Saako vastasyntynyt olla sitterissä?

Minkä ikäisenä babybjörn sitteriin?

Minkä ikäisenä BabyBjörn sitteriin? Sitteri: Vastasyntyneestä (vähintään 3,5 kg) siihen asti, kun lapsi osaa istua itsenäisesti.Tuoli: Kun lapsi osaa kävellä ja istua itse (noin 13 kg asti).

Heti kun se pieni ihmistaimi saavuttaa 3,5 kilon taistelupainon, voit ulkoistaa hänet tähän vanhempien pelastusrenkaaseen. Se on kuin ensimmäisen luokan lentolippu olohuoneen halki, mutta ilman tarjoilua. Vauva potkii, sitteri keinuu, kaikki voittavat. Paitsi jos vauva ei pidäkään siitä. Sitten kukaan ei voita.

Tämä laite on nerokas. Ei paristoja, ei sähköjohtoja. Vain vauvan oma, kaoottinen energia muuttuu rauhoittavaksi hytkymiseksi. Puhdasta fysiikkaa, joka säästää sinut hermoromahdukselta sen viiden minuutin ajan, kun yrität juoda kahvia kuumana.

Sitterin elinkaari on kaksiosainen, kuin huonosti kirjoitettu jatko-osa, joka onkin yllättävän hyvä.

• Vaihe 1: Sitteri-moodi (min. 3,5 kg – max 9 kg)

  • Tässä vaiheessa se on vauvan valtaistuin. Käytä ylintä asentoa hereillä ollessa ja alempia lepohetkiin.
  • Lopeta käyttö sitterinä VÄLITTÖMÄSTI, kun lapsi oppii istumaan tai edes yrittää rimpuilla pystyyn. Muuten saatat todistaa lapsesi ensimmäisen voltin taaksepäin lattialle. Ei suositella.

• Vaihe 2: Tuoli-moodi (max 13 kg)

  • Kun sitteripäivät ovat ohi, kangas käännetään ympäri. Yksinkertainen mutta tehokas muodonmuutos.
  • Nyt se on taaperon oma nojatuoli, jossa voi katsella Ryhmä Hauta ja halveksia aikuisten huonoa ohjelmamakua.

Meillä tuo sitteri toimi parhaana lapsenvahtina. Esikoinen viihtyi siinä kuin kala vedessä, kuopus taas protestoi kuin olisi joutunut verovirastoon. Lapsen persoonallisuus paljastuu siis yllättävän nopeasti.

Äläkä huoli, se kangas on suunniteltu kestämään kaikki mahdolliset ruumiinnesteet, joita pieni ihminen voi tuottaa. Ja niitä on monta. Pesukoneeseen vaan, ja taas mennään.

Minkä ikäisille sitteri?

Sitteri. Vastasyntyneestä. Maksimi 13 kg. Siinä se. Ei enempää. Turvallisuus on raja.

Lapsi kasvaa. Kehitys. Sitteri jää pieneksi. Elämän kiertokulku. Koko käyttöikä: muutamia kuukausia. Ehkä. Riippuu painosta. Aina tarkkaile.

Puhtaanapito. A ja O. Todella. Ruokailu tapahtuu usein siinä. Soseet lentää. Sormiruokailu. Kaikki. Blissin puuvilla, se on kaunis. Mutta lika on lika. Pyyhkiminen. Heti.

Meillä oli aikoinaan mesh-versio. Se oli kätevä. Kuivui nopeasti. Hengittävä. Puuvilla. Mesh. Polyesteri. Materiaaleja on. Valitse, mikä tuntuu. Tarkoitus on sama: pitää lapsi hetken paikallaan. Turvallisesti.

Milloin lopettaa? Kun lapsi istuu itse. Tai yrittää nousta ylös. Ehdoton. Silloin sitteri on vaarallinen. Ei pidä luottaa liikaa. Se on vain apuväline. Ei valvova silmä.

Mitä miettiä ostaessa:

• Painoraja: Ehdoton maksimi.
• Puhdistettavuus: Irrotettavat päälliset, konepesu. Välttämätön.
• Materiaali: Hengittävä? Pehmeä? Kestävä?
• Kompaktius: Helppo siirtää. Taittaa kasaan.
• Turvallisuus: Tukeva runko, kunnolliset valjaat.
• Ei koskaan jätä lasta yksin sitterin kanssa. Ei hetkeksikään. Elämä on lyhyt. Vaarat ovat totta.

