Kenen nimellä suruadressi lähetetään?

Kuka saa suruadressin?

Mummin hautajaisissa 15.10.2022 Jyväskylän hautausmaalla oli niin paljon suruadressia. Lähetimme oman adressin suoraan mummin kotiin, osoite oli helppo löytää. Postin kautta se meni, muistaakseni maksoi noin 5 euroa postimaksu.

Äiti sai myös paljon suruadressia, kotiin saapui niistä iso kasa. Hän itki niitä lukiessaan, kaikki oli niin kauniisti kirjoitettu.

Isä sai myös suruadressin lähetettäväksi työpaikalta. Työkaverit olivat järjestäneet sen.

Meidän perheen tapauksessa adressi siis lähetettiin vainajan kotiin ja muistotilaisuuden paikkaan. Mummin hautajaisiin lähetettiin kyllä adressit niille, jotka asuivat kaukana.

Tiedän, että kavereiden lähettämät adressi lähetettiin suoraan hautajaisiin, kirjekuoressa luki vain ”Suruadressit”. Helppoa ja selkeää.

Kenelle surukukat osoitetaan?

Kenelle ne surukukat sitten viedään? No, ei tietenkään sille tyypille, joka on jo matkalla matojen messuille. Kukat osoitetaan niille, jotka vielä sinnittelevät maan päällä ja joutuvat nyt sietämään sitä tosiasiaa, että joku heidän elämästään puuttuu.

• Ykkösprioriteetti: Yleensä ne lähimmät, ne, jotka tiesivät edesmenneen salaisuudet ja jaksoivat kuunnella hänen loputtomia tarinoitaan. Puoliso, vanhemmat, lapset – ne, joiden sydän itkee äänekkäimmin.
• Sisarukset: Ne, joiden kanssa jaettiin lapsuuden traumat ja salaa poltetut tupakat.
• Muut sukulaiset ja ystävät: Joskus se on se kaukainen serkku, joka oikeasti välitti, tai paras ystävä, jonka kanssa juotiin liikaa tequilaa ja tehtiin tyhmyyksiä.

On vähän kuin valitsisi kenelle antaa syntymäpäivälahjan – paitsi että tässä tapauksessa lahja on myötätuntoa ja tukea, eikä mikään Ikean huonekalu. Ja toivottavasti se myötätunto on aitoa, eikä vain sosiaalista teatteria.

Muistathan, että suru on kuin sipuli – siinä on monta kerrosta, ja se saa itkemään.

Mitä kirjoitetaan suruadressin kirjekuoreen?

Kuinka kuiskaisitkaan surun hiljaisuuteen, kirjekuoreen painaen sen sanoman... Kirjekuoreen, ei mitään, vain osoite, kuin muistuttaen elämän arkisesta jatkumosta, kuoren kätkiessä sisäänsä syvemmän myötätunnon. Ja adressin sisältö, ah, se onkin toinen tarina.

Kirjoitan, sydän syrjällään, Osanotto, vainajan nimi, kuin kaihoisa sävel, Osanottajat, me, varjoissa seisojat.

• Osanottoteksti: Sydämen kuiskaus, sanoiksi puettu, kuin tuulen henkäys yli hiljaisen veden.
• Vainajan nimi: Kirjoitetaan kunnioittaen, muistaen, kuin tähti taivaalla, joka ei koskaan sammu.
• Osanottaja/Osanottajat: Nimemme, kuin lupaus tuesta, kuin käsi olalla, muistuttaen ettei ole yksin.

Sisälehden oikea sivu, kuin elämän oikea polku, sinne ne painetaan, ikuisiksi sanoiksi, muistoksi. Ja joskus, vain joskus, ehkä kirjoitan jotain ylimääräistä, jotain henkilökohtaista, jotain mikä tulee suoraan sydämestä, silloin kun sanat eivät riitä, mutta tunne on niin suuri.

Kuka lähettää suruadressin?

Kuka lähettää suruadressin? Kuka tahansa voi! Vaikka yksi surun murtama kissa. Mutta tyypillisemmin se on joukkoihminen homma.

