Voiko vauva tukehtua itkuun?

Mistä tietää, että vauva tukehtuu?

Se oli viime tiistaina, iltapäivällä. Leo istui syöttötuolissaan keittiössä, söi maissinaksua, ihan tavallista. Yhtäkkiä tuli ihan hiljaista. Se on se pahin ääni, täydellinen hiljaisuus. Käännyin katsomaan ja sydän pysähtyi.

Sen silmät oli lautasen kokoiset ja se katsoi mua apua anoen. Ei tullut pihaustakaan. Suusta ei kuulunut mitään. Ei yskää, ei itkua. Se vain tuijotti ja sen pieni rintakehä yritti epätoivoisesti nousta. Se alkoi muuttua. Huulet. Ne meni vähän sinertäviksi siinä reunasta. Se hetki on syöpynyt mun verkkokalvoille ikuisesti.

En miettinyt, otin sen syliin ja pamautin selkään. Kerran, kaksi. Viisi kertaa. Sitten se yskäisi ja se naksu lensi pöydälle. Mä tärisin varmaan tunnin sen jälkeen. Leo itki ja minä itkin. Se hiljaisuus oli kauheinta mitä olen ikinä kokenut.

Tärkeää on erottaa tukehtuminen ja kakominen. Kakominen on normaali refleksi, lapsi yskii ja pärskii äänekkäästi. Silloin ei pidä mennä väliin. Anna lapsen selvittää se itse. Mutta kun on hiljaista, on tosi kyseessä.

Tukehtumisen merkit:

• Lapsi on täysin hiljaa.
• Ei pysty itkemään, yskimään tai hengittämään.
• Haukkoo henkeä ilman ääntä.
• Iho ja huulet muuttuvat sinertäviksi tai harmaiksi.

Toimi näin, jos vauva tukehtuu:

• Aseta vauva vatsalleen kyynärvartesi päälle, pää alempana.
• Lyö kämmenellä 5 kertaa napakasti lapaluiden väliin.
• Jos vierasesine ei irtoa, käännä vauva selälleen ja paina kahdella sormella 5 kertaa rintalastan alaosasta.
• Jatka sarjoja: 5 iskua selkään, 5 painallusta rintaan.
• Soita hätänumeroon 112, jos et saa esinettä irti. Laita puhelin kaiuttimelle ja jatka ensiapua.

Mitä tehdä, jos lapsi meinaa tukehtua?

Se ilta meidän keittiössä, en unohda sitä koskaan. Kello oli varmaan seitsemän. Leo istui syöttötuolissaan ja imeskeli kurkunpalaa, sellaista turvallista isoa palaa. Tai niin mä luulin.

Yhtäkkiä se ääni loppui. Se jokellus. Katsoin ja sen silmät oli suuret ja se yritti yskiä mutta mitään ei tullut ulos. Puna nousi kasvoille. Jäädyin sekunniksi. Aivot huusi paniikkia mutta kädet toimi.

Tempaisin sen syliin, vatsalleen mun käsivarrelle, pää vähän alempana. Muistin sen neuvolan ohjeen. Sydän hakkas niin että tuntui rinnassa. Löin kämmenellä viisi kertaa lapaluiden väliin. Jämäkästi. Ei mitään hellää taputtelua.

Neljännellä kerralla se limainen vihreä pala lensi lattialle. Ja sitten tuli se ääni, se rääkäisy ja itku. Paras ääni maailmassa. Pidin sitä sylissä varmaan tunnin ja tärisin itsekin. Se hetki opetti, että se ensiapu on oikeasti osattava.

Toimi näin, jos vauva tukehtuu:

• Aseta vauva vatsalleen kyynärvartesi päälle.
• Tue vauvan päätä ja leukaa kädelläsi. Varmista, että pää on alempana kuin vartalo.
• Lyö kämmenellä 5 kertaa napakasti lapaluiden väliin.

Jos vierasesine ei irtoa:

• Käännä vauva selälleen toisen kyynärvartesi päälle. Pidä pää edelleen alempana.
• Paina kahdella sormella 5 kertaa rintalastan alaosasta. Suuntaa painallus yläviistoon.
• Jatka vuorotellen 5 lyöntiä selkään ja 5 painallusta rintaan.
• Soita hätänumeroon 112, jos vierasesine ei irtoa. Laita puhelin kaiuttimelle ja jatka ensiapua ohjeiden mukaan. Jos et ole yksin, toinen soittaa heti.

