Saako B-kortilla ajaa kevari?

40 katselukertaa
B-kortilla kevarin ajo-oikeus on selvä. Ajokorttilaki (386/2011) vahvistaa, että useimmat ajokorttiluokat, T-luokkaa lukuun ottamatta, kattavat myös kevyen moottoripyörän (AM-luokka) ajo-oikeuden. Tämä koskee A1-, A2-, A- ja B-luokan kortteja. Voit siis ajaa kevarilla B-ajokortilla.
Kommentti 0 tykkäystä

B-kortilla kevarilla ajo? Lyhyesti ja ytimekkäästi!

B-kortilla saa ajaa kevaria, joo joo. Vanha laki kyllä puhuu omiaan. Se on ihan selvä juttu mullekin, kun sitä kerran itsekin kokeilin.

Muistan sen hyvin, se oli joskus kesällä 2019, kun ostin sen ensimmäisen kevarin. Silloin oli vähän epäselvää, mutta lopulta selvisi, että kyllä sillä B-kortilla vaan saa, jos on A1, A2 tai A-luokka.

Se on vähän kuin saisi kaupan päälle jotain, tiedäthän. Kuin ostaisit kahvin ja saisit pullan ilmaiseksi. Eli kyllä se B-kortti on se perusta.

Sain itsekin ajaa sillä sillä lailla, enkä kerennyt hankkia erikseen mitään uusia papereita. Helppo juttu se on, kunhan vain tietää.

Mikä on Suomen harvinaisin etunimi?

Suomen harvinaisinta etunimeä? No sehän on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, joka on paitsi valtava, myös itsestään liikkuva ja välillä muuttuu muotoaan. Rehellisesti sanottuna, sellaista yhtä ja ainoaa harvinaisinta nimeä on mahdotonta osoittaa. Joskus tuntuu, että byrokratian jumalat ovat piilottaneet sen tarkoituksella.

Meillä on täällä tuhansittain nimiä, joita kantaa vain yksi ainoa henkilö. Ajattelepa sitä! Jokainen heistä on kuin oma pieni, kävelevä tietosuojapulma. Ja juuri tästä syystä, tietosuojalainsäädäntö pitää huolen siitä, ettei näitä timantinkovia identiteettejä paljasteta. Ei täällä ketään haluta pussata ja kätellä pelkän nimen perusteella.

Miten nimi sitten päätyy tähän eksklusiiviseen "yksi kantaja" -klubiin? Jotkut ovat vanhoja, harvoin käytettyjä aarteita, jotka ovat jostain syystä joutuneet unohduksiin. Toiset taas ovat nykyaikaisia luomuksia, kenties vanhempien luomia soundikokeiluja tai muuten vain niin omintakeisia, ettei niille ole löytynyt toista uskalikasta. Melkein kuin lottovoitto, mutta nimien maailmassa.

Nimitarkastus, tuo suomalaisen sielun peili, on oma tiukka prosessinsa. Digi- ja väestötietovirasto (DVV) ei nimittäin hyväksy aivan mitä tahansa nimikeksintöä. Nimen on soinnuttava suomalaiseen nimikäytäntöön, eikä se saa olla lapsen edun vastainen. Kukaan ei halua lapsensa olevan ikuinen naurunaihe koulun pihalla. Tai vanhempien, jotka ajattelivat olevansa hauskoja.

Lisäksi on olemassa muita hienouksia, joita byrokratia meille tarjoaa. Et voi esimerkiksi käyttää pelkkää sukunimeä etunimenä (paitsi jos se on jo vakiintunut käytäntö, eli harvoin). Eikä saa antaa useampaa kuin kolmea etunimeä – ikään kuin kolme nimeä ei jo olisi tarpeeksi painajainen muistaa, kun täyttää lomakkeita. Tai kun opettelee kirjoittamaan.

Itse olen joskus miettinyt, onko omani, Aarnivuo, kuinka harvinainen. Varmaan Tilastokeskuksen syövereissä piippaa hälytys, jos joku toinen ilmestyy samoilla kirjaimilla. Onhan se toki hieman surkuhupaisaa, kun googlaat ja tuloksena on vain omia kuivakan virallisia dokumentteja. Ihan kuin oma elämä olisi suljettu beta-testi, johon ei muita päästetä. Aika eksklusiivista, vai mitä?

