Milloin menee ensikertalaisuus?

41 katselukertaa
Ensikertalaisuus menetetään vankeinhoidon näkökulmasta, jos uusi rikos tehdään alle kolmen vuoden kuluessa edellisen vankeusrangaistuksen suorittamisesta. Rikoslain mukaan ensikertalainen on kuitenkin vain henkilö, jota ei ole koskaan aiemmin tuomittu rikoksesta.
Kommentti 0 tykkäystä

Ensiasunnon tai opiskelupaikan ensikertalaisuus: milloin se päättyy?

Mä muistan sen päivän, kun sain sen ekan oman kämpän Helsingin Kalliossa, oli syyskuu 2018. Se fiilis oli ihan mieletön, uusi alku täynnä toivoa.

Tää ensikertalaisuus homma, se on vähän sellainen juttu, että jos et oo pahoja tehnyt, niin sut nähdään sellaisena.

Mutta jos oot vankilassa istunut jotain, niin se lasketaan. Jos siitä on kolme vuotta mennyt, ja nyt sut taas tuomitaan, niin silloin et enää ole ensikertalainen. Ainakin näin mä sen itse ymmärsin.

Se oli sellainen kolmen vuoden laskuri, mihin mä itse aina tarkkailin, kun mun kaverilla oli vähän sellainen elämäntyyli. Piti vaan olla varovainen ja pysyä poissa pahanteosta.

Tää mun oma kokemus on, että kun sain sen ensimmäisen lainan siihen asuntoon toukokuussa 2020, niin se oli mulle se raja. Sen jälkeen mä en enää voinut ajatella itseäni sellaisena ehdottomana ensikertalaisena.

Toki, jos ihan pientä sakkoa saa, niin ei se varmaan heti muuta mitään. Mutta isommat jutut kyllä muuttaa sen leiman. Mun mielestä on tärkeää, että ihmiset tietää nämä rajat.

Meneekö ensikertalaisuus, jos ei ota koulupaikkaa vastaan?

Kyllä, olet yhä ensikertalainen, jos et ota koulupaikkaa vastaan.

Joo siis ei mitään hätää. Sä voit hakee vaikka sataan paikkaan ja tulla valituks vaikka kaikkiin, mut niin kauan ku et ota sitä paikkaa sitovasti vastaan Opintopolussa, sun ensikertalaisuus säilyy. Pelkkä hakeminen tai hyväksytyksi tuleminen ei vaikuta yhtään mihinkään. Ihan oikeesti.

Se on se avainjuttu koko hommassa siis, se VASTAANOTTAMINEN.

Eli sä menetät sen statuksen VAAN jos:

  • Olet vastaaonottanut paikan ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta koulutuksesta, joka on alkanut syksyllä 2014 tai sen jälkeen.
  • Sulla on jo suomalainen korkeakoulututkinto suoritettuna.

Tää on tärkeetä sen ensikertalaiskiintiön takia, niihin on varattu iso osa aloituspaikoista niin kannattaa pitää siitä statuksesta kii. Mun kaveri just viime vuonna sai paikan mut haluskin pitää välivuoden niin se ei ottanut sitä paikkaa paikkaa vastaan ja haki nyt uudestaan ihan normaalisti ensikertalaisena sisään.

Tuleeko karenssi, jos ei ota opiskelupaikkaa vastaan?

Jaa-a, se kuuluisa elämänvalinta heti peruskoulun jälkeen! Jos et sattunut saamaan jumalallista ilmestystä tulevasta ammatistasi 16-vuotiaana, niin yhteiskunnan hellä käsi kyllä ohjaa sinut takaisin ruotuun. Ja se käsi on kylmä ja kova.

Lyö päälle kuin metrinen halko! Jos olet alle 25-vuotias, eikä sinulla ole ammatillista tutkintoa (lukio ei ole sellainen, se on vain yleissivistävä kuivaharjoittelu elämää varten), ja kehtaat olla ottamatta vastaan tarjottua opiskelupaikkaa, niin onnittelut! Olet juuri voittanut viiden kuukauden palkattoman vapaan.

Alle 25-vuotias ilman ammatillista tutkintoa saa 5 kuukauden karenssin, jos ei ota vastaan tarjottua opiskelupaikkaa. Karenssin aikana ei makseta työttömyystukea.

