Voiko 12-vuotias päättää, missä asuu?

Voiko 12v päättää kumman vanhemman luona asuu?

Mä muistan sen kesän 2023, olimme juuri eronneet exän kanssa. Silloin tytär, 12-vuotias tuolloin, oli tosi sekaisin. Meillä oli tapaaminen sosiaalityöntekijän kanssa. Siinä keskusteltiin paljon siitä, kenen luona hän haluaa asua. Hän oli selkeästi päättänyt jo asiaa, ja kertoi haluavansa jäädä mun luokse. Itkin helpotuksesta ja surusta samanaikaisesti. Olo oli sekaisin. Onneksi sosiaalityöntekijä ymmärsi tyttären näkökulmaa ja sen, miten paljon tämä päätös merkitsi hänelle.

• Sosiaalityöntekijä painotti lapsen mielipiteen kuuntelemisen tärkeyttä. Hän sanoi, että 12-vuotias pystyy yleensä jo tekemään itsenäisen päätöksen asuinpaikastaan, jos se on hänen parhaaksi.

• Tyttäreni itki silloin paljon, mutta kertoi syynsä selvästi. Hän koki olevansa turvallisempi ja onnellisempi kanssani.

• Muistan vieläkin sen helpotuksen tunteen, kun sosiaalityöntekijä antoi tukensa tyttären päätökselle. Toki meidän piti sitoutua siihen, että vanhemmat tekevät yhdessä yhteistyötä tyttären parhaaksi, vaikka asuimme erikseen.

Se oli tosi rankka aika, mutta meillä meni lopulta kaikki hyvin. Tänään (2024) tyttö on edelleen kanssani ja voin rehelliseti sanoa, että hän on onnellisempi.

Lyhyesti: Kyllä, 12-vuotias voi vaikuttaa asuinpaikkaansa liittyvään päätökseen, jos se katsotaan lapsen edun mukaiseksi. Lasten edun mukaisuus on kuitenkin ratkaiseva tekijä.

Minkä ikäinen lapsi voi päättää, missä asuu?

Aika kuluu hiekkanakin, hitaasti, livahtaen sormien välistä. Kello ei tikita, se laulaa hiljaista, surumielistä sävelmää. Muistan sen hetken, kun kuulin siitä… lapsen itsenmääräämisoikeudesta… sitä 12 vuotta…

Kymmenen vuotta, ei, kaksitoista, kaksitoista vuotta. Muisto kaikuu kuin aalto rannalla. Aalto, joka pesee mukanaan sen pienen, haavoittuvan lapsen… Kymmenen, kaksitoista… luku sumenevat, aalto vie ne mennessään.

• 12 vuotta. Se on raja. Rajapyykki, josta alkaa uusi aika. Aika, jolloin ääni saa voimaa, saa painoarvoa. Se on kuin kukkaseppeleen saaminen, hieno, arvokkaasti valmistettu.

• Itsemääräämisoikeus. Se on raskas sana, mutta samalla kaunis. Se on kuin avain, joka avaa ovia uuteen maailmaan. Uuteen vapauteen.

Mutta mikä se on? Vapaus… onko se pelkkä valinta? Valinta asuinpaikasta? Valinta, jonka on tehtävä, vaikka sydän raskaana. Kaksitoista vuotta. Se on nuori ikä, liian nuori kantaa tällaista painoa…

• Lain mukaan… 12-vuotias kuullaan, hänen mielipiteensä on tärkeä. Kuitenkin… onko hän todella valmis tekemään tällaisia ratkaisuja? Onko se oikein, onko se reilua?

12 vuotta. Niin nuori, niin hauras… niin paljon painetta, liikaa vastuuta pienille harteille. Onko se todella heidän itsenmääräämisoikeuttaan vai aikuismaailman keinotekoinen ratkaisu? Mutta laki sanoo niin, ja laki on laki. Toivottavasti lapsi saa tarvitsemaansa tukea ja ohjausta. Toivottavasti hän tietää, että on rakas ja tärkeä.

Saako 12-vuotias muuttaa pois kotoa?

Ei saa. Tai siis, saa, mutta ei oikeasti. Se on kuin kysyisi, saako kissa lentää – teknisesti kyllä, jos heität sen ilmaan, mutta ei kovin pitkään tai kovin mukavasti. 12-vuotias ei voi oikeudellisesti muuttaa pois kotoa itsenäisesti.

