Mitä kutsunnoissa tapahtuu?

Mitä kutsunnoissa tapahtuu? Ai että, se on kokemus, joka jää mieleen! Muistan oman kutsuntapäiväni kuin eilisen. Jännitti ihan hirveästi, sydän hakkasi kuin hullun. Tuntui kuin olisin odottanut sitä päivää ikuisuuden. Että nyt se sitten vihdoinkin on tässä.

Siellä se sitten oli, armeijan lääkäri, tarkkana kuin haukka. Tarkastus oli… no, aika yksityiskohtainen. Eikä se ollut mitenkään epämukavaa, mutta jännitys piti kyllä hereillä. Muistan vieläkin sen tunteen, kun lääkäri sanoi: “Palveluskelpoinen.” Huh, helpotus! Vaikka totta puhuakseni, en oikeasti osannut edes kuvitella, mitä se tarkoittaa, palveluskelpoinen. Oliko se hyvä asia vai huono?

Olin vähän pettynyt, kun en päässyt ilmavoimiin. Olin aina haaveillut niistä. Tietotekniikka ja lentokoneet – kukapa ei tykkäisi? Mutta, toisaalta, helpottunutkin. Tiedätkö sen tunteen? Se oli kuin paino tippui harteilta. Sain edes jonkinlaisen käsityksen tulevasta. En joutunut enää arvailemaan. Toki se palveluspaikka on vielä kysymysmerkki. Toivon todella, että se on edes jotenkin lähellä kotia. Ei kai kukaan halua olla tuhansien kilometrien päässä kaikesta tutusta?

Muistan yhden kaverin, joka sai tietää, että häntä odotti palvelus johonkin saarelle… siellä missä ei ole edes kunnollista nettiyhteyttä! Voi luoja. Hän näytti melko synkältä. Mutta, noh, kaikilla on omat koettelemuksensa, eikö niin?

Ja sitten ne paperit… kaikki ne paperit! Mä en ymmärrä, miksi niissä pitää olla niin paljon tekstiä, ja niin pieniä kirjaimia! Enkä tiedä edes, mitä niistä puoliakaan tarkoittaa. Pitää varmaan pyytää äitiä lukemaan ne minulle. Tai ehkä isää. Tai ehkä molempia… Jännittää sekin vähän. Mutta hei, eiköhän tästäkin selvitä. Tulee varmasti ainakin hauskoja tarinoita kerrottavaa myöhemmin!