Minkä ikäisenä lapsi kasvot menosuuntaan?

Minkä ikäisenä lapsi kasvot menosuuntaan? Huh, se on kysymys joka varmasti pyörii monen vanhemman mielessä. Muistan niin elävästi sen tuskaisen hetken, kun oma esikoiseni kääntyi katsomaan maailmaa menosuuntaan. Hän oli jo yli neljävuotias – jo "iso" – mutta silti... Tuntui jotenkin väärältä, liian aikaiselta. Niinkuin olisin jotenkin rikkonut jonkun kirjoittamattoman turvallisuussäännön. Tiesinhän toki, että selkä menosuuntaan on turvallisempaa. Paljon turvallisempaa. Jostain luin, että jopa viisinkertaisesti. Viisinkertaisesti! Ajatelkaa sitä. Mutta silti, se kasvaminen... Halusiko hän itse nähdä eteenpäin? Halusiko hän olla niinkuin "isot" lapset? Oliko minä se, joka takertui johonkin vanhaan? Kai sitä halusi antaa lapsen kasvaa ja kokea maailmaa. Lopulta se kääntö tapahtui. Muistan sen tunteen – sekoitus helpotusta ja pelkoa. Sydän hakkasi. Ja vaikka kaikki oli hyvin, se tunne jäi kytemään. Ehkä se on vain äidinvaistoa. Voiko sitä edes vaimentaa? Toivon niin kovasti, että tieto selkä menosuuntaan matkustamisen turvallisuudesta leviäisi paremmin. Että kaikki vanhemmat ymmärtäisivät, että mitä pidempään, sen parempi. Että se ei ole mikään kilpailu siitä, kuka kääntää lapsen ensin menosuuntaan. Vaan kyse on jostain paljon, paljon tärkeämmästä. Kyse on lapsen turvallisuudesta. Meidän kaikkien lasten turvallisuudesta.