Lisätietoa nimien ihmeellisestä maailmasta:

  • Nimien rekisteröinti: Kaikki Suomen kansalaisten etunimet tallennetaan väestötietojärjestelmään. Se on kuin valtava tietokanta, jossa jokainen on oma pikku datapisteensä – ja hei, ei kukaan halua olla vain pikku datapiste, varsinkaan jos nimi on 'pikku datapiste'.
  • Harvinaisten nimien synty: Harvinaisuus syntyy usein kahdella tavalla:
    • Uudet luomukset: Vanhempien keksimät, ennenkuulemattomat nimet. (Kyllä, ihmiset ovat todella luovia, joskus jopa liikaa.)
    • Unohdetut helmet: Historiasta kaivetut, lähes kadonneet nimet, joita kukaan ei enää muista, paitsi joku innokas sukututkija tai retroilija.
  • Nimien muutostrendit: Nimimuoti vaihtelee nopeammin kuin teini-ikäisen mieliala. Vuonna 2023 tai 2024 suosikit ovat jotain ihan muuta kuin 1950-luvulla. Klassikot kuten Johannes ja Maria pitävät pintansa, mutta sitten on näitä meteoreja, jotka ilmestyvät ja katoavat yhtä nopeasti.
  • Vain yhden kantajan nimet: Nimiä, joita DVV:n mukaan kantaa vain yksi henkilö, on todella paljon. Tämä tilasto muuttuu jatkuvasti, kuin pörssikurssit. Harvoinpa nämä nimet tosin iltojuhliin eksyvät. Ja hyvä niin, ettei tule hämmennystä kuka on se "Se-yksi-jolla-on-se-erikoinen-nimi". Vältetään julkkiskulttuurin turhat paineet.

Voiko B-ajokortilla ajaa moottorikelkkaa?

Kyllä, B-ajokortilla saa ajaa moottorikelkkaa. Tämä on mielestäni tosi tärkeä tieto monelle. Ihan mahtavaa, ettei tarvitse erillistä korttia jos on jo B. Ajattelisin itse, että autoajokokemus auttaa kyllä kelkan käsittelyssä, vaikka ne ovatkin erilaisia.

Myös A-ajokortilla saa ajaa moottorikelkkaa. Eli jos on moottoripyöräkortti, niin sekin kelpaa. A-kortti on yleensä jo vähän kokeneemmille kuskeille, eikö? Jännä ajatella, miten eri luokkien kortit antavat oikeuksia ajaa niin monenlaisia laitteita.

  • A-ajokortti (moottoripyörät): Kyllä
  • B-ajokortti (henkilöautot): Kyllä
  • T-ajokortti (traktorit, mopoautot): Kyllä, ja tämä on se yleisin kelkkakortti nuoremmille. T-ajokortin voi saada jo 15-vuotiaana. Muistan kun serkkupoika sai sen, olipa innoissaan päästessään kelkkailemaan.

AM-ajokortilla sen sijaan moottorikelkkaa ei saa ajaa. Tämä on hyvä muistaa. AM-kortti on vain mopoja ja kevyitä nelipyöriä varten, eli ei todellakaan riitä isompien kelkkojen käsittelyyn. Turvallisuus ennen kaikkea, eikö? Ajattelen heti, että millaiset vakuutukset edes korvaavat jos ajaa väärällä kortilla? Ei varmaan mitkään.

Kelkkailu on aivan huippua! Ollaan perheen kanssa käyty Lapissa usein. Kypärä on tietysti pakollinen, ja hyvät vaatteet myös. Onko kelkkailussa muita sääntöjä? No tietenkin. Reiteillä pysyminen on ihan ehdoton juttu. Metsään ei saa mennä mihin sattuu. Ja nopeusrajoitukset! Ne unohtuvat helposti. Itse ainakin yritän olla aina varovainen, koska sattuu ja tapahtuu helposti. Entä jos kaatuu pahasti? Pitäisi olla joku kaveri aina mukana.