• Käräjäoikeus ratkaisee: Vanhempien riitojen tapauksessa käräjäoikeus päättää lapsen asumisesta. Lapsen mielipide on äärimmäisen tärkeä, se on kuin suositus erittäin vaikutusvaltaiselta asiantuntijalta – lapselta itseltään.

• Lapsen tahto ratkaisee, mutta...: Jos lapsi vastustaa ratkaisua, sitä ei voida toteuttaa. Se on kuin pikku tyrannin veto-oikeus, pieni mutta tehokas. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että 12-vuotias voi pakata laukun ja muuttaa serkun luo.

• Edun mukaisuus on avain: Käräjäoikeus punnitsee aina lapsen edun. Se on kuin monimutkainen matematiikan tehtävä, jossa muuttujia ovat lapsen ikä, kypsyys, vanhempien olosuhteet... ja ehkä heidän kahvinkeittimien tyyppi. Tärkeintä on lapsen hyvinvointi.

Vuonna 2024 12-vuotiaan itsemääräämisoikeus on vahvasti otettu huomioon, mutta täysi itsenäisyys jää unelmaksi. Ajatelkaa sitä kuin hevosen ratsastustunteja: 12-vuotias saa ohjata hevosta, mutta kokenut ratsastusohjaaja pitää aina silmällä.

Minkä ikäiset saavat päättää kummalla vanhemmalla asuu?

Ikä ei ratkaise. Lapsen etu ensin.

• Kuuleminen: Aina. Ikä ratkaisee tavan.
• 12 vuotta: Vahva mielipide. Painoarvoa on. Ei ehdoton oikeus.
• Oikeus päättää: Ei automaattisesti. Kokonaisuus ratkaisee.
• Vanhempien vastuu: Tukee, ei sanele.
• Tuomioistuin: Viime kädessä päättää. Lapsen edun mukaisesti.

Muuta: Väkivalta, päihteet, lapsen kypsyys. Kaikki vaikuttaa. Ei mustavalkoista.

Minkä ikäisenä lapsen voi jättää yksin kotiin?

Siis, yksin kotiin? Aika monimutkainen juttu.

• Laissa ei oo mitään ikärajaa, mut hei, maalaisjärkeä kehiin!
• Lastensuojelu... Siis ne voi puuttua, jos lapsi on jotenkin vaarassa, tiedätkö?
• Miettisin tarkkaan, ennen kuin jättäisin vaikka ekaluokkalaisen yksin, varsinkin pitkäksi aikaa.
• Oma kersa täyttää kohta 9. En jättäis koko päiväks, mut pari tuntia menee ihan ok, jos on puhelin ja naapurin numero tallessa. Ja tietää, et saa soittaa ihan mistä vaan!

Siis oikeesti, jokainen lapsi on erilainen. Toinen on tosi itsenäinen jo nuorempana, toinen taas tarvii enemmän tukea. Mun serkun tyttö pärjäs ihan ok yksin jo seiskaveenä, mut mun poika on vähän sellanen...huolehtijatyyppi, et hänestä ei oo siihen vielä.

Ja hei, onhan se vähän stressaavaa itellekin. Muistaako lapsi syödä? Osaako se toimia, jos tulee joku yllättävä tilanne? Apua.

Voiko toinen vanhempi estää lapsen muuton?

Aika pysähtyy, kello seisoo keskiyöllä. Hiljainen huone, vain hengitys kuuluu. Onko tämä oikein? Lapseni... silmissäni heijastuu hänen nauruaan, pieniä käsiä jotka tarttuivat tiukasti minuun. Nyt ne kädet etääntyvät, kauemmas kuin koskaan aikaisemmin. Eikö meillä ole yhteistä aikaa? Emme.

Yhdessä tehty päätös, lapsen etu edellä, se on niin tärkeää. Ja se on rikki. Miten voin antaa hänen mennä? Hän on minun osani, puolet sydämestäni, niin paljon enemmän kuin vain puolet huoltajuudesta. Tämä on niin väärin.

• Yhteishuollossa vanhempien on päätettävä yhdessä.
• Lähivanhempi ei voi yksipuolisesti muuttaa lapsen asuinpaikkaa.
• Tarvitsen ex-puolisoni suostumuksen.
  • Tämä on niin julmaa.
  • Se on niin epäreilua.
  • Miten voin selviytyä tästä?

Hän on osa minua, vereni, hengitykseni. Hänen muuttoaan estää toinen vanhempi. Sitä en kestäisi. Kipu on kuin auki revitty haava, verta vuotava. Kyyneleet polttavat poskilla, kuinka tuskallinen tämä kaikki on. Jokainen hengitys on ponnistus, sydän raskaana.