Voiko lapsi tukehtua hampaaseen?

Oli lauantai, kello näytti 15:30. Leo hyppi sohvalla, vaikka olin kieltänyt sata kertaa. Sitten se tapahtui. Kumahtava ääni, kun suu osui olohuoneen pöydän kulmaan, ja heti perään se sydäntä särkevä itku.

Verta oli kaikkialla. Nenästä, huulesta, en tiennyt. Nostin hänet syliin ja yritin katsoa suuhun. Yksi etuhampaista poissa. Täysi rako.

Ensimmäinen ajatus: missä se hammas on? Nielikö se sen? Voiko lapsi tukehtua hampaaseen? Se iski tajuntaan kuin salama.

Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, kädet tärisi. Aloin etsiä sitä hammasta lattialta kuin hullu, konttasin valkoisilla laatoilla veren ja syljen seassa. Pelko oli aivan hirveä, se lamaannutti.

Lopulta se löytyi. Pieni valkoinen helmi nukkamatolta. Se helpotuksen tunne, se oli uskomaton. Ei se niellyt sitä. Ei se tukehdu.

Soitto päivystykseen, hammas maitoon ja matkaan. Kaikki meni lopulta hyvin, mutta se pelko, se jäi mieleen. Irronnut oli maitohammas, onneksi.

Lapsi voi niellä hampaan, mutta tukehtuminen on äärimmäisen harvinaista. Maitohammas on niin pieni, että se yleensä kulkeutuu ruoansulatuskanavan läpi ongelmitta.

Yleisimmät hammastapaturmat lapsilla:

• Hampaan lohkeama: Yleisin vamma. Hammaslääkäri arvioi hoidon tarpeen.
• Hampaan siirtyminen: Hammas on vinossa, mutta yhä kiinni. Vaatii hammaslääkärin tarkistuksen.
• Hampaan tunkeutuminen leukaluuhun (intruusio): Hammas on painunut syvemmälle ikeneen. Näyttää lyhyemmältä. Aina lääkäriin.
• Hampaan irtoaminen kokonaan (avulsio): Kriittisin tilanne.

Mitä tehdä, jos pysyvä hammas irtoaa:

• Älä koske juureen. Pidä kiinni kruunusta.
• Huuhtele lika pois kylmällä vedellä. Älä hankaa.
• Yritä asettaa hammas takaisin kuoppaansa. Pure sideharsoon.
• Jos et onnistu, säilytä hammas maidossa tai lapsen omassa syljessä (posken ja ienten välissä).
• Heti hammaslääkäripäivystykseen. Aika on ratkaisevaa.

Irronnutta maitohammasta ei istuteta takaisin. Se voi vaurioittaa alla kehittyvää pysyvää hammasta.

Milloin vauvan itkusta pitää huolestua?

Vauvan itkusta pitää huolestua, jos itku on äkillistä tai poikkeavaa ja siihen liittyy kuumetta, yskää tai hengitysoireita. Silloin tarvitaan lääkärin arviota nopeasti.

Kello on taas kolme, herään tähän samaan ääneen. Pimeässä tuntuu niin yksinäiseltä, kun ei tiedä, mikä on. Mietin, miksi hän itkee, onko hänellä kipeää. Se pieni ääni saa sydämen särkymään. Yritän kaikkea, kantamista, hyssyttelyä. Eilenkin sama juttu, toissayönä.

Muistan sen kerran, kun itku oli todella erilaista, sellainen korkea ja jatkuva. Ja iho tuntui kuumalta. Silloin tiesin, ettei tämä ole normaalia väsymysitkua. Pelkäsin niin paljon. Onneksi soitin, ja saatiin apua nopeasti. Se pani todella ajattelemaan.

Mitä sitä voi tehdä, kun vauva itkee eikä vain rauhoitu?