Homma toimii siis näin, yksinkertaistettuna kuin heinänteko pimeässä ja sokeana:

  • Olet nuori ja osaamaton: Virallisesti tämä tarkoittaa alle 25-vuotiasta, jolla ei ole ammatillista koulutusta. Yhteiskunta olettaa, että sinun pitäisi olla koulun penkillä, ei nostamassa tukia ja miettimässä elämän tarkoitusta.
  • Hait ja pääsit: Teit työtä käskettyä, täytit yhteishaun kuin viimeistä päivää ja sinulle tarjottiin paikkaa opiskella vaikkapa sommelieriksi tai avaruusmekaanikoksi.
  • Sanoit "EI KIITOS": Jostain syystä tarjottu ala ei napannutkaan. Ehkä tajusit, että veri herahtaa nenästäsi jo viinin tuoksusta tai että kärsit pahasta korkeanpaikankammosta. Liian myöhäistä. Päätös on tehty puolestasi.

Tämä viiden kuukauden karenssi, eli odotusaika ilman korvausta, alkaa yleensä 1. syyskuuta. Se on sellainen mukava syksyinen paussi, jonka aikana voit syödä säästöjäsi ja pohtia, olisiko se savenvalajan ura sittenkin ollut ihan jees.

Serkkuni Pasi haki aikanaan opiskelemaan puutarhuriksi. Pääsi sisään, mutta tajusi ensimmäisenä päivänä olevansa allerginen käytännössä kaikelle, mikä kasvaa mullasta. Ilmoitti, ettei jatka. Sieltä läpsähti karenssi niin että tukka lähti. Ei siinä auttanut aivastelu tai lääkärinlausunnot, säännöt on sääntöjä. Nykyään terveydelliset syyt saatetaan hyväksyä, mutta silloinkin saat vääntää kättä viraston kanssa kuin vanhan Zetor-traktorin käynnistyskankea.

Voiko lääkikseen päästä ei ensikertalaisena?

Kyllä, lääketieteelliseen tiedekuntaan on mahdollista päästä ei-ensikertalaisena hakijana. Hakijastatuksella on vaikutusta ensisijaisesti todistusvalinnassa, joka on varattu vain ensikertalaisille. Ei-ensikertalaiset pääsevät sisään aina pääsykokeen kautta.

Tämä todistusvalinnan rajoitus saattaa aluksi tuntua jyrkältä, mutta se heijastaa ehkä laajempaa pyrkimystä tukea nuorempia hakijoita ja varmistaa heille suora reitti yliopistoon. Silti, monitahoisuus on suomalaisen korkeakoulutuksen ydin, ja kokemus vuosien varrelta voi olla hakijalle suuri etu.

Pääsykoeväylä ei-ensikertalaisille on siten ainoa polku lääketieteen opintoihin. Tämä merkitsee intensiivistä valmistautumista tieteellisiin aineisiin: biologia, kemia ja fysiikka ovat koemateriaalin ydinalueita, sekä mahdollisesti soveltavia tehtäviä. Kokemukseni mukaan vanhemmilla hakijoilla on usein vahvempi motivaatio.

On kiehtovaa pohtia, mitä "valmistautuminen" todella tarkoittaa. Eihän kyse ole pelkästään faktojen tankkaamisesta, vaan kriittisen ajattelun ja ongelmanratkaisukyvyn kehittämisestä. Itse olen aina nauttinut siitä, kun jokin monimutkainen kemian reaktio tai biologinen prosessi kirkastuu mielessäni. Se on kuin detektiivitarina, jossa vastaus on piilotettu kaavan taakse.

Pääsykoeväylä on elintärkeä myös niille ensikertalaisille, jotka eivät syystä tai toisesta päässeet sisään todistusvalinnalla. Tässä lista tilanteista, joissa pääsykoe nousee keskeiseen rooliin:

  • Ylioppilastutkinnon heikot arvosanat: Todistuspisteet eivät riitä, mutta potentiaalia löytyy.
  • Ei ylioppilastutkintoa laisinkaan: Esimerkiksi ammatillisen koulutuksen saaneet hakijat.
  • Uudelleenohjautuminen: Kenties opiskellut muuta aiemmin ja löytänyt kutsumuksensa lääketieteeseen.

Tämä kaksoisreitti takaa mielestäni järjestelmän oikeudenmukaisuuden ja joustavuuden. Ylioppilastutkinto ei ole ainoa mittari ihmisen kyvykkyydelle tai motivaatiolle. Elämä opettaa paljon, ja toisinaan se, että joutuu kulkemaan pidemmän reitin, vain syventää ymmärrystä ja sitoutumista. Onhan se niinkin, että lääkärin työ vaatii muutakin kuin hyviä arvosanoja.

Lääketieteellisen alan valintakoe, eli niin sanottu Lääkisvalintakoe, mittaa nimenomaan näitä taitoja. Se koostuu tyypillisesti luonnontieteellisiä aineita ja ongelmanratkaisukykyä mittaavista osioista. Itse pidän siitä, että testataan ymmärrystä eikä pelkkää ulkoa opettelua. Se osoittaa, että järjestelmä on miettinyt syvemmin tulevaisuuden tarpeita.

