Mistä tunnistaa moottoriliikennetien?

1 vuotta sitten 79 katselukertaa

Muistan sen ensimmäisen kerran ajaessani moottoritiellä – jännittävää ja vähän pelottavaa. Se selkeä ero tavalliseen tiehen oli heti havaittavissa: ei risteyksiä, vain eritasoliittymiä ja sujuvaa vauhtia. Kylmä hiki nousi pintaan, kun tajusin, että pysähtyminen ei ole vaihtoehto, ja valvoivatko ne liityntärampit niin kuin pitääkin. Siinä oppi nopeasti, mistä moottoritie tunnistetaan: tasaisesta ajosta, nopeudesta ja siitä pelottavasta kieltomerkkien runsaudesta.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Mistä tunnistaa moottoritien? No, tiedättekö sen tunteen… sen jännityksen ja pienen pelon sekaisen tunteen, kun ensimmäistä kertaa ajaa moottoritielle? Muistan sen niin elävästi. Se oli kuin olisi astunut johonkin uuteen, omaan maailmaansa. Ei risteyksiä, vain ne hämmentävät eritasoliittymät, ja vauhti… vauhti tuntui ihan hurjalta. Muistan, miten kädet hikosivat ratissa. Tiesin, että pysähtyminen moottoritiellä ei oikein ole vaihtoehto, paitsi hätätapauksessa tietysti. Ja ne liityntärampit! Apua! Tulivatko ne liian nopeasti? Onnistunko liittymään liikenteeseen sujuvasti, enkö aiheuta vaaratilannetta? Oli siinä sulattelemista.

Mutta juuri se kokemus opetti minulle, mistä moottoritien tunnistaa. Se tasainen, lähes hypnoottinen ajo ilman jatkuvaa jarruttelua ja kiihdyttelyä. Se nopeus – vaikka nopeusrajoitukset ovatkin olemassa, niin silti vauhti on ihan eri luokkaa kuin tavallisilla teillä. Ja sitten ne kieltomerkit! Niitä on joka paikassa! Ei pysähtymistä, ei peruuttamista, ei kävelyä… tuntuu kuin kaikki olisi kiellettyä! Muistan, miten ajattelin silloin, että entä jos auto hajoaa? Mihin ihmeeseen sitä sitten menee?

Olen kuullut, että joissain maissa, esimerkiksi Saksassa, on moottoriteitä, joilla ei ole edes nopeusrajoituksia. Huh, voitteko kuvitella? En tiedä, uskaltaisinko ajaa sellaisella. Tai no, ehkä jos olisi joku supernopea ja turvallinen auto... Mutta täällä Suomessa moottoritiet ovat onneksi vähän rauhallisempia, vaikka silti ne opettavat nöyryyttä liikenteessä. Ja silloin tällöin, kun ajan moottoritiellä, mieleeni palaa se ensimmäinen kerta – jännitys, pelko ja lopulta se onnistumisen tunne, kun selvisin hengissä perille.