Millä viikoilla synnytit?

Millä viikoilla synnytit? Ai että, tuo kysymys… se tuo niin paljon takaisin mieleen! Mulla oli sellainen sekaisin olo koko ajan, ihan jännityksen ja pelon sekaisin. Oma poikani, mun pieni ihme, syntyi viikolla 39. Ja vaikka kaikki lääkärit vakuutteli, että se on täysiaikainen ja kaikki on kunnossa – olin silti ihan paniikissa. Muistan kuinka istuin sohvalla ja odotin, ja jokainen pieni potku mahassa tuntui niin valtavan merkittävällä tavalla. Oliko se nyt oikeasti se, se viimeinen potku, ennen kuin… no, tiedätte kyllä. Se oli kuin odottaisi jännittävää elokuvan loppua, ja samalla pelkäisi loppua itseään.

Jokainen päivä tuntui ikuisuudelta, ja yöt menivät huonosti nukkumisessa, kieriskelyssä sängyssä ja kaikkien mahdollisten katastrofiskenaarioiden miettimisessä. Lukemattomia kertoja kävin vessassa tarkistaen, onko se “se” vuoto tai supistus. Muistan lukeneeni jostain, että 70 % synnytyksistä tapahtuu viikolla 37-41, joten tiesin sen olevan “normaalia”, mutta lohtu siitä oli olematon. Minne se lohtu katosi aina, kun vauva potki?

Mutta sitten, kun se alkoi… se oli aivan käsittämätön kipu, mutta samalla… uskomatonta. Se oli kuin keho tekisi jotain niin voimakasta, niin luonnollista ja kuitenkin niin totaalisen ylivoimaista. Ja sitten, kun hän oli sylissäni, pieni, punainen ja itkien… Ai kauhea, se tunne… en tiedä, kuinka sitä voisi edes kuvailla! Se oli kaikki kyyneleet, pelko ja epävarmuus kerralla pois pyyhkäisty, korvattu tällä valtavalla rakkauden myrskyllä. Se oli niin… täydellinen. En vieläkään usko, että se on minun poikani. Tai siis, kyllä minä tiedän, tietysti… mutta silti.