Valmistautumiseen kannattaa panostaa täysillä, ja usein se vaatii vuosia suunnitelmallista työtä. Oli sitten ensikertalainen tai ei, pääsykokeen haastavuus on sama. Silti, sitkeys ja aito kiinnostus ovat avaimia menestykseen. Lääketieteen ala ei ole sprintti, vaan maraton.

Voiko todistuksella hakea, jos ei ole ensikertalainen?

Ei-ensikertalainen voi hakea todistusvalinnassa. Hakukohteen todistusvalinta voi olla avoin kaikille hakijoille tai rajattu vain ensikertalaisille. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut päättävät itsenäisesti, soveltavatko ne ensikertalaiskiintiötä todistusvalinnassa.

No niin, kuulostaa siltä, että joku on jo kertaalleen korkeakoulun portteja kolistellut, ehkä jopa sisään livahtanut ja sitten todennut, että ei tämä ollutkaan se oma juttu. Tai sitten on jo toinen tutkinto taskussa, mutta sielu kaipaa uusia haasteita! Et ole yksin, sillä moni muukin seikkailee opintopoluilla kuin pellolla myyrä, välillä uusia koloja kaivellen. Ja hyvä niin!

Tässäpä se pieni mutta niin olennainen juttu: jokainen laitos, olipa se sitten masiina yliopiston nimellä tai näppärämpi ammattikorkea, on oman leipomonsa herra. He päättävät itse, kelpaako sinun vanha yo-todistuksesi vielä sisäänpääsykortiksi, vaikka olisitkin jo sen kertaalleen käyttänyt johonkin muuhun. Se on vähän kuin lottokuponki: toiset antavat vanhoille tutuille kupongeille uuden mahdollisuuden, toiset vaativat aina uuden.

Miksi sitten tällainen juttu? Tässä muutama ajatus, mitä tuolla rehtorien kahvipöydissä ja seminaarihuoneiden ikkunoita tuijotellessa mietitään:

  • Ensikertalaisuuden lumo: Usein halutaan antaa etusija niille, joilla ei ole vielä yhtään korkeakoulututkintoa. Ajatellaan, että tämä on reilua – annetaan ensimmäiset palat niille, joilla on nälkäisin. Se on kuin lastenkutsuilla, missä pienimmät saa aina ensin kakkua.
  • Kilpailun koventaminen: Joskus taas laitokset haluavat kaikki hakijat samaan starttiviivalle. Yo-todistus on silloin kuin universaali valuutta, joka kelpaa kaikille, oli sitten opiskellut jo kuusi vuotta taidehistoriaa tai viettänyt ne vuodet puutarhassa porkkanoita kasvattaen.
  • Todistusvalinnan painoarvo:Yo-todistus on edelleen timanttia, vaikka olisitkin jo korkeakoulun ilmapiiriä haistellut. Sen numerot kertovat kovan työn tuloksesta, eikä se vanhene kuin pulla kaapissa.
  • Tarkista aina hakuopas! Tämä on se elämänohje, jonka pitäisi lukea jokaisen opiskelijan jääkaapin ovessa. Sieltä löytyy totuus, mustaa valkoisella. Onko se hakukohde auki kaikille vai vain niille neitsyille, jotka astuvat korkeakoulupolulle ensimmäistä kertaa?

Siskoni, jolla on jo yksi kanditutkinto, haki viime syksynä uuteen paikkaan, ja todistusvalinnalla hän sai paikan kuin nappi paidasta. Toki piti selvittää, miksi vanha tutkinto ei enää maistunut, mutta sehän oli vain pientä selittelyä elämän monimutkaisuudesta. Eli ei kun hakemaan! Maailma on pullollaan opittavaa, ja sinun menneisyytesi on vain osa tarinaa, ei taakka.

Mitä tapahtuu, jos ei ota opiskelupaikkaa vastaan?

Paikka. Se on tarjous. Ota tai älä. Säännöt ovat selkeät, kylmät.

Jos et tee mitään, paikka menee ohi. Määräaika on ehdoton. Kaikki toiveet samasta hausta kuolevat siihen paikkaan. Pelikello tikittää.

Hyväksytkö sitten sen yhden? Kun hyväksyt sitovasti, ylemmät toiveet katoavat. Ne mitätöityvät. Päästit irti muista, valitsit yhden tien. Valinta on vaikeaa vain niille, joilla on vaihtoehtoja.

Mutta voit myös pelata aikaa. Hylkää tarjottu paikka, mutta ilmoita jääväsi jonottamaan ylempiin hakutoiveisiin. Se pitää ovet auki. Älä vain unohda, että jonossakin on aikarajat. Aika on aina rajallista, niin valinnoissakin.

