Saako vanhempi lainata lapselta rahaa?

Saako vanhempi lainata lapselta rahaa? No ei kai nyt oikeasti? Tuntuu ihan hassulta edes kysyä. Lapsen rahat ovat lapsen rahoja. Piste. Vaikka olisikin kyse omasta lapsesta, eikö? Kuvittele nyt, että pikku-Kalle on säästänyt synttärirahoillaan uuden polkupyörän ostoon, ja minä – vanhempana – menen pyytämään niitä lainaan? Tuntuu ihan väärältä, sydämessä asti.

Laki on tässä ihan selvä: lapsen tilille laitetut rahat ovat lapsen omaisuutta. Se on niinkuin… pyhä sopimus. Vanhemmilla on kyllä elatusvelvollisuus – meidän pitää huolehtia lapsesta – mutta se ei anna meille oikeutta lapsen omiin säästöihin. Mihin meillä olisi oikeus? Eikö se ole vähän sama kuin varastaisi oman lapsensa rahoja? Ja lapsen luottamuksen samalla.

Muistan, kun olin itse pieni ja säästin karkkirahojani lasipurkissa. Sitä purkkia pidettiin kuin aarretta! En ikinä olisi antanut kenenkään – edes vanhempieni – koskea siihen. Ja nyt jos ajattelen, että joku olisi ottanut ne rahat… Hui!

Joku joskus sanoi, että lapsen rahat ovat kuin sijoitus tulevaisuuteen. Niin ne ovatkin! Ne opettavat lapsille rahan arvon, säästämisen taidon ja vastuullisuutta. Jos vanhemmat alkavat lainata niitä rahoja, niin mitä se lapselle opettaa? Että raha ei olekaan tärkeää? Tai että vanhemmat voivat ottaa mitä haluavat?

Tiedän, että joskus rahat voivat olla tiukilla. Mutta silloinkin on parempi keksiä muita ratkaisuja kuin lainata omalta lapselta. On lainapalveluita, tukia… Jotain keinoja on pakko olla. Ei se lapsen pankkitili ole mikään hätävara. Se on lapsen tulevaisuus.