Miten kositaan karkauspäivänä?

Miten kosia karkauspäivänä perinteisesti tai modernisti?

Muistan mummini kertoneen karkauspäivän naisten kosimisesta. Hän nauroi kertoessaan, miten naapurin Liisa kosi Kalevia helmikuun 29. päivänä vuonna 1968. Ei mennyt läpi, mutta hauskaa oli. Liisa oli tehnyt ihan itse kortit, pieniä sydämiä punaista pahvia, niissä Kalevin nimi.

Modernisti ajateltuna? Ehkä suklaarasialla ja elokuvalippuihin liittyvällä viittauksella? Romanttisella viikolla, ehkä viinipullon kera? Kosimisessa ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, karkauspäivä tai ei.

Itse koin melkoisen yllätyksen, kun ystäväni kokeili samaa taktiikkaa 2012. Ei naurua, vaan kihlasormus! He ovat yhä yhdessä. Onnea heille.

Kosintaan liittyy enemmän tunne kuin päivämäärä. Tärkeintä on aito tunne, ei vanhat tavat tai perinteet.

Mitä jos ihminen syntyy karkauspäivänä?

Karkauspäivänä syntyneet... hmm.

• Itse saa päättää, joko helmikuun vika tai maaliskuun eka!
• Okei, mut virallisesti kai se on 1. maaliskuuta.

Karkauspäivä, se on jotenkin... erikoinen juttu. Miks niitä ees on? Ai niin, vuodet tasoittuu. Mut siis jos oisin syntyny sillon, pitäskö kaikkien muistaa mun synttärit vaan neljän vuoden välein?

• Pitäiskö silloin pitää megabileet?
• Tai sit vaan juhlia joka vuosi kahesti? Helmikuun lopussa vähän ja maaliskuun alussa kunnolla.

Ja toi nimipäivä... ei oo kellään karkauspäivänä, aivan! En oo koskaan ajatellutkaan. No, ei ainakaan mulla oo sillon nimppareita. Mikähän mun nimipäivä olikaan... pitää tarkistaa.

Miten kosia karkauspäivänä?

Okei, karkauspäivä ja kosinta. Muistan kun olin töissä siinä kahvilassa, siinä Kampin lähellä, se oli joskus... öö... 2016? Siellä kävi sellanen Maija niminen tyyppi, se oli aina ihan täpinöissään kaikista perinteistä. Se selitti mulle silloin just tuosta karkauspäivän kosinnasta.

• Maija siis tiesi, että naisellakin on oikeus kosia miestä karkauspäivänä. Oli kuulemma joku vanha irlantilainen juttu, tai jotain sinnepäin.

Hän sanoi, että se on vähän niinku lupa hullutella. Ei tarvii ottaa niin vakavasti jos ei halua.

• Ei tarvitse ottaa vakavasti.

Se oli hauskaa kuunneltavaa, kun Maija oli niin innoissaan. En kyllä ite kosisi ketään, en ainakaan julkisesti. Siis, jos joku mies ei haluis, niin mikä nolous! Hyi. Ja just se, että se pitäs sit kans muistaa joka neljäs vuosi. Liikaa ajateltavaa. Mieluummin ootan, että joku kosii mua. Tai siis, no en mä odota. Mutta en kyl ala ite mitään kosimaan.