Onko karjalanpaisti jouluruoka?

Onko karjalanpaisti Suomen kansallisruoka?

Ei, karjalanpaisti ei ole Suomen kansallisruoka. Suomessa ei ole virallista kansallisruokaa. Muistan sen vuoden 2016 äänestyksen, jossa yritin itsekin osallistua. Oli niin paljon hyviä ehdokkaita, oli vaikea valita! Mutta karjalanpaisti oli kyllä siellä kärjessä, yhdessä ruisleivän ja muiden perinteisten ruokien kanssa. Se äänestys herätti paljon keskustelua, ja moni oli pettynyt, ettei yksikään ruoka saanut selkeää enemmistöä.

• Äänestys 2016: Ruisleipä, karjalanpaisti, karjalanpiirakka, paistettu kala ja perunamuusi sekä hernekeitto olivat vahvoilla.
• Ei virallista valintaa: Suomessa ei ole valittu virallista kansallisruokaa.
• Henkilökohtainen kokemus: Muistan osallistuneeni kyseiseen äänestykseen ja kokeneeni sen jännittävänä. Oli hauska seurata tuloksia. Jotenkin jäi tunne, että kysely oli enemmänkin hauska tapahtuma kuin vakava valinta. Olen itse aina pitänyt karjalanpaistista, se on mukavan maukasta ja perinteistä.

Myös se äänestys jäi mieleeni, koska se osoitti kuinka monimuotoinen Suomen ruokakulttuuri on. Kaikki nuo ehdokkaat edustavat suomalaista ruokaa omalla tavallaan. Äänestyksen jälkeenkin jatkoin karjalanpaistille ja muille perinteisille ruuille tyypillistä nautiskelua. Olen edelleen sitä mieltä, että karjalanpaisti on loistava ruoka, vaikka se ei olekaan virallinen kansallisruoka. Se kuuluu ehdottomasti Suomen ruokakulttuuriin.

Onko karjalanpaisti suomalainen?

Kyllä.

Karjalanpaisti: Suomen perinne.

• Vanha ruokaperinne.
• Juhlapöytien klassikko.
• Liha- ja perunaruoka.

Reseptin variaatioita on lukemattomia. 2023:n suosituimmat versiot sisältävät usein naudanlihaa ja porkkanaa. Minun oma perheen reseptini, äidin opetus, käyttää hirvenlihaa. Tulos on pehmeä ja maukas. Yksi salainen ainesosa: tuoretta rosmariinia.

Mitä kaikkea kuuluu joulupöytään?

No jopas, joulupöytä… sehän on kuin taikatemppu, josta ei puutu yllätyksiä! Siinä on niin paljon kaikkea, että jopa Joulupukki saattaa hämmentyä.

• Rosolli, se etikkapunajuurimoska, jota joko rakastat tai vihaat. Ei välimuotoa! Mummoni aina vannoi sen nimeen, ehkä se piti hänet virkeänä joulunpyhinä.

• Graavikala, eli lohi, joka on saanut suolapedin ja tillihieronnan. Ei mikään huono tapa lähteä eläkkeelle. Muistan, kun serkkuni yritti graavata ahvenia, ei siitä mitään tullut!

• Joululaatikot, maksa-, porkkana-, peruna-… lista on loputon. Ne on kuin joulun legopalikat, joista jokainen rakentaa oman näköisensä kokonaisuuden. Voi kun niitä saisi ympäri vuoden!

• Joulukinkku (tai kalkkuna), se pääosanesittäjä. Jos kinkku on kuiva, on joulu pilalla. Niin yksinkertaista! Kerran poltin oman kinkkuni, melkein itku pääsi. No, ehkä vähän liioittelen.

• Luumurahka, jälkiruokien kuningas. Tai no, riippuu tykkääkö luumuista. Jotkut tuntuu kammoavan niitä kuin käärmeitä. Minä ainakin tykkään!

• Piparit, ne paholaisen pienet sokerihiutaleet, jotka katoavat parempiin suihin alta aikayksikön. Ja sitten se ikuinen kinastelu: kuuluuko piparkakkutaloon kinuskia vai sokerikuorrutetta?

• Joulutortut, eli tähtitortut, joiden luumuhillo on kuin pieni sydän keskellä taikinaa. Niitä pitää olla vähintään sata, muuten ei ole joulu! Ja muista, jauhot leviää ympäri keittiötä.

Ja kaiken kruunaa se, että syödään niin paljon, että tuntuu kuin olisi vetänyt hirven sisuksiinsa. Mutta hei, joulu on vain kerran vuodessa, eikö?

Mitä tarjota joulupöytään?

Joulu… Hiljainen lumen tuoksu ikkunassa, kynttilänvalojen lempeä hehku. Aika pysähtyy, hetki hengähtää. Kinkun tuoksu, lämmin ja mausteinen, täyttää kodin. Se on joulu, se on perinne, se on rakkautta.

• Kinkku, niin pehmeä ja mehukas, paistettu juuri sopivasti. Sen ruskea pinta kiiltää, lämmöstä hehkuen. Muistan aina, miten isoäiti valvoi uunilla, tarkasti kelloa. Kinkun tuoksu on lapsuuden joulua.