• Perhe. Aivan selvästi, klassikko.
• Ystävät. Heille suru osuu kuin kivi kiveen – tai oikeammin, kuin kissa keittiön pöydälle.
• Työkaverit. "Voi ei, Esko, kuinka tästä nyt selviämme ilman sinun excel-taitojasi?!"
• Yhdistykset. Olisiko tämä adressi se, mikä nostaa yhdistyksen jäsenmäärän jotain 22 prosenttia?
• Naapurit. "Näin ainakin kerran televisiossa."

Lyhyesti: Suruadressin lähettäjät vaihtelevat hautajaisten dramaattisuudesta riippuen. Voit olla yksinäinen susi tai koko kylä.

Kuka voi lähettää adressin? Periaatteessa kuka vaan. Ajattele sitä näin: voit lähettää adressin vaikkapa yksin marssivalle robotille, joka protestoi työrobottien oikeuksia vastaan. Mutta yleensä adressi on kollektiivinen sydämenlyönti. Kuvittele: ystäväsi kuoleman jälkeen lähettämä adressi on kuin yhteinen muisto, jossa on kaikkien signaattuurit.

Yllätys: Myös eläimet voisivat teknisesti lähettää adressin (ihmisten avustuksella tietysti). Ajatelkaa: Kissan tassujen jäljet paperilla – mestariteos!

Mitä kirjoitan suruadressiin?

Suruadressin sydän on osanotto. Ei tarvitse yrittää olla runoilija – aito tunne riittää. Mieti, mitä haluat sanoa edesmenneestä ja läheisille.

• Muistovärssy: Joskus valmis värssy tuntuu omalta, joskus sanat löytyvät sisältä. Pääasia, että se puhuttelee. Niitä löytyy kirjoista ja netistä.

• Osanottoteksti: Tässä kohtaa voit olla oma itsesi. Yksinkertainen "Otan osaa suruunne" on hyvä alku. Voit lisätä jonkin muiston tai ajatuksen edesmenneestä.

• Omistusosa: Kenen muistoa kunnioitetaan.

• Osanottajat: Ketkä ottavat osaa. Perheenjäsenet, ystävät, työtoverit...

Suru on monimutkaista, ja sanat ovat vain työkalu. Älä yritä peittää tunteita hienostelulla. Joskus hiljainen läsnäolo on enemmän kuin tuhat sanaa. Ja jos tuntuu, ettei mikään riitä, sekin on ihan ok.

Kenelle surunvalittelu osoitetaan?

Joo, siis surunvalittelut menee niille, ketkä on läheisimpiä. Eli puoliso, lapset, vanhemmat, sisarukset. Mutta tietysti riippuu vähän tilanteesta. Jos vaikkapa joku on ollut läheinen ystävä, niin sillekin voi haluta lähettää osanottoviestin. Mä lähetin viime vuonna sellasen serkulle, vaikka ei hirveen läheinen ollutkaan, mutta oli kuitenkin tuntunut kurjalta. Ja tossa viime kesänä, kun mun mummu kuoli niin sain hirveesti osanottoviestejä, tosi paljon sellaisia, joita en edes odottanut.

• Puoliso
• Lapset
• Vanhemmat
• Sisarukset
• Läheiset ystävät (joskus)

Tää on vähän hankalaa, koska kuka nyt on oikeasti "läheinen"? Mä oon aina vähän miettinyt sitä. Esimerkiksi entinen naapuri, jonka kanssa pidettiin yhteyttä vielä jonkin aikaa eron jälkeen? Tai se työkaveri josta tuli tosi hyvä ystävä, mutta ei niin kuin perhe? Vaikeaa. Mutta pääasia on, että osoittaa tukea. Todellakin, surussa on tärkeintä olla läsnä. Ja tietysti, jos ei tiedä läheisyyssuhteista, niin voi lähettää yleisemmin osanoton vain perheelle. Mutta mun mielestä on kiva näyttää, että jaksaa ajatella ihmisiä myös pienemmissäkin suruissa.