keskeiset erot

Monet sekoittavat keskenään Suomen kokonaisenergiankulutuksen ja pelkän sähköntuotannon lähteet. On tärkeää ymmärtää, että sähkö on vain yksi osa laajempaa energiapeliä.

Kokonaisenergiankulutus

1. Puupolttoaineet ja bioenergia (noin 28-30 %), jotka pitävät Suomen lämpimänä.
2. Sisältää sähkön lisäksi kaiken lämmityksen, teollisuusprosessit ja liikenteen polttoaineet.
3. Merkittävä (öljy kattaa noin viidenneksen), koska liikenne ja teollisuus uusiutuvat hitaammin.
4. Kohtalainen. Polttoaineiden, kuten raakaöljyn, maakaasun ja uraanin, osalta olemme tuonnin varassa.

Sähköntuotanto ja -hankinta

1. Ydinvoima (noin 37,5 % kulutuksesta) ja nopeasti kasvava tuulivoima (noin 26 %).
2. Kattaa vain sähköverkossa liikkuvan energian, jolla pyöritetään laitteita, valaistusta ja sähkölämmitystä.
3. Erittäin pieni, sillä lähes 94-96 % kotimaisesta sähköstä tuotetaan täysin fossiilivapaasti.
4. Korkea. Kotimainen tuotanto kattaa jo noin 93 % tarpeesta, ja loput tuodaan pääosin Ruotsista.

Teollisuuden energiasiirtymä: Mikan tehdas matkalla hiilivapauteen

Mika toimii tuotantojohtajana metalliteollisuusyrityksessä Hämeenlinnassa. Tehdas oli pitkään riippuvainen fossiilisesta maakaasusta ja perinteisestä sähkönhankinnasta, mikä teki energiakustannuksista arvaamattomia ja kasvatti yrityksen hiilijalanjälkeä.

Mika päätti vaihtaa tehtaan lämmityksen ja prosessihöyryn tuotannon suuriin sähkökattiloihin, jotka hyödyntävät suoraan uusiutuvaa sähköä. Ensimmäinen investointi kuitenkin takkuili, sillä sähköverkon liittymiskustannukset ja tehonrajoitukset meinasivat pysäyttää hankkeen.

Mika ei luovuttanut, vaan tiimi neuvotteli kantaverkkoyhtiön kanssa ja asensi tehtaalle oman akkuvaraston tasaamaan huippukuormia. Tämä mahdollisti sähkön ostamisen silloin, kun tuulivoimaa on runsaasti tarjolla ja sähkö on halvinta.

Vuoden seurannan jälkeen tehdas on vähentänyt suoria päästöjään lähes 90 prosenttia ja säästänyt energiakustannuksissa merkittävästi, mikä osoittaa teollisuuden sähköistymisen käytännön hyödyt.