Millä nimellä kutsua isovanhempia?

Voi, isovanhemmat! Ne ihanat, usein hieman höpsöt, rakkaat ihmiset. Mutta millä ihmeellä heitä sitten pitäisi kutsua? Se riippuu niin monesta asiasta. Perinteet painavat, totta kai, ja sitten on vielä se oma, henkilökohtainen juttu.

"Mummo" ja "vaari" – ne ovat klassikoita, eikö? Niin tuttuja ja turvallisia. Itsellenikin ne tuovat mieleen lämpimät villasukat ja mummon paistamat pullat. Muistan vieläkin, miten pienenä istuin mummon keittiössä, jalat roikkuen tuolin reunalta, ja katselin, miten taikina kohosi. Se tuoksu!

Mutta entä "ukki"? Se on jotenkin jämäkkä ja perinteinen. Kuin vanha tammi, vahva ja luotettava. Tiedän perheitä, joissa "ukki" on ollut käytössä sukupolvien ajan. Onko se jotenkin arvokkaampi kuin "vaari"? En tiedä, ehkä.

Ja sitten on vielä "pappa". Se on jotenkin pehmeämpi, lempeämpi. Muistuttaa ehkä vähän "isää", mutta on kuitenkin omanlaisensa. Omalla pojallani on "pappa", ja se sopii hänelle täydellisesti. Se kuvastaa sitä leikkisää ja iloista suhdetta, mikä heillä on.

Joskus kuulee ihan uusia, kekseliäitäkin nimiä isovanhemmille. Olen kuullut esimerkiksi "mofa", "vaari-eno" ja vaikka mitä! Luovuus on valttia, eikö vain? Tärkeintä on kuitenkin se, että nimi tuntuu oikealta ja hyvältä sekä isovanhemmille että lapsenlapsille.

Tiedän, että joissain kulttuureissa on ihan erityisiä nimityksiä isovanhemmille. Muistan lukeneeni jostain, että joissain kielissä on jopa eri sanat äidin- ja isänpuoleisille isovanhemmille! On se ihmeellistä, miten monimuotoisia perhesuhteet voivat olla. Mitä teidän perheessä käytetään?