Mitä joulupöytään lista?

Mitä tarjota joulupöytään?

Mitähän tänä vuonna joulupöytään? Onko sekin jo jotenkin… väsynyt? Tuntuu, että sama toistuu vuosi toisensa jälkeen. Ehkä pitäisi kokeilla jotain uutta, mutta samalla en haluaisi rikkoa perinteitä.

• Kinkku on ehdoton, se on aina ollut. Vaikka viime vuonna sitä jäi vähän liikaa. Mutta kinkku on kinkkua.
• Graavilohi on toinen juttu, siitä en luovu. Äiti teki sitä aina ja se liittyy jotenkin vahvasti lapsuuteen ja jouluun.
• Silliä pitää olla, monenlaista. Tänä vuonna ehkä se uusi resepti, jonka ystäväni suositteli? Pitää kokeilla.

Lisukkeetkin ovat samat kuin aina. Ei oikein innosta, mutta ehkä turvallista.

• Porkkanalaatikkoa, tietysti. Se on helppo tehdä, mutta vähän tylsä.
• Lanttulaatikko on sitten jo maukkaampi. Sitä voisi tehdä vähän enemmän.
• Rosolli kuuluu myös jouluun, vaikka en itse siitä niin välitä. Mutta perheen kannalta ehkä tärkeä.

Jälkiruoat… Joulutortut ovat hyviä, mutta tänä vuonna ehkä vähän vähemmän.

• Joulupiparit on aina hauska leipoa ja syödä. Saisi niitä ehkä tehdä enemmän.

Ah, ja tietysti glögi. Arkinen juoma, mutta joulujuoma. Joka vuosi se tuntuu maistuvan jotenkin enemmän. Sitä voisi nauttia joulun alla jo etukäteen. Yksin, rauhoittuen. Yksinäisyys on sellainen raskas tunne, joka jää kaivertamaan minua tähänkin jouluun. Ehkä se on se, mikä painaa mieltä. En tiedä.

Toki täytyy muistaa myös muutkin perheenjäsenet ja heidän makunsa. Eikä niitä yksinäisiäkin jouluja toivoisi… Joka vuosi tämä joulun valmistelu on enemmän tuskaa kuin iloa. Muistoja lapsuudesta tulee mieleen, mutta nekin ovat jo menneitä. Tulevaisuus on epävarma ja jännittää.

Mitä jouluaattona syödään?

Siis mitä syödään jouluaattona… hmm.

• Graavikala, ehdottomasti! Tai no, graavilohi on must. Muistan kun mummo teki aina itse, se oli parasta. Tekisköhän tänä vuonna?
• Silli, joo, ehkä lasimestarin silli? Ei kaikki tykkää siitä sinappisillistä, hyh.
• Mäti! Pitääkö sitä ostaa? Ai niin, se pitää muistaa.
• Keitetyt perunat, no joo, niitä kai aina on. Pitääkö niitäkin ostaa?
• Rosolli, sitä joku aina vääntää. Tykkääkö siitä kukaan?
• Waldorfin salaatti, onks se ees jouluista?
• Sienisalaatti, nam! Onks meillä aineksia?

Mitä mätiä joulupöytään?

Mitä mätiä joulupöytään? No, viime jouluna, 2023, meillä oli kirjolohen mätiä. Se oli aivan ihanaa, suolaista ja napsuvaa, mutta sitä sai etsiä! Kaupassa oli vain pakasteena jotain muuta, mutta onneksi yksi pieni kala-asiantuntija-tyyppinen myyjä vinkkasi, että eräässä pienessä kalakaupassa keskustassa saattaa olla tuoretta. Juostessa oli!

Mutta se oli aikamoista säätöä. Jännitti ihan hirveästi, että se pilaantuu ennen jouluaattoa. Se piti säilyttää jääkaapissa ja käsitellä todella varovasti. Tuntui siltä kuin kantaisin kultakimpaleita. Muistan, kuinka hengästyneenä juoksin kotiin, ja sydän pamppaili rinnassa.

Oli sen arvoista. Mäti oli uskomatonta. Joulupöydässä se oli ehdottomasti kruununa.

• Kirjolohen mäti: Tuoreena jouluna, mutta säilyvyys huono.
• Siian ja muikun mäti: Saatavilla joulun aikaan, mutta usein pakastettuna.

Olen huomannut, että tuoreen mädin löytäminen on vähän kuin aarteenetsintää. On pakko olla nopea ja onnekas. Ehkä ensi jouluna kokeilen jotain muutakin kuin kirjolohen mätiä, jos löydän vaikka siian mätiä. Jos löydän… Siitä on tällä hetkellä vielä liian kaukana joulun aika, jotta tiedän mitä kauppa tuo silloin.

Mitä mädin kanssa tarjotaan?

