Mitä Konstantinus päätti ja minä vuonna?
Mitä Konstantinus päätti ja minä vuonna: Selvitys
Keisari Konstantinus Suuren keskeisimmät päätökset ja niiden vuosiluvut ovat kristinuskon laillistaminen ja uskonnonvapauden myöntäminen Milanon ediktillä vuonna 313, sunnuntain määrääminen yleiseksi lepopäiväksi vuonna 321, Nikean kirkolliskokouksen koollekutsuminen vuonna 325 sekä Rooman uuden pääkaupungin Konstantinopolin vihkiminen vuonna 330.
Mitä Konstantinus päätti ja minä vuonna? Yleiskatsaus tärkeimpiin päätöksiin
Kysymykseen siitä, mitä keisari Konstantinus Suuri päätti ja minä vuonna, ei ole yhtä ainoaa vastausta, sillä hänen valtakautensa muutti Rooman valtakuntaa useilla peräkkäisillä asetuksilla. Tunnetuimmat päätökset ovat uskonnonvapauden myöntäminen vuonna 313, sunnuntain julistaminen lepopäiväksi vuonna 321, Nikean kirkolliskokouksen koollekutsuminen vuonna 325 sekä uuden pääkaupungin Konstantinopolin vihkiminen vuonna 330.
Ennen kuin Konstantinus nousi valtaan, Rooman valtakuntaa repivät sisällissodat ja kristittyjen ankarat vainot, jotka alkoivat keisari Diocletianuksen poltettua Nikomedeian katedraalin vuonna 303. Vuonna 305 Diocletianus päätti luopua vallastaan ja pakotti myös vastahakoisen kanssahallitsijansa Maximianuksen eroamaan, mikä loi valtatyhjiön. Rehellisesti sanottuna historiankirjoja lukiessa nämä hallitsijavaihdokset ja vuosiluvut menevät helposti sekaisin. Itsekin sekoitin opiskeluaikoina jatkuvasti Diocletianuksen vainot ja Konstantinuksen vapautukset keskenään, kunnes piirsin niistä selkeän aikajanan seinälleni. Se auttoi hahmottamaan kokonaisuuden.
Vuosi 313: Milanon edikti ja kristinuskon laillistaminen
Vuonna 313 keisari Konstantinus Suuri ja hänen itäinen kanssahallitsijansa Licinius päättivät myöntää uskonnonvapauden koko Rooman valtakunnassa niin sanotulla Milanon ediktillä. Tämä historiallinen sopimus lopetti kristittyjen vainot ja takasi jokaiselle kansalaiselle oikeuden harjoittaa vapaasti valitsemaansa uskontoa.
Harvoin on yksittäinen poliittinen sopimus muuttanut Euroopan kulttuurihistoriaa yhtä perusteellisesti kuin tämä helmikuussa 313 solmittu julistus. Edikti ei tehnyt kristinuskosta vielä valtionuskontoa - yleisestä harhaluulosta huolimatta - vaan se asetti kristityt tasavertaiseen asemaan muiden uskontokuntien kanssa ja määräsi takavarikoidut kirkot palautettaviksi. Käänne oli valtava. Mutta tähän uskonnonvapauteen liittyy eräs yllättävä hallinnollinen yksityiskohta, jonka moni ohittaa - palaan siihen tarkemmin alla olevassa vertailussa.
Vuosi 321: Sunnuntain julistaminen yleiseksi lepopäiväksi
Maaliskuun 7. päivänä vuonna 321 Konstantinus päätti säätää lain, joka määräsi sunnuntain viralliseksi lepopäiväksi Rooman valtakunnan kaupungeissa. Asetus sulki tuomioistuimet, virastot ja kaupunkien käsityöläispajat, mutta salli maanviljelijöiden jatkaa peltotöitä sään niin vaatiessa.
Päätös oli nerokas poliittinen kompromissi (ja samalla käytännöllinen ratkaisu valtakunnan yhtenäistämiseksi), sillä laissa sunnuntaita kutsuttiin kunnianarvoisaksi auringon päiväksi. Näin säädös miellytti sekä auringonjumala Sol Invictuksen palvojia että kristittyjä, jotka kokoontuivat sunnuntaisin jumalanpalveluksiin. Nykyinen viikonloppurytmimme juontaa juurensa suoraan tästä lähes 1700 vuotta vanhasta päätöksestä. Melkoinen vaikutus. Todellisuudessa harva työntekijä kuitenkaan sai täydellistä vapaata, sillä maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa valtaosa väestöstä asui maaseudulla ja teki töitä sääolosuhteiden ehdoilla.