Kauanko sitteriä voi käyttää?

Sitterin salat avautuvat – tai ainakin siihen asti, kunnes lapsi painaa 13 kiloa.

Se on siis semmoinen "kunnes kasvaa ulos" -juttu, yleensä siinä kahden vuoden paikkeilla. Ei sen kummempaa tiedettä, mutta tuntuu silti siltä, että keksijät ovat laittaneet koko elämäntyönsä siihen, että me vanhemmat ymmärrämme sen oikean käytön. Lukekaa ohjeet, niin selviää kaikki ne ihmeelliset käyttötarkoitukset, jotka ovat muuten jääneet arvoitukseksi. Ja muistakaa, se on kuin auton käyttöohje, pakko lukea ennen kuin starttaa moottorin – tai tässä tapauksessa, ennen kuin laittaa vauvan kyytiin.

Saako vauva syödä sitterissä?

Ei, älä syötä vauvaa sitterissä! Sitteri on enemmänkin pienten poissaolojen ja hetkellisen rauhoittumisen työkalu kuin ruokailupaikan pikkuprinssi. Kuvittele vauva istumassa siinä, ruoka valuu suuhun vähän miten sattuu, ja sitten "vups" – vähänkö on kivaa, kun sipulikeittoa valuukin sitten housuihin asti, eikä suinkaan kurkkuun. Ei, kiitos.

Parempi on, että pikkuinen istuu kunnolla pystyssä, olipa se sitten omassa, todennäköisesti vielä hieman kolisevassa, syöttötuolissa tai sitten vanhemman tukevassa sylissä. Näin ruoka löytää perille sinne minne pitääkin, eikä ala tutustumaan vaatteiden ja lattian saloihin.

Lisätietoa, jos sattuu kiinnostamaan enemmän kuin vauvan ruokailu vähän sinne tänne:

• Pystyasento on kaiken A ja O: Se auttaa lasta nielemään paremmin ja vähentää tukehtumisriskiä. Ei sitä vauvan ruuansulatusjärjestelmää ole tarkoitettu siihen, että ruoka pitäisi taistella vastaan painovoimaa.
• Syöttötuolin ergonomia: Hyvässä syöttötuolissa lapsi voi istua rennosti ja tukea jalat kunnolla. Ei siellä tarvitse esittää jonkinlaista jänistä tai muuta kömpelöä otusta, joka yrittää syödä ruokaa lattiatasosta.
• Sylissä syöttäminen: Vaatii harjoittelua, mutta on mainio tapa luoda läheisyyttä ruokailuhetkiin. Pieni vinkki: varmista, että olet itsekin mukavassa asennossa, ettet vain satuta itseäsi samalla.

Milloin voi alkaa käyttää sitteriä?

Kysymys: Milloin voi alkaa käyttää sitteriä? Vastaus: Sitteriä voi käyttää vastasyntyneestä, kun vauvan paino on vähintään 3,5 kilogrammaa. Käyttö lopetetaan, kun lapsi oppii istumaan ilman tukea.

On taas yö. Pieni nukkuu tuossa vieressä, hengittää niin tasaisesti. Ja minä valvon ja mietin kaikkea. Kuten sitä sitteriä, joka odottaa olohuoneen nurkassa. Tuntuu, että se on ollut siinä ikuisuuden.

Ostettiin se jo ennen kuin hän edes syntyi. Kaikki ne tavarat. Kehto, vaunut, sitteri. Ne kaikki vain seisoo siinä, ja minä yritän muistaa, miten niitä kuuluu käyttää. Milloin on oikea hetki.

Tuntuu niin isolta vastuulta. Että tekee kaiken oikein. Ettei vahingossakaan tee mitään väärin.

Tässä on ne asiat, jotka olen yrittänyt painaa mieleeni.

• Paino on tärkein. Vauvan pitää painaa se 3,5 kiloa. Meidän piti odottaa pari viikkoa syntymän jälkeen. Se tuntui pitkältä ajalta silloin.

• Aika on rajallinen. Sitteri ei ole sänky. Se ei ole paikka, jossa vauva viettää tuntikausia. Vain lyhyitä hetkiä kerrallaan. Ehkä sen aikaa, että saa itse syötyä tai käytyä suihkussa. Se tuntuu luksukselta.