• Tarkista perustarpeet: Onko nälkä? Märkä vaihka? Väsy? Onko liian kuuma tai kylmä? Joskus ihan pieni asia.
• Tarjoa turvaa: Pidä vauvaa lähellä, ihan iholla, juttele pehmeästi, keinuta. Se ihokontakti on usein paras lohtu.
• Liike ja rytmi: Kävelytys, heijaaminen, vaunulenkit ulkona tai sisällä. Joskus autossa ajelu saa nukahtamaan.
• Vaihda asentoa: Vatsalleen sylissä voi helpottaa ilmavaivoja, jos ne vaivaavat.
• Anna imeä: Tutti tai rinta voi tuoda lohtua ja turvaa, vaikkei olisi nälkäkään.
• Hae apua: Jos mikään ei auta, tai itku tuntuu todella poikkeavalta ja siihen liittyy kuumetta, yskää, hengitysvaikeuksia, iho-oireita tai syömättömyyttä, soita heti neuvolaan tai lääkäriin. Älä epäröi.

Tämä jatkuva valvominen uuvuttaa. Kuitenkin jokainen pieni hetki, kun hän nukahtaa rinnalleni, on kaikki kaikessa. Se antaa voimaa jaksaa seuraavaan aamuun, tai ainakin seuraavaan yöhön, kunnes taas mietin, onko kaikki hyvin.

Pitääkö vauvan itkuun aina reagoida?

Vauvan itkuun on aina syytä reagoida, mutta reagointitapa riippuu itkun syystä ja luonteesta. Kyse ei ole vain vaatimuksesta, vaan viestinnästä, jota on tulkittava.

Poikkeuksellinen tai äkillinen itkuisuus yhdistettynä kuumeeseen, yskään tai hengitysoireisiin on merkki siitä, että lääkärin arviota tarvitaan välittömästi. Tämä ei ole leikin asia, vaan potentiaalinen hätätilanne, jossa nopea toiminta voi olla elintärkeää. Lapsen keho viestii silloin jotain vakavaa.

Muissa tapauksissa, kun taustalla ei ole selkeää sairausoiretta, itkun lievittämiseksi on monia keinoja. Turvallinen ja läsnäoleva vanhempi on usein paras lääke.

• Fyysinen läheisyys: Kantaminen, sylissä pitäminen, tiukkaakin tiukempi halaaminen. Lapsi aistii turvan ja yhteyden.
• Liike: Keinuva liike, kävely, vaunuttelu. Rytmisyys ja toistuvuus tyynnyttävät hermostoa.
• Puhe ja laulu: Rauhallinen, lempeä puhe tai laulu. Äänenkäyttö itsessään voi olla rauhoittavaa.
• Imetys/pullo: Nälkä on yleinen syy itkuun, ja imeminen on itsessään rauhoittava toimenpide.
• Vaipanvaihto: Joskus yksinkertainen epämukavuus voi aiheuttaa itkua.

Ajoissa avun hakeminen on avainasemassa, olipa kyse sitten omasta jaksamisesta tai lapsen terveydestä. Ei pidä epäröidä kääntyä terveydenhuollon ammattilaisten puoleen, jos on huolissaan. Jokainen itku on tarina, ja joskus siihen tarvitaan ulkopuolista tulkitsijaa. Elämän filosofiaan kuuluu, että apua on pyydettävä silloin, kun sitä tarvitsee, eikä vauvan itku ole poikkeus. Se on jatkuvaa vuorovaikutusta, opettelua ja ymmärryksen syventymistä.

Yksinkertaiset toimet voivat ratkaista monia itkuun liittyviä pulmia. Pieniin muutoksiin pukeutumisessa, ympäristön lämpötilassa tai melutasossa voi myös kiinnittää huomiota. Lapsi on kokonaisuus, ja kaikki vaikuttaa. Itku on vain yksi tapa kommunikoida maailmalle.

On myös hyvä muistaa, että joskus lapsi itkee ilman selkeää syytä, väsymyksestä tai vain kerätäkseen huomiota. Sekin on normaalia. Tärkeintä on yrittää selvittää, mistä itku johtuu, ja vastata siihen ymmärryksellä ja rakkaudella. Enkä nyt tarkoita mitään besserwisser-asennetta, vaan sitä, että jokainen vanhempi tekee parhaansa.