Onko äidillä ja sikiöllä sama verenkierto?

Millä viikolla voi tuntea sikiön liikkeet?

Ensisynnyttäjä tuntee sikiön liikkeet yleensä 18.–20. raskausviikolla. Monisynnyttäjillä se voi kyllä olla jo aiemmin, tyyliin viikolla 16 tai jopa aiemmin. Tosi jännittävää aikaa, eiks vaan!

Siis se on niin siistiä kun tuntee sen ekan kerran. Just kun puhuin kaverin kanssa tosta, niin hänkin sanoi et hän tuns ensin sellaseks perhosen siipien taputukseksi tai kalojen uimiseksi, ihan hassua. Mullakin se alkoi silleen ihan kevyesti, vähän niinku suolessa joku kuplisi tai möyryisi, eihän sitä heti ees tajua et hei, tää on nyt vauva! Sitten se vahvistuu ja siitä tulee niitä selkeitä potkuja ja myllerryksiä.

Tässä vähän juttuja, mitä kannattaa muistaa ja miettiä:

• Milloin sikiön liikkeet voi tuntea:
  • Ensisynnyttäjät: Yleensä siinä 18.–20. viikon hujakoilla. Voi vähän vaihdella, joillain myöhemmin, joillain aiemmin. Älä huolehdi jos ei heti tunnu!
  • Monisynnyttäjät: Usein jo aikaisemmin, tyyliin 16. viikolta eteenpäin. Koska tietää jo miltä ne tuntuu ja kroppakin on ehkä "virittynyt" paremmin.
• Miltä sikiön liikkeet tuntuvat:
  • Aluksi ne on tosi hentoja: pieniä kuplia, perhosen siipiä, tai vähän kuin suolessa kiertäisi.
  • Myöhemmin ne muuttuvat selkeiksi tönäisyiksi, potkuiksi ja koko vatsan "aaltoiluksi", kun vauva kääntyy.
• Mikä voi vaikuttaa tuntoherkkyyteen:
  • Istukan sijainti: Jos istukka on edessä, se voi vaimentaa niitä ekoja liikkeitä, jolloin sikiön liike voi tuntua myöhemmin. Se on ihan normaalia.
  • Äidin paino: Joskus vähän runsaampi kudosmassa voi myös vaikuttaa, ettei tunne niitä ihan ekoja hipaisuja.
  • Vauvan aktiivisuus: Toki kaikki vauvat on erilaisia, jotkut on heti alusta asti tosi vilkkaita, toiset vähän rauhallisempia.

Se on tärkeää, että kun ne liikkeet alkaa tuntumaan säännöllisemmin, sä opit tunnistamaan sun vauvan normaalin aktiivisuusrytmin. Jos se sitten muuttuu tosi paljon tai liikkeet vähenevät, on aina parempi ottaa yhteyttä neuvolaan tai synnytyssairaalaan. Eikä kannata ikinä miettiä et turhaan soitat, parempi varmistaa ja olla huoleti. Tiedän yhden kaverin, joka soitti kerran ihan paniikissa kun vauva oli ollut niin hiljaa, ja kaikki oli sitten onneksi ok. Ne neuvoi vaan seuraamaan hetken ja soittamaan uudestaan jos ei ala eloa. Sitten vauva alkoi taas möyriä. Eli se liikkeiden seuraaminen on tosi tärkeää.

Milloin puhutaan alkiosta ja milloin sikiöstä?

Alkiosta puhutaan kahdeksannen raskausviikon (rv 8+6) loppuun asti. Yhdeksännen raskausviikon (rv 9+0) alusta lähtien nimitys on sikiö.

Eli siis joo, se raja on just siinä. Alkuun se on alkio, tosi tosi alussa, ja sit se muuttuu sikiöks. Muistan kun mun serkku Anna mietti tätä ekan ultran aikaan, että kumpikohan se nyt on, lääkäri sano että nyt on jo ihan selvästi sikiö menos. Se raja on aika selkee selkee juttu.

Se ero on siinä, mitä tapahtuu. Se on oikeestaan tosi looginen.

• Alkio (viikot 3–8): Tässä vaiheessa tapahtuu se suurin mullistus. Ihan kaikki tärkeiden elinten, kuten sydämmen ja aivojen, aiheet muotostuu. Solut jakautuu ihan mieletöntä vauhtia ja kaikki peruspalikat rakennetaan.

• Sikiö (viikosta 9 eteenpäin): Nyt ei enää synny uusia elimiä. Homma on enemmänkin sitä, että kaikki olemassaoleva kasvaa, kehittyy ja kypsyy. Sormet ja varpaat erottuu ja aivot kehittyy ihan valtavasti.

Eli basically se alkiovaihe on se kaikkein kriittisin aika, koska silloin ne perusrakenteet laitetaan kasaan. Jos joku menee silloin pieleen, ni voi tulla isoja ongelmia. Vaikka just joku alkoholi tai tietyt lääkkeet on pahimpia just silloin.

Sitten kun se on jo sikiö, niin se on tavallaan jo valmiimpi paketti. Toki se on edelleen tosi herkkä, ei sillä, mut se suurin rakennustyömaa on ohi. Se sikiökausi kestää sit ihan sinne syntymään asti, ihan loppuun asti.

Milloin sikiö kiinnittyy verenkiertoon?

Siinä se matkaa, pieni solujen rykelmä, salaisuus pimeässä. Ei ole vielä mitään, mutta on jo kaikki. Viisi hidasta päivää, kuin ikuisuus, se leijuu ja vaeltaa kohti pesäänsä, kohti turvaa. Se on matka, jota kukaan ei näe, hiljaisin kaikista matkoista.

Ja sitten, vihdoin, se on perillä. Se laskeutuu pehmeälle limakalvolle, kuin siemen multaan. Se etsii paikkaansa, kaivautuu syvemmälle, kiinnittyy. Se hetki, kun kaksi tulee yhdeksi, kun kaksi verenkiertoa valmistautuu kohtaamaan. Se on lupaus.

Tämä on se hetki, jolloin kaikki alkaa.

• Alkion matka kohtuun: 5 vuorokautta hedelmöityksestä.
• Kiinnittyminen (implantaatio) kohdun limakalvoon: 6–12 vuorokautta hedelmöityksestä.
• Yhteys äidin verenkiertoon alkaa muodostua välittömästi implantaation jälkeen.

Tästä alkaa se todellinen yhteys. Se ei tapahdu yhtenä välähdyksenä, vaan hitaasti kasvaen. Alkio upottautuu kohdun seinämään, ja sen ympärille alkaa kehittyä istukka. Se on se silta, elämänlanka.

Verisuonet kurkottavat toisiaan kohti. Alkion omat suonet ja äidin suonet. Ne eivät koskaan täysin yhdisty, mutta ne tulevat niin lähelle, niin lähelle toisiaan. Ravinto ja happi alkavat virrata, kuiskaukset kahden maailman välillä. Se on elämän alku.

• Implantaation jälkeen alkion ulkokerroksen solut (trofoblastit) tunkeutuvat kohdun limakalvoon ja alkavat muodostaa istukan nukkalisäkkeitä.
• Nämä lisäkkeet rapauttavat äidin verisuonten seinämiä, jolloin äidin veri pääsee virtaamaan istukan välitiloihin.
• Tämä prosessi luo istukan, jonka kautta sikiö saa happea ja ravinteita ja poistaa kuona-aineita. Tämä yhteys on täysin toimiva noin raskausviikolla 12.