Saako työsuhdeautolla ajaa muut?

1 vuotta sitten 80 katselukertaa

Työsuhdeauto on kyllä monesti vähän kinkkinen juttu. Periaatteessa, jos firma sen sallii, niin työkaverit ja perheenjäsenet saavat sillä ajella, mikä on ihan kätevää. Mutta itse ainakin olen tosi tarkka siitä, kuka mun autoa ajaa. Ei siinä pelkästään vakuutukset mietitytä, vaan myös se, että luotan toisen ajotaitoon ja vastuullisuuteen. Varmistaisin aina pomolta, että kaikki on ok ennen kuin kenellekään avaimet ojennan.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Huh, työsuhdeauto... Siinä on kyllä sellainen juttu, että se tuo paljon iloa, mutta myös pientä harmautta hiuksiin, eikö totta? Muistan kun itse sain ensimmäisen kerran työsuhdeauton, olin ihan innoissani! Vapaus, polttoaineet maksettuna... Aivan mahtavaa.

Mutta sitten alkoi se "saako muut ajaa?" -rumba. Periaatteessa, juu, firma yleensä sallii, että perheenjäsenet tai työkaveritkin sillä kurvailevat. Mutta hei, kuka oikeasti haluaa antaa oman (no okei, firman) auton kenen tahansa käsiin?

Itse olen ainakin tosi tarkka. Ei tässä pelkästään vakuutukset pyöri mielessä, vaikka nekin on tietty tärkeitä. Eniten mietityttää se, että luotan toisen ajotaitoon ja vastuullisuuteen. Onko se liikaa vaadittu? Ehkä. Mutta ajattelen niin, että jos jotain sattuu, niin minä olen se, joka joutuu selittelemään. Ja se ei houkuttele yhtään.

Muistan kerran, kun työkaveri kysyi, saisiko lainata autoani viikonlopuksi. Oli kuulemma hirveä hinku päästä mökille. Olin vähän kahden vaiheilla. Toisaalta halusin auttaa, toisaalta... no, auto oli sentään kyseessä! Lopulta sanoin ei. En kehdannut tunnustaa, että en luottanut hänen ajotaitoihinsa, vaan sanoin, että tarvitsen autoa itsekin. Vale, tiedän. Mutta parempi niin, kuin katua jälkeenpäin.

Ennen kuin siis kenellekään avaimet ojennan, varmistan aina sadan prosentin varmuudella pomolta, että kaikki on ok. Ja jos vähänkään epäilyttää, niin kiitän kohteliaasti tarjouksesta ja kieltäydyn. Ei ehkä ole sosiaalisesti paras ratkaisu aina, mutta yöunet on sen arvoisia. Eikö se olekin vähän niin?