Pitääkö kävelijää väistää?

Pitääkö kävelijää väistää? Joo, tietenkin! Tai no, pitäisikö? Se onkin se juttu. Kirjoissa ja lainsäädännössä lukee aina niin kauniisti, että kuljettajan on väistettävä, ja niin se varmasti onkin periaatteessa. Mutta todellisuudessa? Toi on jotain ihan muuta.

Muistan kerran, kun kävelin koiran kanssa iltasella kotiin. Tumma oli, ja sade ropisi, koira rimpuili hihnassa ja minä yritin pitää sen jalat pois löysästä asfaltista. Sitten, ihan yhtäkkiä, auto päräytti kohti. Ei edes jarrujen ääntä, vaan suoraan päin! Mä ehdin juuri ja juuri vetää koiran turvaan jalkakäytävälle. Sydän hakkaili kuin hulluna. Miten joku voi ajaa noin?! Ei ole väliä oliko minulla oikeus olla siellä vai ei. Tosiasia on, että olisin voinut kuolla. Tai ainakin koira.

Todellisuudessa liikenneturvallisuuskeskuksen mukaan — ja sain sen tiedon jostain uutisesta, en muista tarkalleen mistä, mutta lukujen pitäisi olla suunnilleen oikein — jalankulkijat ovat todella haavoittuvaisia liikenteessä, joka vuosi sattuu hurja määrä onnettomuuksia. Tiedän, että tilastoissa on aina virhemarginaalia, mutta ne luvut silti järkyttävät. Ja tietysti jokainen luku edustaa ihmistä, ihmisiä joilla oli perhe ja unelmia ja elämää.

Niin, kyllä, laki sanoo, että autoilijan pitää väistää. Mutta se ei takaa turvallisuutta. Se ei poista sitä tunnetta, kun tunnet auton lähellä ja pelko vyöryy ylitsesi. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että meidän kaikkien pitäisi olla paljon, paljon varovaisempia liikenteessä, jotta kukaan ei joutuisi sellaiseen tilanteeseen, jossa joutuu miettimään oliko tarpeeksi aikaa väistää. Me kaikki olemme kuitenkin vain ihmisiä, ja virheitä tapahtuu. Mutta jos meidän jokaisen mielessä on se ajatus, että meidän pitäisi väistää ja olla varovainen, ehkä silloin onnettomuuksia sattuisi vähemmän.