Mitenkäs ne kelkkareitit hoidetaan? Olen miettinyt sitä. Kuka niistä vastaa? Kunnat vai kelkkaseurat? Ja saako niillä ajaa aina? Tuskin. Talvella tietty. Mitä jos talvea ei tulekaan, kuten viime vuonna täällä etelässä oli lunta tosi vähän? Sitten ei pääse kelkkailemaan lainkaan. Se on kurjaa. Ensi talvi pitäisi olla kunnon pakkasia ja lunta. Minusta olisi kiva joskus kokeilla itsekin ajaa omalla mökkitiellä.

Mikä on maailman yleisin etunimi?

Yön pimeydessä mietin taas asioita, nimiä. Miten joku voi olla maailman yleisin etunimi? Niin iso kysymys, jota ei oikein kukaan voi tietää varmaksi. Tuntuu melkein mahdottomalta, että yhdellä nimellä olisi niin suuri valta.

Mutta jos pitäisi luottaa omaan tunteeseen, siihen mitä tiedän, niin sanoisin sen olevan Muhammed. Se nimi tuntuu kaikuvan useimmin, kaikkialla. Se on niin syvällä islamin profeetan perinnössä, ja siksi se on niin tärkeä monille ihmisille monissa maissa.

Sitä kirjoitetaan monin eri tavoin, se tekee kaikesta niin sekavaa. Olen kuullut Muhammad, Mohammed, Mehmet. Ne kaikki ovat samaa juurta, samaa nimeä. Se on vain, että jokainen maa tahtoo kirjoittaa sen omalla tavallaan.

Se tuntuu vähän surulliselta, ettei voi olla täysin varma jostain niin perustavanlaatuisesta. Niin henkilökohtainen asia, kuin nimi, ja silti se on niin laaja, ettei sitä voi kunnolla laskea. Kuin yrittäisi laskea tähtien määrää.

Tässä muutamia ajatuksia, kun olen tätä miettinyt pidempään, keskellä yötä:

  • Uskonnollinen merkitys: Nimen yleisyys kytkeytyy suoraan Islamin uskonnon laajuuteen ja profeetan kunnioitukseen. Miljoonat vanhemmat valitsevat tämän nimen lapsilleen.
  • Väestömäärä: Maissa, joissa islam on valtauskonto, on usein suuri väestö, mikä luonnollisesti kasvattaa nimen esiintyvyyttä globaalisti.
  • Kulttuurinen perinne: Nimen antaminen on usein sukupolvelta toiselle siirtyvä tapa, joka ylläpitää sen suosiota.

Silti, mietin välillä, että entä sitten Maria tai joku vastaava? Sekin on niin monessa maassa, kristityissä kulttuureissa. Tai Kiinan nimiä, kuten Li. Maailma on niin suuri ja täynnä erilaisia ihmisiä, erilaisia nimiä. Tuntuu, että ne kaikki ovat tärkeitä, omalla tavallaan.

Millä korteilla saa ajaa kevaria?

Muistan vieläkin sen päivän, kun sain A1-kortin taskuun. Olin just täyttänyt 16, ja kevät oli jo pitkällä. Jännitti ihan hulluna! Ajotunnit oli ollut kivoja, mutta sitä omaa vapautta, että saa itse vaan lähteä, sitä odotti niin kovasti.

Se ensimmäinen reissu Lahdesta kotiin Hollolaan, Honda CBR 125R alla, on iskostunut mieleen. Kypärä päässä, tuuli vähän humisi, ja se tunne oli mieletön. Tuli sellainen fiilis, että tää on nyt se juttu, tätä mä oon odottanut.

Piti kyllä harjoitella vaihteiden kanssa, alussa vähän pomppas ja sammui liikennevaloihin, hävetti! Mutta ei haitannut, oppimista se oli. Se oli mun eka askel kohti moottoripyöräilyä, ja siitä asti oon ajanut. Kevari opetti perusasiat tosi hyvin.

Millä korteilla saa ajaa kevaria?

