Minkä ikäinen lapsi saa olla yksin kotona yötä?

Okei, tässäpä yritetään luoda vähän “ihmismäisempää” versiota tuosta tekstistä, ihan kuin joku kertoisi omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan aiheesta:

Minkä ikäisenä lapsi voi jäädä yksin yöksi kotiin? Huh, vaikea kysymys!

Siis, mikä on se oikea ikä? Sitä miettii jokainen vanhempi, eikö? Mä ainakin olen miettinyt ihan liian monta yötä. Muistan, kun meidän esikoinen alkoi olla sellainen “omatoiminen tyyppi”. Oli varmaan kymmenen, ehkä ylikin, kun alkoi pyytää, että saisi jäädä hetkeksi yksin, kun kävin kaupassa.

No, palataan siihen ikäkysymykseen. Kuulemma, ja tässä on nyt vähän faktaa seassa (en ole mikään lastenkasvatusasiantuntija!), niin:

• 8-10-vuotiaat: Lyhyitä pätkiä päivällä, ehkä tunnin, puolentoista verran. Siis ihan silloin, kun aurinko paistaa, eikä mitään pimeitä öitä. Muistan, kun meidän kuopus oli tuon ikäinen, niin ei meinannut malttaa olla yksin edes viittä minuuttia! Jokainen lapsi on niin erilainen.

• 11-12-vuotiaat: Ehkä kolme tuntia, mutta ei myöhään illalla. Eli ei mitään “äiti menee baariin ja minä katson leffaa” -meininkiä. Eikä todellakaan yöksi! Mietin vaan, että miten ne onnetomat pysyvät edes erossa somesta niin kauaa…?

• 13-15-vuotiaat: Okei, nyt aletaan puhua jo “isommista” lapsista. Voi olla kotona ilman valvontaa, mutta edelleenkään ei yöksi. Tämä on musta vähän sellainen harmaa alue. Tuntuu, että osa 13-vuotiaista on jo ihan itsenäisiä, osa taas… no, ei todellakaan.

• 16-17-vuotiaat: No niin, nyt ollaan jo aikuisuuden kynnyksellä. Voi olla kotona ilman valvontaa, ja jopa pari yötä. Mutta taas kerran, riippuu ihan lapsesta. Mun mielestä tässä vaiheessa on jo kyse enemmän luottamuksesta kuin iästä.

Se on just näin, että yksin jättäminen on tosi yksilöllistä. Ei ole mitään yhtä oikeaa vastausta. Ja turvallisuus on aina ykkösjuttu. Muistan, kun naapurin lapsi, kai se oli jotain 14, piti ihan järjettömät kotibileet vanhempien ollessa reissussa. Ei kiva. Eli mieti tarkkaan, tunnetko lapsesi tarpeeksi hyvin, jotta tiedät, mitä hän pystyy käsittelemään. Onko se nyt sitten sitä vanhemmuutta pähkinänkuoressa? Ehkä.