Mistä tietää, että on kurkunpään tulehdus?

Okei, kurkkukipu – kuka ei tietäisi sitä tunnetta? Mutta mistä sitten tietää, että se on juuri kurkunpääntulehdus, eikä vaan joku tavallinen nuhakuume?

No, mulla itselläni ensimmäinen merkki on se ääni… Se muuttuu! Siis ihan oikeasti, kuulostan enemmän Pavarottilta yrittämässä yskiä kissaa ulos kuin itseltäni. Käheys on ihan hirveä, sellaista sorttia että jopa mun teinivuoteni kapinallinen minä olisi pyytänyt anteeksi. Ja se yskä! Ah, se on kuin kuivaa sahajauhoa vetäisi henkeensä. Raastavaa ja kovaa, ei mitään limaa tai helpotusta.

Ja hengittäminen… No, sekin muuttuu välillä vähän sellaiseksi “tarttisko mun nyt vähän ponnistella enemmän”-tyyppiseksi. Ei mitään paniikkikohtausta, mutta sellainen pieni tunne, että jotain ei ole ihan kohdallaan.

Mä oon huomannut, että lepo auttaa ihan älyttömästi. Siis ihan oikeasti, Netflix ja sängyssä makoilu on parempi lääke kuin mikään apteekin juttu (paitsi ehkä ne imeskeltävät kurkkukivutabletit – ne on ihan parhaita!). Ja raikas ilma! Se tekee ihmeitä. Muistan kerran, kun olin aivan hirveässä kurkkukivussa, menin lenkille metsään. Se raikas ilma jotenkin rauhoitti kurkkua ja sain jopa vähän nukuttua sen jälkeen. Ja tietenkin… Hiljaisuus. No, se on mulle vaikeaa, koska tykkään höpöttää, mutta yritän edes vähän säästää ääntä.

Mutta se mikä on tärkeintä, ja tässä ei saa leikkiä… Jos olo pahenee, tai tulee kuumetta, tai alkaa tuntua että henki ei kulje kunnolla – lääkäriin! Mä olen sen verran varovainen, etten halua ottaa mitään riskejä. Tiedän, että on helppo ajatella “kyllä tää menee ohi”, mutta parempi tarkistaa. Eikö niin? Parempi katsoa kuin katua!