Vuosi 325: Nikean kirkolliskokous ja kristinuskon oppi
Vuonna 325 Konstantinus päätti kutsua koolle historian ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen Nikeaan ratkaisemaan kristinuskon sisäiset oppiriidat. Kokoukseen osallistui noin 250-300 piispaa eri puolilta valtakuntaa, ja sen keskeisin tulos oli niin sanotun Nikean uskontunnustuksen hyväksyminen.
Tämä seuraava vaihe osoittaa, miten tiiviisti politiikka ja uskonto kietoutuivat yhteen. Kun Konstantinus oli kukistanut kilpailijansa ja noussut yksinvaltiaaksi, hän tarvitsi yhtenäisen kirkon pitämään laajan valtakunnan koossa. Kokouksessa tuomittiin pappi Areioksen oppi, jonka mukaan Jeesus oli luotu olento eikä samanarvoinen Jumalan kanssa, ja lisäksi siellä määriteltiin yhtenäinen ajankohta pääsiäisen vietolle. Ennen kuin perehdyin tarkemmin kirkolliskokouksen pöytäkirjoihin, luulin piispojen päättäneen asioista täysin itsenäisesti, mutta keisari rahoitti matkat valtion postilaitoksen varoilla ja painosti osallistujia sopuun. Hän toimi ikään kuin kokouksen puheenjohtajana.
Vuosi 330: Uuden pääkaupungin Konstantinopolin perustaminen
Toukokuun 11. päivänä vuonna 330 Konstantinus vihki virallisesti käyttöön Rooman valtakunnan uuden pääkaupungin, Konstantinopolin, joka rakennettiin vanhan kreikkalaisen Byzantionin kaupungin paikalle. Päätös siirtää hallinnollinen painopiste idän suuntaan turvasi valtakunnan rikkaimmat maakunnat ja kauppareitit yli tuhannen vuoden ajaksi.
Vanha Rooma oli menettänyt strategisen merkityksensä, ja sen senaatti suhtautui nuivasti keisarin kristillisiin uudistuksiin. Bosporinsalmen rannalla sijaitseva niemimaa sen sijaan tarjosi luonnonlinnoituksen Euroopan ja Aasian risteyskohdassa, mikä teki siitä lähes valloittamattoman tukikohdan sekä taloudellisesti että sotilaallisesti. Rakennustyöt kestivät kuusi vuotta ja vaativat valtavasti resursseja, sillä kaupunki jaettiin Rooman mallin mukaisesti 14 hallintoalueeseen ja koristeltiin ympäri valtakuntaa tuoduilla taideaarteilla. Muutoksen mittakaava oli käsittämätön.
Tiivis aikajana Konstantinuksen tärkeimmistä päätöksistä
Jotta keskeiset tapahtumat on helppo hahmottaa yhdellä silmäyksellä, tässä on kronologinen yhteenveto siitä, mitä Konstantinus päätti ja minä vuonna: 306: Julistautui keisariksi isänsä kuoleman jälkeen Britanniassa ja aloitti pitkän valtataistelun. 313: Antoi Milanon ediktin yhdessä Liciniuksen kanssa, mikä takasi uskonnonvapauden valtakunnassa. 321: Määräsi sunnuntain yleiseksi lepopäiväksi kaupunkien asukkaille ja virastoille. 325: Kutsui koolle Nikean kirkolliskokouksen, jossa vahvistettiin Nikean uskontunnustus. 330: Vihki Konstantinopolin valtakunnan uudeksi pääkaupungiksi.
Diocletianuksen ja Konstantinuksen uskontopoliittisten päätösten vertailu
Konstantinuksen päätökset asettuvat oikeaan mittakaavaan, kun niitä verrataan hänen edeltäjänsä Diocletianuksen toimiin vain kymmenen vuotta aikaisemmin.Keisari Diocletianus (päätökset vuosina 303-305)
Aloitti valtakunnan viimeisen ja laajimman kristittyjen vainon polttamalla Nikomedeian katedraalin vuonna 303.
Määräsi kristittyjen pyhät kirjoitukset poltettaviksi ja kirkkojen omaisuuden takavarikoitavaksi valtiolle.
Luopui keisarinvallasta vapaaehtoisesti vuonna 305 ja pakotti kanssahallitsijansa Maximianuksen tekemään samoin, mikä johti sisällissotaan.
Keisari Konstantinus Suuri (päätökset vuosina 313-330)
Myönsi täyden uskonnonvapauden Milanon ediktillä vuonna 313 ja tuki kirkon yhtenäisyyttä Nikeassa vuonna 325.
Tässä on se aiemmin mainittu yksityiskohta: hän määräsi takavarikoidut kirkot ja kiinteistöt palautettaviksi kristityille ilman korvausvelvollisuutta.
Keskitti vallan itselleen, sääti sunnuntain lepopäiväksi vuonna 321 ja perusti uuden pääkaupungin Konstantinopolin vuonna 330.
