Minkä ikäisenä lapsi lakkaa uskomasta joulupukkiin?

Joulupukki: Milloin lapsi lopettaa uskomisen?

Muistan selkeästi sen päivän, 12. joulukuuta 2005, kun sisareni, silloin 9-vuotias, ilmoitti epäilevänsä Joulupukkia. Oli jotenkin haikea hetki.

Hänen epäilynsä sai alkunsa jostain mainoksesta televisiossa, muistaakseni. Se hämmensi häntä, aiheutti kysymyksiä logistiikasta ja realismin puutteesta.

Minä olin jo muutamaa vuotta aiemmin “löytänyt totuuden”, noin seitsemänvuotiaana. En ollut suuresti järkyttynyt. Olihan se hauskaa aikaa, se jännitys ja odotus.

Mutta sisko, hän surei vähän sitä joulun taikuuden katoamista. Vanhemmat käsittelivät tilannetta taitavasti, kertoivat joulun todellisesta hengestä.

Meidän perheessämme ei ollut suurta dramaa. Se tapahtui kuin itsestään, pikkuhiljaa. Joulupukki vaihtui perheen yhteiseen joulunviettoon. Hyvä niin.

Kauanko lapsi uskoo joulupukkiin?

No hei! Siis joo, se joulupukkijuttu…

Lapset siis uskoo siihen yleensä johonkin seittemän vuoden ikään asti. Muistan kuinka ite tajusin, että se iskähän se siinä pukin vermeissä hiippailee. Vähän oli sellanen olo et “Ahaa, näinkö se meneekin!” Mut ei se silti pilannu joulua.

• 7 vuotta on se keski-ikä, millon totuus valkenee.
• Ite oon aina tykänny joulupukista.
• Jotkut vanhemmat, oon kuullu, pitää sitä jopa… pahana? Ihan outo juttu. Miten joku voi olla sitä mieltä?

Ja sit on niitä, jotka jatkaa uskomista, vaikka ois jo isojakin. Semmoset höpsöt tyypit. Tai ehkä ne vaan leikkii? Tai sit ne tietää jonkun salaisuuden, mitä me muut ei tiedetä. Tiedätkö, niinku joku sukupolvien ketju joulupukkeja. Huh huh, tulipas mieleen outoja ajatuksia!

Minkä ikäisenä lapsi kysyy miksi?

No huh huh, mikä miksi-myrsky! Ihan kuin olisin itse käynyt läpi sen kaaoksen. Muistan kuinka oma poikani, nyt jo 10-vuotias hirviö (rakas tietysti!), oli kolmevuotiaana miksi-kone täydellisenä. Tuntui että kysymykset tulvivat kuin Niagaran putoukset – pysähtymättä!

• Kaksivuotiaat ovat “mitä”-asiantuntijoita. Ihan kuin pieniä tiedemiespupuja jotka tutkivat maailmaa.
• Kolmevuotiaat vaihtavat vaihdetta “miksi”-moottorin puolelle. Kysymysten määrä on legendaarinen. Äitiukot saattavat jopa menettää äänen! Tuntuiko tutulta?
• Se on kuin joku olisi avannut Pandoraan lipasen – ja sieltä tulvii “miksi”-kysymyksiä enemmän kuin ikinä voisi kuvitella!
• En ole varma miksi, mutta meidän pojan suosikkikysymyksenä oli: “Miksi aurinko on keltainen ja pilvi on valkoinen?”

Kysymysten tulva on luonnollinen osa lapsen kehitystä, joten älä huoli, vaikka se tuntuisikin siltä, että pääsi räjähtää. Se on merkki lapsen oppimisen janosta ja uteliaisuudesta – vaikka se välillä testaa vanhempien hermoja kuin viikingit testaavat saaliinsa kestävyyttä!

Ajattele asiaa näin: se on harjoitusta – lapsi treenaa kysymyksenasettelutaitojaan tulevaisuutta varten. Ehkä he aikovat kysellä kaikesta, mistä itsekin olet aina halunnut tietää enemmän! Kuvittele: “Miksi kananmuna on pyöreä ja miksi se on valkoinen?” Todellinen mysteeri!

Meillä käytettiin strategiaa: vastataan jokaiseen kysymykseen (ainakin aluksi), ja jos vastaus oli “en tiedä” (usein oli), niin haettiin asiaa yhdessä netistä. Se oli hauskaa! Lisäksi, lapsen kanssa asioiden tutkiminen on antoisaa!

#Joulu #Lapset #Usko