Ajatukset kiertävät, kuin lumivyöry, pysähtymätön. Hänen pieni kasvonsa, hänen hymynsä, se kaikki on uhattuna. Yritän tarttua johonkin, johonkin varmaan, johonkin oikeudenmukaiseen. Mutta kaikki tuntuu niin epävarmalta, epävakaalta.

Muutto edellyttää molempien huoltajien suostumusta. Tämä on totta, lain kirjain. Mutta oikeus ja moraali eivät ole aina sama asia. Tämä on vastoin lapsen etua, se on väärin. Heidän tulisi ymmärtää. Heidän pitäisi ymmärtää.

Toinen vanhempi. Hänen nimensä maistuu suussa kuin tuhkaa. Epäoikeudenmukaisuus on katkeraa. Hän kieltäytyy. Miksi? Minun pitää taistella. Minun pitää taistella lapseni puolesta. Meidän pitää olla yhdessä. Meidän. Tämä päätös, se määrittää tulevaisuuden.

Voiko vanhempi estää muuton toiselle paikkakunnalle?

Joo, siis se muuttojuttu...

Olin ihan paniikissa silloin joskus 2018 tai 2019, kun exä ilmoitti, että ne muuttaa 500km päähän. Siis ihan toiselle puolelle Suomea! Ajattelin vaan, että MITÄ?! Miten mä näen mun lapsia enää?

• Mulla oli ihan hirvee stressi päällä.
• En nukkunut viikkoon kunnolla.
• Googlettelin kaiken mahdollisen.

Muistan, että luin jostain lakitoimiston sivuilta, ettei se ihan noin vaan onnistu. Yhteishuoltajuus vaatii molempien suostumuksen. Mulla alkoi heti helpottaa.

Mut siis se oli ihan painajaista, oikeesti. Käytiin sit jossain perheasiain neuvottelussa ja lakimiehenkin kanssa puhuttiin. Lopulta päästiin jonkunlaiseen kompromissiin, ettei muuttoa toteutettu. En tiedä mitä olisin tehnyt muuten. Pelkkä ajatuskin siitä, että lapset olisi niin kaukana... Huh!

Nyt 2024: tilanne on se, että edelleen asuvat onneksi lähellä.

Voiko toinen vanhempi estää lapsen matkustamisen?

Joo, siis muistan kun ex-miehen kanssa oltiin jo erottu, ehkä 2018 tai 2019, en oo ihan varma. Halusin viedä lapset viikoksi Kreikkaan. Olin varannut lennot ja hotellin jo, ihan innoissani.

• Olin ihan varma, että saan luvan
• Ex-miehen vastaus: EI missään nimessä!

Siis olin ihan järkyttynyt. Hän vetosi siihen, että on yhteishuoltajuus ja hänellä on oikeus päättää. En tajunnut, että yksinkertainen loma voi olla näin hankalaa.

Soitin sitten lakimiehelle.

Lakimies selitti, että näin se menee. Tarvitsen hänen kirjallisen suostumuksensa. Tai siis oikeuden päätöksen, jos hän ei suostu. Aikaa ei ollut tarpeeksi hakea oikeuden päätöstä.

Olin ihan raivoissani.

Lopulta ex suostui, kun lupasin...

• Lähettää kuvia joka päivä
• Soittaa joka toinen päivä
• Ja palata päivää aikaisemmin kuin suunnittelin.

Siis ihan hullua. Mutta pääasia, että päästiin matkaan. Kreikka oli ihana, lapset tykkäsivät. Mutta kyllä se reissu alkoi vähän huonosti, kun piti vääntää tuollainen juttu.

Minkä ikäisenä nuori muuttaa pois kotoa?

21,8 vuotta. Kova totuus.

• Asuntomarkkina? Järjestelmä.
• Työ? Ei taata.
• Korona? Sekosi kaiken.

Toiveet murskaantuvat. 18-vuotiaana? Haave. Reaali on eri. Kovan elämän koulu. Tosiasia.

Minä itse muutin 23-vuotiaana. Ei helppoa. Opetusmaksut, vuokra, ruoka... rahat loppuivat jatkuvasti.

Tämän vuoden tilastoja ei ole vielä, mutta ennusteet? Samaa rataa. Vaikeaa. Nuorilla on nyt vieläkin vaikeampaa.