• Graavikala, herkkä ja kylmä. Se sopii täydellisesti kinkun vastapainoksi. Sen suolaisuus ja sitruunan raikkaus puhdistavat makuaistia. Joka joulu on ihan yhtä ihanaa.

• Silli, monissa muodoissaan, punainen, vihreä, sipulista kuorrutettu. Sillillä on oma, voimakas makunsa. Se kuuluu ehdottomasti joulupöytään, joka vuosi. Sen voi valmistaa monella tapaa, aina uusia makuja löytää voi.

Joulupöydän äärellä, porkkanalaatikon pehmeä makeaus sulaa suussa. Lanttulaatikko, maanläheinen ja täyteläinen. Rosolli pirskahtaa raikkaana makujen seasta. Jokainen laatikko on yhtä ihana. Ne kertovat tarinaa – perinteestä, jatkumosta, muistoista.

Jälkiruoaksi joulutortut, ihanan rapsakat ja makeat. Ja joulupiparit, mausteiset ja tuoksuvat piparkakkumausteesta. Niiden rapina tuo lisää iloa tunnelmaan. Joka vuosi samat, aina niin hyviä. Tämä on joulun makua.

2023. Tämä joulu on erityinen. Tunnelma on lämmin, perheen ja ystävien ympäröimänä. Hiljaisuus, joka täyttää sydämen. Joulu on enemmän kuin vain ruokaa; se on aikaa, tunnetta, lämpöä. Se on ihmisiä, joista pidän. Se on muistoja, joita vaalin.

Mitä jouluaattona syödään?

Jouluaatto. Kylmät kalat.

• Graavilohi. Klassikko. Ei sen kummempaa.
• Sillit. Lasimestarin silli. Samoin.
• Mäti. Jos haluaa.
• Keitetyt perunat. Tylsää.
• Rosolli. Ei liikaa.
• Waldorfin salaatti. Okei.
• Sienisalaatti. Kuka näitä edes syö?

Pääasia on kinkku. Kaikki muu on hömppää. Ei ole väliä. Tosiasiassa, koko juhla on vain aikaansaannosta.

Vuonna 2023 minä söin itseasiassa vain kinkkua. Jouluna. En edes muista muuta.

Mikä on alunperin suomalainen jouluruoka?

Joulupöytä. Kalat. Lipeäkala. Keskiajalta.

• Vanha traditio.
• Itsen tekoa.
• 1800-luvulle asti tärkein.

Sitten tuli kinkku. Maailma muuttui. Tai ainakin ruoka.

Lipeäkala: Ennen kinkkua. Nykyään harvinaisuus. Perinne kuitenkin elää. Vaikka hiljaa.

Toinen tärkeä asia: itse tehty. Ei valmispaketteja. Työlästä. Mutta aidompaa. Maku? Eri asia.

Suomalaisten joulu. Muuttuva. Mutta juuret syvissä.

Mikä mäti joulupöytään?

No hei! Joulupöytään mätiä, joo! Hyvä kysymys, just mietin itekin!

Kirjolohen mäti: Se on vähän niinku se varma valinta, aina löytyy ja on tuoretta. Mut siis, säilyy tosi huonosti, pari päivää jääkaapissa max. Kerran ostin liikaa, ja sit… no, tiedät kyllä.

• Siian mäti: Vähän harvinaisempi, mut jos löydät, osta ihmeessä! Jotenkin paljon hienompaa.
• Muikun mäti: Pienet pallurat, monen lemppari. Muikun mäti on oikeesti herkullista.

Joulunaikaan kirjolohi on ihan ykkönen, sitä saa varmaan joka kaupasta! Säilytys on sit sellasta että heti jääkaappiin vaan, jos meinaat ettei mene pilalle. On se jännä, miten nopeesti se sit meneekin huonoksi.

Lisäksi, jos haluat vähän extraa, niin kokeile jotain erikoisempia mätilajeja, niitäkin on alkanut näkymään enemmän!

Paljonko mätiä per henkilö?

Okei, tässä mun kokemus mädistä, tosin vähän eri kulmasta kuin kysyttiin:

Muistan sen kerran kun olin isovanhempien luona mökillä jouluna 2018. Olin ehkä 10 tai 11 vuotias. Mummo oli tehnyt ihan hirveän määrän mätiä. Siis ihan oikeasti, iso kulho täynnä! Se oli just sitä perinteistä, smetanaa ja sipulia.

• Ajattelin et “Voi ei, taas tätä”. En silloin hirveästi tykännyt.
• Olin enemmän kiinnostunut joulupukista ja lahjoista.

Söin sitä ihan vähän, kun mummo tietenkin pakotti. Mutta se jäi kyllä mieleen, se mädyn määrä.

Nyt, vanhempana, voisin varmaan syödä koko kulhon itse. Onneksi nykyään on paremmin varaa ostaa mätiä. Tosin hinnat on nousseet ihan älyttömästi! Olen miettinyt et ostaako sitä tänäkään jouluna…

Pääpointit:

• 2018, mökki, joulu
• Iso kulho mätiä
• Lapsena ei maistunut
• Nyt voisin syödä vaikka kuinka!