Siinä missä Diocletianus yritti pelastaa Rooman yhtenäisyyden tukahduttamalla uuden uskonnon väkivalloin vuonna 303, Konstantinus ymmärsi kymmenen vuotta myöhemmin kristinuskon voiman ja valjasti sen valtakunnan yhdistäväksi liimaksi.Historianopiskelija Antin tenttivalmistautuminen Helsingissä
Helsingin yliopistossa historiaa opiskeleva 22-vuotias Antti tuskailee myöhäisantiikin tenttikirjojen parissa myöhään illalla. Hänellä menevät jatkuvasti sekaisin Diocletianuksen vainot, Milanon edikti ja Nikean kirkolliskokous, ja silmiä kirvelee ruudun tuijottamisesta.
Ensimmäisellä lukukerralla hän yritti päntätä kaikki vuosiluvut ulkoa irrallisina faktoina ilman asiayhteyttä. Harjoitustentissä hän kuitenkin väitti virheellisesti Konstantinuksen tehneen kristinuskosta valtionuskontoa vuonna 313.
Antti tajusi virheensä vasta verrattuaan hallitsijoiden motiiveja keskenään. Hän piirsi muistivihkoonsa aikajanan, jossa vuosi 303 edusti vainojen alkua, vuosi 313 suvaitsevaisuuden myöntämistä ja vuosi 325 opillista yhtenäistämistä.
Seuraavalla viikolla pidetyssä varsinaisessa tentissä Antti osasi eritellä jokaisen keisarin päätökset tarkasti ja sai esseestään täydet pisteet.
Samasta aiheesta kysymyksiä
Minkä päätöksen Konstantinus teki vuonna 313?
Vuonna 313 Konstantinus Suuri ja hänen kanssahallitsijansa Licinius antoivat Milanon ediktin, joka myönsi uskonnonvapauden koko Rooman valtakunnassa. Päätös lopetti kristittyjen vainot ja määräsi heiltä aiemmin takavarikoidun omaisuuden palautettavaksi.
Tekikö Konstantinus kristinuskosta Rooman valtionuskonnon?
Ei tehnyt, vaikka niin usein virheellisesti luullaan. Konstantinuksen vuoden 313 päätös ainoastaan laillisti kristinuskon ja takasi uskonnonvapauden kaikille uskonnoille. Kristinuskosta tuli Rooman virallinen valtionuskonto vasta keisari Theodosius I:n päätöksellä vuonna 380.
Miksi keisari Konstantinus oli merkittävä?
Keisari Konstantinus oli merkittävä, koska hän muutti Euroopan ja kristinuskon historian suunnan laillistamalla kristinuskon vuonna 313 ja kutsumalla koolle Nikean kirkolliskokouksen vuonna 325. Lisäksi hän perusti vuonna 330 Konstantinopolin, joka säilyi Itä-Rooman pääkaupunkina yli tuhat vuotta.
Miten Konstantinuksen päätökset erosivat Diocletianuksen teoista?
Diocletianus aloitti ankarat kristittyjen vainot vuonna 303 ja luopui vallasta vuonna 305 pakottaen myös Maximianuksen eroamaan. Konstantinus sen sijaan kumosi vainot vuonna 313, otti kristinuskon suojelukseensa ja keskitti vallan omiin käsiinsä.
Kokonaiskuva
Milanon edikti vuonna 313 takasi uskonnonvapaudenKonstantinus lopetti kristittyjen vainot ja palautti kirkkojen omaisuuden, mutta jätti muut uskonnot edelleen sallituiksi.
Sunnuntai määrättiin lepopäiväksi vuonna 321Keisarin asetus sulki kaupunkien virastot ja työpajat sunnuntaisin, mikä loi perustan nykyiselle viikkorytmillemme.
Nikean kirkolliskokous vuonna 325 yhtenäisti opinKonstantinus kutsui piispat koolle ratkaisemaan oppiriidat ja vahvistamaan yhteisen uskontunnustuksen valtakunnan vakauden turvaamiseksi.
Hallinnon siirtäminen Bosporinsalmen rannalle turvasi Itä-Rooman taloudellisen ja sotilaallisen mahdin yli vuosituhanneksi.
- Voiko jauhelihasta saada salmonellan?
- Onko biokaasu fossiilinen polttoaine?
- Mitä eroa on Whey 80 ja Whey-100?
- Onko poliisilla oikeus kuunnella puhelinta?
- Mitä Konstantinus päätti ja minä vuonna?
- Onko Intiassa buddhalaisia?
- Miten puhdistaa mokkakengät?
- Mitä sotilasarvo tarkoittaa?
- Mikä raha käy Virossa?
- Missä espanjaa puhutaan eniten?
Kommentoi vastausta:
Kiitos palautteestasi! Kommenttisi auttaa meitä parantamaan vastauksia tulevaisuudessa.