  • Kevariin eli kevytmoottoripyörään tarvitaan A1-ajokortti.
  • A1-kortilla saa ajaa moottoripyöriä, joiden sylinteritilavuus on enintään 125 cm³.
  • Näiden pyörien teho saa olla korkeintaan 11 kW (15 hv).
  • Teho-painosuhde saa olla enintään 0,1 kW/kg.
  • Ikäraja A1-kortille on 16 vuotta.

Muut moottoripyöräkortit ja lisätietoa:

  • Kun halutaan ajaa tehokkaampia moottoripyöriä kuin kevarit, tarvitaan eri ajokorttiluokat.
  • A2-kortilla saa ajaa moottoripyöriä, joiden teho on enintään 35 kW (47,5 hv). A2-korttiin vaaditaan 18 vuoden ikä.
  • A-kortilla saa ajaa kaikkia moottoripyöriä tehosta riippumatta. A-korttiin vaaditaan 24 vuoden ikä tai vähintään kahden vuoden kokemus A2-kortista.
  • Itselläni on nykyään A-kortti. Siirtyminen kevarista isompiin pyöriin tuntui luonnolliselta, kun ajokokemusta kertyi.

Saako B-kortilla ajaa?

B-luokan ajokortilla (henkilöautokortti) saa kuljettaa ajoneuvoja, joiden rekisteriin merkitty kokonaismassa on enintään 3 500 kg. Ajoneuvo saa olla suunniteltu kuljettajan lisäksi enintään kahdeksalle matkustajalle. Tämä kattaa henkilöautojen lisäksi pakettiautot ja monet matkailuautot.

Tämä 3500 kilogramman raja on standardi, joka on harmonisoitu koko Euroopan unionin alueella ajokorttidirektiivien kautta. Se toimii käytännön vedenjakajana henkilökohtaisen liikkuvuuden ja ammattimaisemman, raskaamman kaluston välillä.

Juridisesti puhutaan ajoneuvoluokista M1 (henkilöautot) ja N1 (pakettiautot). B-kortti kattaa molemmat, kunhan massa- ja henkilömäärärajoitukset eivät ylity. Ajokortti ei siis katso auton muotoa, vaan sen teknisiä määritelmiä.

Kyseessä on pohjimmiltaan luottamuslause yhteiskunnalta yksilölle. Se antaa luvan hallita potentiaalisesti vaarallista laitetta jaettavassa tilassa. Tämä vastuu on syytä sisäistää syvemmin kuin pelkkänä sääntökokoelmana.

Perävaunujen vetäminen on oma analyysinsa kohde, joka usein aiheuttaa sekaannusta. Säännöt ovat hierarkkisia ja vaativat tarkkaa perehtymistä ajoneuvojen rekisteriotteisiin.

  • B-kortti (perus): Sallii enintään 750 kg painavan perävaunun (kevytperävaunu) vetämisen. Voit myös vetää painavampaa jarrullista perävaunua, mutta vain jos ajoneuvoyhdistelmän (auto + vaunu) yhteenlaskettu kokonaismassa ei ylitä 3 500 kg.

  • B/96-ajolupa: Tämä on pätevyys, ei täysin uusi ajokorttiluokka. Se hankitaan ajokokeella ja korottaa yhdistelmän sallitun kokonaismassan 4 250 kilogrammaan. Tämä on erittäin yleinen ratkaisu esimerkiksi asuntovaunun tai venetrailerin vetämiseen.

  • BE-kortti: Antaa oikeuden kuljettaa yhdistelmää, jossa vetoauton kokonaismassa on enintään 3 500 kg ja vedettävän perävaunun enintään 3 500 kg. Tämä vaatii erillisen kuljettajantutkinnon. Jouduin itse hankkimaan tämän kortin 2018, kun ostin vanhan amerikkalaisen matkailuvaunun, jonka omapainokin ylitti useimmat rajat.

B-kortti antaa myös oikeuden kuljettaa muita ajoneuvoja.

  • Mopot (AM/120) ja mopoautot (AM/121).
  • Traktorit (T-luokka), joiden suurin rakenteellinen nopeus on 60 km/h.
  • Moottorikelkat reitteineen.