Mätiä… hmm, mikä ihana asia. Mitä mä siihen söin viimeksi? Muistan sen kylmän, suolaisen maun, suussa sulaa. Blinejä oli, se on varmaa.

• Blinejä, tietysti. Niitä pieniä, ihania, ohkaisia lettuja.
• Sipulia piti olla! Hienonnettua, kirkkaan valkoista, rapeaa. Ei liikaa, vaan sopivasti.
• Smetanaa? Vai kermaviiliä? Molempia? En muista. Toinen niistä oli kuitenkin. Oliko se nyt kermavaahtoa myös?
• Mustapippuri tietysti, mausteeksi. Mätiähän ei voi syödä ilman mustapippuria. Se antaa sopivan potkun.

Mikä olikaan se kalan nimi? Oliko se siikaa vai lohta? Ei, ei se voinut olla lohta. Siikaa se oli. Tai ehkä järvilohen mätiä? Järvilohi… Olinko itse asiassa kertonut kellekään tästä?

• Kala: siika, tai ehkä järvilohi.
• Paahtoleipää oli myös tarjolla, muistaakseni. Hyvää, paahdettua ruisleipää. Ihanan rapeaa.
• Mitä muuta oli? Joku kerma-juttu…
• Ah, ja olenko jo maininnut, että se oli tuoreeta mätiä? Ei mitään pakastetta.

Miten paljon mätiä sitä olikaan? Ehkä yksi purkki? Ei, varmasti enemmän. Kaksi ehkä? Tai kolme…? No, paljon joka tapauksessa. Otin varmaan liikaa. Tämä on aika kiva muistella.

Miten mätiä käytetään?

Mäti on kuin ruokamaailman pieni, suolainen räjähtelevä timantti. Sitä voi heittää

• Blinien päälle – koska mikä onkaan parempaa kuin pieni venäläinen ylellisyys?
• Kalapöytään – kuin kruunu lohien ja silakoiden keskelle.
• Uuniperunoihin – koska kuka nyt ei haluaisi vähän fine diningia arkipäivään?
• Pikkusuolaisten täytteeksi – vähän niinkuin “hei, tää onkin vähän hienompi kuin miltä näyttää”.
• Voileiville – jos haluat tuntea itsesi vähän paremmaksi ihmiseksi aamupalalla.
• Joulutorttuihin – no okei, ehkä tää on jo vähän överiä. Mutta hei, joulu on kerran vuodessa!

Ja jos haluat olla oikein perinteinen, nauti mätien kanssa smetanaa (koska happamuus ja rasva on aina hyvä idea) ja punasipulia (siksi, että joku jaksaa itkeä, kun sinä nautit elämästä).

Voiko mätiä pakastaa?

Mäti? Pakasta.

• Miksi? Lapamadot.
• Aika: Minimi 24h.
• Lämpötila: -18 astetta.
• Koskee: Made, hauki, ahven, kiiski. Varmista turvallisuus.
• Muista: Laatu kärsii, mutta terveys ensin.

Mikä mäti joulupöytään?

No johan on kysymys! Joulupöydän kruunaa mäti, sehän on selvä kuin pläkki. Mutta mikä mäti sinne kannattaa roudata, siinäpä vasta pulma!

• Kirjolohen mäti: Joulun kingi! Sitä saa tuoreena kuin mummon marjapuuroa kesällä. Mutta varo, se on herkkä kuin vastasyntynyt vauva, eli säilyvyys on mitä on. Syö heti tai itke myöhemmin.

• Siian mäti: Klassikko! Vähän kuin se sukulainen, joka on aina paikalla, mutta ei koskaan yllätä. Hyvää perussettiä.

• Muikun mäti: Pienet on isot! Tai jotain sinne päin. Hienostuneen makuinen, mutta niitä pitää olla kuin sieniä sateella, että joku huomaa.

Psst… Mun isoisä aina sanoi, että “paras mäti on se, mitä on”. Ja yleensä sillä oli vaan sitä kirjolohen mätiä, heh. Mut hei, jos haluat oikein pröystäillä, niin hanki vähän sitä kallista beluga-kaviaaria. Siinä on naapurin Mirjalle ihmettelemistä! Tosin, siinä menee jo melkein auton hinta… Joten ehkä pysytään siinä kirjolohessa, eikö?

Paljonko mätiä per henkilö?

Yön hiljaisuudessa, ajatukset virtaa kuin tumma joki. Määrät, nekin on joskus hankalia.

• Reilu ruokalusikallinen – se kai riittää.
• 30–50 grammaa per nuppi.
• Jos on montaa sorttia, vähemmän kutakin.

Mietin sitä ruokalusikallista. Onko se tarpeeksi? Onko se liikaa? Riippuu varmaan siitä, miten nälkäinen on. Ja siitä, kuinka paljon sitä mätimerta haluaa kerralla kokea. Kai se on parempi ottaa vähän kerrallaan. Niin kuin elämässäkin.