Voiko 15-vuotias päättää kumman vanhemman luona asuu?

Voi jukra, 15-vuotias… Mietin itsekin tätä joskus, kun olin nuorempi. Muistan sen tunteen, kun tuntui, että oma ääni katosi johonkin, vaikka olin jo melkein aikuinen. Voiko 15-vuotias todella päättää, kumman vanhemman luona asuu? Ei niin yksinkertaisesti. Ainakaan ei ole omaa nappia, jota painaessa se asia ratkeaa.

Toki, 12-vuotiaan mielipidettäkin kuunnellaan, mutta 15-vuotiaalla on jo vähän enemmän sanottavaa, eikö? Itselleni se oli todella tärkeää, se, että minua kuunneltiin. Joten minusta se voimakas tahto, mitä 15-vuotiaalla on, on todella merkittävä asia. Mutta se ei ole vain se. Onko se oikein reilua? En tiedä…

Muistan kaverin, joka oli 16, ja hän halusi asua äitinsä luona. Isä oli… no, hankala. Kaveri taisteli siitä oikeudestaan, ja lopulta sosiaaliviranomaiset ratkaisivat asian. Oli raskasta seurata, mutta lopputulos oli mielestäni oikeudenmukainen. Lapsena kuvittelin asioiden olevan paljon helpompia.

Lukiessani jotain tutkimusta (en nyt muista mistä, mutta jossain luki…) havaittiin, että vanhempien yhteistyö on aivan ratkaisevan tärkeää lapsen hyvinvoinnin kannalta. Mutta jos yhteistyö ei suju – ja uskokaa, se ei aina suju, tiedän sen omasta kokemuksesta – joku muu astuu kuvaan. Oikeusasiamies, sosiaaliviranomaiset… se on aina raskasta, mutta tärkeääkin, että joku varmistaa, että lapsi on turvassa ja hyvin. Ei ole helppoa, ja joskus se tuntuu tosi epäoikeudenmukaiselta, etenkin 15-vuotiaalle, joka kokee olevansa jo melkein aikuinen. Mutta se on valitettavasti näin. Onko se reilua? No ei välttämättä, mutta turvallisuus on tärkeämpää.