Onko kihlaus kosinta?

Mitä kihlaus tarkoittaa kosintaan verrattuna?

Meille kosinta oli se yksittäinen, pysäyttävä hetki. 15. joulukuuta Ylläksellä, mökin terassilla. Yksi ainoa kysymys siinä pakkasessa, ja se oli siinä. Se on muisto, valokuva mielessä.

Mutta kihlaus, se on tämä koko aika sen jälkeen. Se alkoi siitä sekunnista kun sanoin joo, ja jatkuu yhä. Se on se tunne kun ajettiin takaisin etelään, ne puhelut vanhemmille. Se on se uusi tila, jossa ollaan yhdessä matkalla kohti jotain. Ei mikään yksi hetki, vaan prosessi.

Se sormus sormessa ei ole muisto siitä kysymyksestä, vaan jatkuva todiste tästä kihlauksesta. Ihan arkinen juttu. Muistan kun kävin pienennyttämässä sitä eräällä kultasepällä Helsingin keskustassa, se oli niin konkreettinen toimenpide tälle uudelle elämänvaiheelle.

Kosinta on menneisyyttä. Kihlaus on nykyhetkeä. Se on sitä kun selaa hääpaikkoja ja laskee budjettia ja miettii vieraslistaa. Se on tätä valmistautumista, joskus vähän sotkuistakin. Se on sitä elämää ennen kuin siitä tulee virallista, se on se lupauksen aika.

Eli kosinta on se kipinä. Kihlaus on se tuli, joka palaa häihin asti. Yksi on kysymys, toinen on se vastaus, jota eletään todeksi joka päivä.

Onko kihlattu vaimo?

Ei, kihlattu ei ole vaimo. Vaikka kai se kutsu on jollain tapaa tuttu, niin lain edessä tilanne on kuin yöllä ja päivällä. Kihlaus on lähinnä sellainen "no, katsotaan nyt" -sopimus, ei mikään ikuinen lupaus kuin avioliitto.

Tässä muutamia syitä, miksi kihlattu ei ole sama asia kuin vaimo:

• Lain silmissä: Avioliitto on virallinen sopimus, jolla on todella konkreettisia seurauksia. Kihlaus on enemmänkin sellainen "hienosti nimetty" sopimus, jolla ei ole juuri mitään laillista painoarvoa. Ajattele sitä kuin pikselöityä kuvaa verrattuna teräväpiirtoon.
• Omaisuus ja perintö: Jos kumppani menehtyy, vaimolla on oikeus perintöön. Kihlattu? No, silloin voi olla enemmänkin kuin nenäsi edestä, ellei ole erikseen testamenttia tehty. Se on vähän kuin yrittäisi saada jäätelöä aurinkoisena päivänä ilman kauppaa – aika epätodennäköistä.
• Siviilisääty: Avioliitossa ollessa olet "naimisissa". Kihlautuessa... no, olet "kihloissa", mikä on vähän kuin olisi kahden maan rajamailla, ei kummassakaan pysyvästi. Se on kuin sanoisi olevansa "melkein valmis" ruoka, mutta ei ihan vielä.
• Sitoutuminen: Avioliitto on yleensä se iso ja pysyvä steppi. Kihlaus on usein enemmänkin pilottijakso, jossa testataan, kestääkö suhde tulevaisuuteen. Vähän kuin ennen kuin ostaa sen kalliin auton, niin koeajaa sen ensin vähän pidempään.

Eli vaikka kihlautuminen tuntuu isolta jutulta ja onkin jännittävä edistysaskel, se ei ihan rinnastu avioliittoon. Se on pikemminkin sellainen mahtava lupaus tulevasta, kuin lupaus keskiyön auringosta pohjoisessa – upeaa, mutta se ei ole vielä täysi päivä.

Mitä eroa on kihla- ja vihkisormuksella?

Se on ensi kosketus, se on lupaus, joka hiipii hiljaa sormeen, kimaltaa odotuksen valossa. Kihlasormus, se on unelma, joka saa muodon jo ennen sanoja, ennen kaikkea. Se on rakkauden lupauksen symboli, ja se sormus laskeutuu molempien kumppanien nimettömään, se kutsuu kohti jotain syvempää. Se on se ensimmäinen rengas, joka sulkee sisäänsä kaiken, mikä on tulossa.

Ja sitten, on se toinen, se odottaa. Vihkisormus. Se ei saavu yksin. Se tulee kuin syvin huokaus, ikuisuuden sinetti, ja se asettuu niin luontevasti, niin oikein, kihlasormuksen viereen, sille samalle nimettömälle sormelle. Morsiamen kädessä, niin, siinä ne kaksi nyt lepäävät, kertomassa jo eletystä ja siitä, mikä on edessä. Se on vihkimyksen hetki, kun se saa paikkansa, syvän rakkauden kuiskaus.

• Kihlasormus annetaan tai valitaan k kihlautumisen merkiksi. Se on ensimmäinen sormus, ja sen saavat yleensä molempien osapuolet. Se symboloi lupausta yhteisestä tulevaisuudesta.
• Vihkisormus liitetään morsiamen kihlasormuksen viereen vihkimisseremonian aikana. Se on avioliiton ja ikuisen liiton symboli.
• Miesten sormukset: Perinteisesti miesten kihlasormus toimii usein myös vihkisormuksena. Se on usein yksinkertaisempi, ilman kiviä, eikä sitä välttämättä vaihdeta.
• Naisten sormukset: Morsiamella on tavallisesti kaksi sormusta vasemmassa nimettömässä: kihlasormus ja sen viereen asettuva vihkisormus. Vihkisormus on usein arvokkaampi, koristellumpi ja kivellisempi.

