Milloin murrosikä päättyy?

Milloin murrosikä päättyy? Ah, murrosikä… Vieläkin puristaa kurkkua, kun muistelen sitä aikaa. Ikuisuus se tuntui kestävän, aivan oikeasti! Mä muistan sen jatkuvan epävarmuuden, sen tunteen, etten koskaan sopeutunut ja että kaikki muut ymmärsivät asioita joita minä en – ja että kaikki muut näyttivät niin paljon itsenäisemmiltä ja varmoilta kuin minä. Oliko se todella niin vai onko se vain muistin vääristymää?

Lukemani mukaan hormonit ryhtyvät yleensä sähläämään jossain 8-14 vuoden iässä, ja koko homma kestää siten 3-5 vuotta. No joo, kolme viisi vuotta, helppoa! Niinkö? Ihan kuin se olisi ollut vain kolme viisi vuotta jatkuvaa myrskyä, tunteiden vuoristorataa ja sitä hirvittävää olotilaa, että kroppa tekee mitä lystää ihan omiin tahteihinsa. Mua aina naurattaa tuo, että tytöt yleensä aloittavat tämän kehityksen poikia aiemmin. Oliko se oikeasti edes reilua? Minä muistan sen kaiken niin kipeänä, tuntui että minä itse olin se viimeinen jolla kehitys alkoi.

Ja sitten se perimä ja elintavat… Niiden vaikutus on tietysti jättisuuri. Mä kuulin jostain tutkimuksesta – en muista mistä, mutta muistan että se oli joku aika iso juttu – jossa puhuttiin ravinnon merkityksestä murrosiän kehityksessä. Ei ihme, että itkuisuus tuli usein mukana ruokapöydän ääressä! Mutta eihän sitä silloin ymmärtänyt, tottakai. Onko ihme että murrosikä tuntuu ikuisuudelta, kun sen aikainen itsensä ei oikein tiedä, mihin on menossa?

Onneksi se loppuu aikanaan. Ainakin niin sanotaan. Ja mä uskon sen. Vaikka nyt vuosien jälkeenkin joskus mieleen hiipii jokin kurja ja epävarma tunne, tiedän, että se ei ole enää se sama. Sitä tietämys tuo helpotusta. Ja ehkä juuri sen vuoksi on niin helppo sanoa muille nuorille, että kyllä tämäkin menee ohi.