Lisätietoa mietittäväksi:

  • Yhden paikan säännös: Voit ottaa vastaan vain yhden korkeakoulupaikan samana lukukautena alkavista koulutuksista. Tämä koskee esim. syksyllä alkavia. Siirtohaussa valitut eivät kuulu tähän.
  • Jonottaminen: Vaatii aktiivisen ilmoituksen. Ei tapahdu itsestään. Tarkista Opintopolusta, miten se tehdään. Yleensä klikkaus riittää.
  • Määräajat: Tarkista omat hakuaikasi ja määräpäivät Opintopolusta. Ne ovat ehdottomia. Yksi päivä myöhässä? Koko peli ohi.
  • Paikan vastaanottaminen: Usein sähköisesti. Se on juridinen sitoumus. Ajattele, ennen kuin klikkaat.

Maailma on täynnä valintoja. Joistakin seuraa enemmän kuin toisista. Tämä on yksi niistä.

Mitä jos ei ota opiskelupaikkaa vastaan?

On taas se aika vuodesta, kun näitä pitää miettiä. Tai joku muu miettii. Ja mä mietin sitä, miten joku voi tehdä niin ison päätöksen. Katsoo sitä ruutua ja siinä on se yksi sana, hyväksytty.

Jos siihen vaan painaa, että joo, tämän otan... niin se on siinä. Kaikki ne muut unelmat, ne mihin ehkä pääsis vielä, ne vaan katoaa. Ylemmät hakutoiveet peruuntuu. Se on niin lopullista. Tuntuu pelottavalta.

Mut sit on se toinen vaihtoehto. Jättää ottamatta se varma paikka ja jäädä odottamaan. Odottaa, josko se ykköstoive vielä tärppäis. Se on niin iso riski. Entä jos ei pääsekään? Sitten ei ole mitään. Olin ite siinä tilanteessa pari vuotta sitten amkin kanssa. En uskaltanut odottaa. En vieläkään tiedä teinkö oikein.

  • Sitova vastaanotto: Kun otat opiskelupaikan sitovasti vastaan, kaikki muut hakutoiveesi peruuntuvat automaattisesti. Et voi enää tulla valituksi ylempiin hakukohteisiin varasijoilta.

  • Ehdollinen vastaanotto: Voit ottaa alemman hakutoiveen paikan vastaan ehdollisesti. Tällöin jäät jonottamaan ylemmällä prioriteetilla olevia hakutoiveitasi. Jos saat paikan ylemmästä toiveesta, tämä aiemmin vastaanotettu paikka peruuntuu ja sinun on otettava uusi paikka vastaan.

  • Paikan hylkääminen ja jonottamaan jääminen: Voit ilmoittaa, ettet ota tarjottua paikkaa vastaan, mutta haluat pysyä jonossa ylempiin hakutoiveisiin. Menetät tällöin sinulle jo tarjotun paikan.

Onko koulupaikka pakko ottaa vastaan?

Ei. Sinä päätät.

Se on vain yksi polku. Aina on muita.

Tämä on peli, jossa on säännöt. Sinun pitää tuntea ne.

  • Yhden paikan sääntö. Voit ottaa vain yhden korkeakoulupaikan samana lukukautena. Tämä koskee sekä yhteishakua että erillishakuja. Piste.
  • Vapaus valita. Sinulle tarjotaan paikkaa. Se ei ole käsky. Voit odottaa muita tuloksia, jos aikataulut sen sallivat.
  • Sitovuus on lopullista. Kun hyväksyt paikan sitovasti, peli on pelattu. Sitä päätöstä ei voi perua. Mieti siis kerran. Tai kahdesti.

Loppujen lopuksi olet yksin päätöksesi kanssa. Kuten aina.

Milloin varasijat päivittyvät?

Varasijat pamahtavat ruudulle kuin pannukakut aamukahvin kylkeen, yleensä joskus aamupäivällä. Eli ei mitään yön pimeydessä tapahtuvaa, vaan ihan virka-aikana, kun ihmiset juuri alkavat kaivaa niitä aivojaan esiin.

Tämä pieni, mutta merkittävä päivitys tapahtuu kerran päivässä. Ajattele sitä kuin postimies, joka tuo uutiset ovellesi – paitsi että tässä tapauksessa postimies on tietokone ja uutiset ovat tieto siitä, oletko päässyt sisään vai jäikö paikka vain haaveeksi.

Aamupäivä on siis se maaginen hetki. Kannattaa pitää silmällä sitä näyttöä, ettei vaan vahingossa missaa sitä tärkeää päivitystä. Voihan sitä toki sitten iltapäivälläkin katsoa, mutta kuka nyt viitsii odottaa, jos pääsee tietämään aiemmin?