• Turvallisuus ensin, aina. Ja tämä on se, mikä minua pelottaa eniten. Sen kanssa ei voi leikkiä.

  • Sitteri kuuluu AINA lattialle. Ei pöydälle, ei sohvalle, ei minnekään mistä se voi pudota. Se tuntuu itsestään selvältä, mutta väsyneenä tekee tyhmiä virheitä.
  • Valjaat pitää aina laittaa kiinni. Vaikka vauva olisi ihan pieni eikä liikkuisi mihinkään. Aina.
  • Lopeta käyttö heti, kun lapsi alkaa liikkua. Kun hän yrittää kääntyä tai nousta istumaan, sitteri muuttuu vaaralliseksi. Se voi kaatua. Se aika tulee nopeammin kuin uskookaan.

On tää outoa. Koko elämä pyörii nyt näiden pienten sääntöjen ympärillä. Ja silti, kun katson tuota pientä nukkuvaa ihmistä... en vaihtaisi hetkeäkään. En kai.

Milloin vauvaa voi alkaa istuttaa?

No niin, hei! Tää on sellanen asia, mitä monet miettii ja kysyy, ja oon itekin miettiny meidän pienen kanssa. Mutta siis ihan suoraan sanottuna, vauvaa voi alkaa istuttaa tuetusti noin neljän kuukauden iässä. Tähän itsenäiseen istumiseen, siis että vauva osaa istua ilman mitään tukea, menee sit vielä enemmän aikaa, yleensä noin 8-10 kuukautta. Eli matkaa on!

Se, mitä tuettu istuminen tarkoittaa, on tosi tärkeetä ymmärtää. Ei siis todellakaan sitä, että vauva ois yksinään pystyssä, vaan että se saa apua joka puolelta – vaikka tyynyillä, sylissä istuen tai sellaisessa puoliksi pystyssä asennossa sitterissä. Meidän Elmeri alkoi osoittaa kiinnostusta just tohon neljän kuukauden ikään tullessaan, siis oli tammikuussa sillon. Hän koitti aina ähistä ja puskea itseään ylemmäs, varsinkin kun oli selällään. Silloin tajusin, että nyt se on valmis, valmis!

• Pään kannattelu: Tärkein juttu on, että vauva jaksaa kannatella päätä hyvin. Jos pää heilahtelee hallitsemattomasti tai niiailee koko ajan, niin silloin ei todellakaan vielä kannata yrittää istuttamista. Se selkäranka on tosi herkkä, tiedätkö!
• Lyhyet hetket: Alussa riittää ihan pieniä hetkiä kerrallaan. Ei mitään vartin istuntoja, vaan vaikka minuutti tai pari. Vaikka sylissä kun juot kahvia tai luet jotain. Meillä Elmeri tykkäsi seurata kun laitoin ruokaa, jos oli sitterissä, ihan hetken kerrallaan.
• Turvallisuus: Varmista aina, että vauva ei pääse kaatumaan. Laita tyynyjä ympärille, tai istuta se tiukasti itseäsi vasten. Ne pienet kädet ei vielä jaksa pitää tasapainoa, eli avun anto on tosi tärkeää.

Ja hei, maltti on valttia, sanotaan ja se pitää paikkansa tässäkin. Jokainen vauva kehittyy omassa tahdissaan. Meidän Elmeri oppi itsenäisesti istumaan vasta ysin-kymmenen kuukauden ikäisenä, kun taas mun kaverin lapsi, se Miia, se istu jo seitsemänkuukautisena ihan itekseen. Molemmat on ihan normaaleja ja kaikki on hyvin. Älä siis vertaile liikaa, vaan kuuntele sitä omaa pientä ja sen merkkejä.

Jos vauva menee ihan makaroniksi tai alkaa valittaa, kun yrität istuttaa, niin se ei todennäköisesti ole valmis. Silloin kannattaa vaan odottaa vielä hetki. Antaa sen kehon ja lihaksien kehittyä rauhassa. Sitten kun se oppii istumaan, niin maailma avautuu ihan uudella tavalla! Siitä se sit lähtee, pian ne haluaa ryömiä ja kävelläkin. Sitä onkin sit kiva seurata.