Milloin löytäjä saa pitää?

Milloin taskuun tippuu löytö omaksi?

Löytötavaran kohtalo riippuu paljolti sen arvosta ja omistajan löytymisen todennäköisyydestä. Vaikka moni saattaa kuvitella aarteenmetsästystä, todellisuus on usein proosallisempi: kadonneita hanskoja, yksinäisiä sukkia ja pienten kolikoiden hohtoa asfaltin raossa. Milloin näistä arjen aarteista tulee löytäjänsä omaisuutta?

Lain mukaan vähäarvoisen löydön saa pitää, jos omistajaa ei tavoiteta. Tämä “vähäarvoinen” raja on vedetty 20 euroon. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kadulta löytynyt yksittäinen hanska, pipoon unohtunut rusetti tai leikkipuiston hietikkoon uponnut 50 sentin kolikko siirtyvät löytäjän omaisuudeksi, jos kukaan ei ilmaannu niitä kaipaamaan kohtuullisen ajan kuluessa.

Tämä kohtuullinen aika ei ole tarkkaan määritelty, vaan riippuu löytöpaikan ja esineen luonteesta. Vilkkaalla kadulla pudonneen hanskan omistajalla on vähemmän aikaa etsintään kuin vaikkapa kesämökin pihapiiristä löytyneen avaimenperän omistajalla.

On tärkeää muistaa, että vaikka esineen arvo olisi alle 20 euroa, löytäjällä on silti tiettyjä velvollisuuksia. Löytöilmoituksen tekeminen ei ole pakollista alle 20 euron arvoisten esineiden kohdalla, mutta se on silti suositeltavaa. Ajattele tilannetta omasta näkökulmastasi: kuinka helpottavaa olisikaan saada takaisin vaikkapa tunnearvoltaan merkittävä, mutta rahallisesti arvoton avaimenperä? Lisäksi aktiivinen tiedustelu löytöpaikan läheisyydessä voi auttaa omistajan löytymisessä. Esimerkiksi sosiaalisen median paikallisryhmät ovat tehokas tapa tavoittaa kadonneen esineen omistaja.

Vaikka 20 euron raja kuulostaa pieneltä, se kattaa suuren osan arjen löytötavaroista. Laki pyrkii tässä suhteessa olemaan käytännöllinen ja helpottamaan arkea: kukaan ei halua säilyttää varastossaan vuosikausia laatikkoa täynnä yksinäisiä sukkia ja ruosteisia kolikoita toivoen niiden omistajien ilmestyvän.

On kuitenkin hyvä muistaa, että löytötavaralain henki on palauttaa kadonnut omaisuus omistajalleen. Vaikka laki sallii vähäarvoisen löydön pitämisen, rehellisyyden ja hyvän tahdon nimissä kannattaa aina pyrkiä löytämään omistaja, jos se on kohtuudella mahdollista. Loppujen lopuksi iloa tuo useammin kadonneen esineen palauttaminen kuin muutaman euron taskuun laittaminen.