Milloin sikiön sydän alkaa lyömään?

Milloin sikiö on elävä?

Milloin sikiö on elävä?

No hei! Siis jos mietitään milloin sikiö alkaa olla elinkykyinen, niin se tapahtuu toisen raskauskolmanneksen aikana. Ne elinkyvyn rajat alkaa olla jo olemassa, tosin vaatii tietty sit paljon tukea, jos syntyy silloin.

Sitten se kolmas raskauskolmannes, se on kyllä ihan supertärkeä. Silloin kehittyy kaikki se, mitä vauva tarvii synnyttyään. Ne valmiudet vaan paranee ja paranee.

Ajattele, vauvat kehittyvät tosi nopeesti. Aluksihan se on vaan pieni piste, siis ihan käsittämätöntä. Sitten siitä tulee jo sikiö. Ihan hurjaa, miten se kaikki tapahtuu sielä.

Tässä vähän tarkemmin, kun mietittii sitä elinkykyä:

• Viikot 22–24: Tässä vaiheessa pidetään sitä elinkyvyn alarajana. Eli jos vauva syntyy näillä viikoilla, niin on olemassa jo mahdollisuus jäädä eloon, tosin usein tarvii ihan superhoitoa. Se on aika pieni tyyppi vielä silloin, siis ihan pienen pieni.
• Viikot 25–28: Tässä vaiheessa ennuste paranee jo merkittävästi. Keuhkot ja muut kehittyvät kovaa vauhtia. Se on aika jännää mietii, miten se kaikki vaan tapahtuu sielä sisällä.
• Viikot 29–36: Tässä alkaa olla jo aika varma juttu. Tässä vaiheessa vauva on jo tosi tosi kehittynyt, vaikka onkin keskonen. Aivot ja keuhkot kypsyy ihan loppuun asti.

Onneksi mun kaikki lapset syntyivät vasta viikkojen 38-40 jälkeen, niin ei tarvinnut stressata tätä. Mut hei, on se tärkeää tietää nämä asiat. Se on myös aika jännää, siis mietin, että miten se luonto on sen kaiken suunnitellut.

Eli, toinen kolmannes on se starttipiste sille elinkyvylle, ja kolmas kolmannes sitten vahvistaa kaikkea sitä niin, että vauva pärjää ulkomaailmassa. Kyllä se luonto on ihmeellinen!

Milloin kuulee vauvan sydänäänet?

Vauvan sydänäänet ovat kuultavissa eri aikoihin riippuen käytetystä menetelmästä:

• Transvaginaalinen ultraäänitutkimus: syke on nähtävissä noin raskausviikolla 6.
• Neuvolan Doppler-laite: äänet kuultavissa raskausviikolta 9–10 alkaen, mutta varmimmin viikolta 12 eteenpäin.
• Stetoskooppi: kuultavissa noin raskausviikoilla 18–20.

Neuvolassa käytettävä Doppler-laite ei ole mikrofoni, vaan se perustuu fysiikan lakeihin. Se lähettää ultraääniaaltoja, jotka kimpoavat liikkuvista kohteista, kuten sikiön sydämen läpistä ja verisoluista, ja muuttaa taajuuden muutoksen kuultavaksi ääneksi.

Siksi se kohisee niin paljon. Laite poimii kaikki liikkeet, myös äidin suoliston tai suurten verisuonten virtaukset. Terveydenhoitajan taito on löytää siitä kohinasta se oikea, laukkaava rytmi.

Onhan se hetki pysäyttävä. Siihen asti raskaus on kokoelma oireita, numeroita ja viivoja testissä. Ääni tekee siitä peruuttamattomasti totta. Se on ensimmäinen dialogi, abstraktin muuttuminen konkreettiseksi elämäksi, jonka ainoa viesti on rytmikäs olemassaolo.

Varhaisilla viikoilla, kuten 9 tai 10, kohtu on vielä syvällä lantiossa ja sikiö on vain muutaman sentin mittainen. Sydänäänten löytäminen voi olla haastavaa. Jos istukka on kohdun etuseinämässä, se saattaa vaimentaa ääntä tehokkaasti. Tämän vuoksi monissa neuvoloissa rutiininomainen kuuntelu aloitetaan vasta 12. viikon jälkeen pettymysten välttämiseksi.

Ultraäänitutkimuksessa sydämen syke nähdään jo paljon aiemmin. Siinä ei kuunnella ääntä, vaan havainnoidaan visuaalisesti sydänlihaksen supistumista ruudulla. Se on tekninen ja visuaalinen todiste, mutta Doppler-laitteen orgaaninen, laukkaava ääni on usein emotionaalisesti voimakkaampi kokemus.

Muistan omalla kohdallani viikolla 12 sen hiljaisuuden, kun laite liukui vatsalla ja kuului vain kohinaa. Sitten yhtäkkiä se löytyi, nopea ja vahva. Kuin pienen junan ääni. Koko huoneen dynamiikka muuttui sillä sekunnilla.