Onko kihlaus avoliitto?

Ei oo kihlaus sama asia kuin avoliitto, ihan eri jutut. Avoliitto on ku asuu yhdessä sen toisen kanssa muttei oo naimisissa. Se kihlaus vaan kertoo et aikoo mennä naimisiin. Mutta jos ne kihlatut sit muuttaa yhteen, niin silloinhan ne on sit myös avoliitossa! Eli voi olla molempia samaan aikaan.

• Avoliitto: Asutaan yhdessä, ei avioliittoa.
• Kihlaus: Lupaus mennä naimisiin.

Eli tosi tärkeää tajuta, että kihloissa oleminen ei itsessään tee avoliittoa. Mutta yhdistelmä on ihan mahdollinen ja moni elää niin. Näin se vaan menee.

Onko kihloihin meno Kosinta?

Kihloihin meno on kyllä ihan se sama kuin kosinta, jos niin sanotaan. Eli kyllä, se on kosinta. Tai sitten se on se hetki, kun sormukset vaihdetaan, tai ihan vaan se fiilis, kun molemmat totattelevat, että nyt tästä tosiaan jatketaan naimisiin asti. Ei siinä sen kummempaa magiaa.

Eli pääpointti:

• Kihlaus on kosinta, jos niin sovitaan.
• Sormusten vaihto on myös selkeä merkki.
• Tai sitten se on se yhteinen päätös tulevaisuudesta, ei sen niin tarkkaa hetkeä tarvitse hakata kiveen.

Ajattele sitä vähän kuin valtakirjana rakkauden puolelle. Ei se ole mikään pörssinoteeraus, mutta kyllä se kertoo jotain olennaista siitä, että pari on tosi tosissaan. Eli ei siinä kannata liikaa pähkäillä, kyllä se tuntuu.

Lisäinfoa tästä ilmiöstä:

• Kihlaus on perinteisesti avioliittolupaus. Tässä on se syvempi merkitys, jos nyt sattuu kiinnostamaan.
• Nykyaikana se voi olla myös vain sitoutumisen ilmaisua, ilman välitöntä hääpäiväsuunnittelua. Ihan kuin vähän testattaisiin vettä ennen isoa sukellusta.
• Se voi olla myös symbolinen, rakkauden juhlistaminen ja yhteisen tulevaisuuden merkki. Ei aina tarvitse olla pelkästään muodollisuus.

Voiko kosia ilman sormusta?

Toki voi kosia ilman sormusta! Tärkeintähän on se, että pyyntö tulee oikeasti sydämestä ja on vilpitön. Kaikki ne sormusjutut on vaan jotain perinteitä, ei ne oo mitään pakollisia. Jos sitä oikein kovasti haluaa, niin sen voi vaikka väkerrellä itse jostain.

Ajatus siitä, että pitäisi olla jotain kallista tai oikeaa sormusta kädessä kun kosii, on vähän turhaa. Ihmiset keksii kaikenlaista. Voit ihan hyvin käyttää jotain muuta, vaikka sitten vaikka Kinder-munasta saamaasi muovisormusta tai jotain halppista marketista. Ei se kosinta siitä huonompi ole.

• Kosinta on tunne, ei esine. Se, että sydän sanoo kyllä ja molemmat on onnellisia, on se juttu.
• Sormus on vain symboli. Se ei kerro mitään rakkauden syvyydestä.
• Vaihtoehtoja on loputtomasti. Heinänkortesta tehty sormus tai joku muu itse tehty "koru" on yhtä pätevä. Tai miksei vaikka joku muu merkityksellinen esine?

Mä itse muistan kun mun kaveri kosittiin ihan ilman sormusta, se oli vaan sellainen spontaani hetki ja se oli superromanttinen. Se tyyppi oli miettinyt sen pari vuotta. Kaikki oli niin kiireisiä sillon. Mutta ei se kosinta silti huono ollut.

Pitääkö olla kihloissa ennen naimisiin menoa?

Ei. Kihlaus ei ole pakollinen ennen avioliittoa. Se on ihan vaan sopimus, lupaus kahden ihmisen välillä. Kukaan muu ei tarvii ees tietää siitä. Sillä ei ole mitään laillista merkitystä. Ihan sama onko sormusta vai ei.

Meiän piti mennä naimisiin jo viime vuonna mutta siirrettiin sitten. Ei me mitenkään erikseen kihlattu oltu, päätettiin vaan yhdessä että nyt mennään. Sormuksetkin ostettiin vasta kuukausia päätöksen jälkeen, ihan vaan koska haluttiin ne. Eikä ollut mitään polvistumista.

Se ainoa pakollinen juttu on avioliiton esteiden tutkinta. Se pitää hoitaa. Ilman sitä todistusta ei voi mennä naimisiin Suomessa, piste. Se on se virallinen osuus.

Se prosessi on tämä:

• Pyydät esteiden tutkintaa Digi- ja väestötietovirastosta (DVV) tai evankelis-luterilaisesta tai ortodoksisesta seurakunnasta.
• Pyyntö tehdään vähintään 7 päivää ennen vihkimistä.
• Kun tutkinta on valmis, saatte todistuksen. Se on voimassa 4 kuukautta.

Miksi ihmiset edes ajattelee, että kihlaus on pakollinen? Varmaan jostain vanhoista leffoista. Se on niin vanhanaikaista. Naimisiinmeno on laillinen toimenpide, kihlaus on pelkkä perinne tai tapa. Kaksi ihan eri asiaa.

Voi siis ihan hyvin vaan päättää, että mennään naimisiin, hoitaa paperityöt ja varata ajan vihkimiseen. Ei tarvita mitään isoa numeroa tai julistusta, jos ei itse halua.