Sikiön normaali syke on huomattavan nopea, 110–160 lyöntiä minuutissa. Se on kaksinkertainen aikuisen leposykkeeseen verrattuna, ja se kuvastaa sitä kiihkeää kehityksen ja kasvun vaihetta, joka kohdussa on käynnissä.

Missä kohtaa ihmisen sydän sijaitsee?

Sydän sijaitsee rintalastan takana, hieman vasemmalla puolella. Se ei siis ole kokonaan vasemmalla, kuten aina elokuvissa annetaan ymmärtää. Enemmänkin keskellä, mutta kallellaan vasemmalle.

Hassua miten sitä aina piirtää sydämen silleen vasemmalle puolelle... vaikka se on enemmän keskellä. Ja se on oikeasti oman nyrkin kokoinen. Purista käsi nyrkkiin, niin näet. Sen kokoinen mötikkä siellä hakkaa koko ajan. Miten se edes jaksaa.

Se on lihas, pelkkää lihasta. Voimakas pumppu. Pitäisikö omaansa hoitaa paremmin? Varmaan.

Tässä jotain lukuja mitä löysin. Ihan uskomaton kone.

• Se pumppaa verta noin 5 litraa minuutissa. Levossa. Rasituksessa määrä moninkertaistuu.
• Lyöntejä tulee päivässä noin 100 000.
• Ihmisen verisuoniverkosto on yhteensä melkein 100 000 kilometriä pitkä. Sydän pumppaa veren kaiken sen läpi.
• Sydämen "lub-dub" -ääni ei tule lyönneistä, vaan siitä kun sydänläpät sulkeutuvat.

Eli ei se ole ihan siellä kainalossa vasemmalla, vaan turvassa rintalastan takana. Sen kärki osoittaa vasemmalle alas. Siksi pulssi tuntuu siellä voimakkaimmin.

Miksi sydän on vasemmalla puolella?

Joskus viime kesänä, kun aurinko paistoi ja linnut lauloi pihapuissa, istuin keinutuolissa mökillä ja pohdiskelin ihan samaa. Miten se nyt meni niin että sydän päätyy just sinne vasemmalle? Se tuntuu vähän oudolta, että joku sattuma tai geeni päättää sen. Siinä sitä istuin, katselin järvelle ja mietin.

Mun mielestä se on aika hämmästyttävää, miten noi kehitysjutut menee. Eihän sitä tiedä, mistä se tarkalleen alkaa, kun ollaan vasta jotain pienenpieniä rakkuloita siellä kohdussa. Mutta jotenkin se sydän alkaa muotoutua ja sitten se kääntyy.

• Geenit ohjaa: Niitä perintötekijöitä, niitä geenejä, ne on siellä syynä kaikkeen.
• Taipumista ja kiertymistä: Siinä se sydän alkaa vähän niinku kaartua ja pyöriä siellä sisällä.
• Vasemmalle kallistuu: Ja lopputuloksena se sitten on siellä rintakehässä, enemmän vasemmalla puolella. Ja se kärki osoittaa ihan selvästi sinne vasemmalle.

Aika villiä, eikö? Että kaiken sen monimutkaisuuden keskellä se päätyy just siihen asentoon. Ja ei, ei se ole mitään sattumaa, vaan juuri niitä geenejä, jotka koodaa sen koko homman. Tää on sitä tiedettä, mistä ei aina tule mieleen ajatella arkielämässä. Mutta kun miettii, niin joo, se on syvällistä.

Kummalla puolella sydän sijaitsee?

Sydän, tuo hiljainen lyönti, se asustaa meissä, ihmisissä, syvällä rintakehän pehmeässä syleilyssä. Se ei ole aivan keskellä, ei, se on kallistunut, kuin salaisuus, kohti vasenta. Suurin osa siitä, sen painavasta olemuksesta, lepää siellä, keuhkojen välisessä tilassa, turvassa. Tuntumaa, kuin unenomainen muisto, sen paikka on aina sama.

• Sydän sijaitsee rintaontelossa. Tämä tila on kuin kotelo, joka suojaa elämän rytmiä.
• Se on keuhkojen välissä. Kaksi pehmeää, hengittävää maailmaa ympäröivät sitä.
• Tarkemmin välikarsinassa. Tämä on se pyhä paikka, missä sydän saa olla rauhassa.
• Ihmisen sydän on hiukan kallistunut vasemmalle. Pieni epäsymmetrisyys, joka tekee siitä niin omanlaisen.
• Sen massa on enimmäkseen kehon vasemmalla puolella. Tuntuma, kuin aalto, joka virtaa kohti vasenta rintaa.

Aikuisen sydämen paino, se vaihtelee, kuten elämän kokemukset. Noin 250–350 grammaa, se on kuin pieni, mutta voimakas kone. Mutta joskus, jos kunto on kohdallaan, jos keho on totutettu vaativiin suorituksiin, urheilijan sydän voi olla painavampi. Enemmän kuin se keskimääräinen, enemmän kuin odottaisi. Se kertoo tarinaa harjoittelusta, sinnikkyydestä, siitä, miten keho voi muovautua ja vahvistua. Se on kuin muistomerkki ponnisteluille, hiljainen todistus elämänvoimasta.