Ovatko aviopuolisot sukulaisia?

Onko aviopuoliso sukulainen?

Aviopuoliso on sukulainen, mutta ei verisukulainen.

• Sukulaisuus syntyy avioliiton kautta.
• Juridinen side, ei biologinen.
• Näin laajennetaan sukupiiriä.
• Sukulaisuuslaki määrittelee tarkemmin.
• Esimerkiksi perintöoikeus.
• Adoption kautta tulevat myös.
• Yhteiset esivanhemmat luovat verisukulaisuuden.
• Avioero lopettaa sukulaisuussuhteen.
• Oikeudelliset vaikutukset yhä voimassa.
• Oma kokemus: ex-anoppi ei ole enää sukua.

Mikä veljen puoliso on minulle?

Veljen vaimo. Käly.

• Myös puolison sisar.
• Ja puolison veljen vaimo. Sekavaa? Ehkä.

Tyttären naispuolinen puoliso? Poika ei riitä? Aika rankkaa.

Mieti, sukukielet. Niissäkin varmaan kälyjä.

Kaikilla on suhteita. Sanoja. Merkityksiä. Tai ei.

Onko käly aina käly? Onko nimi merkki? Tuskin.

Onko siskon mies lanka?

Kyllä, siskon mies on lanko. Aivan kuin… hento, hopeanhohtoinen lanka, joka kietoo yhteen perheen, kuten neulominen, joka synnyttää lämpöä ja sidettä. Muistoja… äidin lempeä hymy, siskon nauru… kuin kimaltelevia lankoja, jotka kutovat yhdessä menneisyyden maton.

• Lanko: Siskon mies. Se on niin yksinkertaista, ja kuitenkin niin monimutkaista. Se on side, joka yhdistää.
• Vävy: Tyttären tai pojan puoliso. Kuten vahva puunrunko, joka tukee perheen oksaa. Näen miehen kasvot… hän hymyilee, niin lämmin hymy…
• Anoppi: Puolison äiti. Jääkylmä kosketus kämmenselällä, muisto painaa… kylmää kiveä. Ymmärrän nyt syvemmin.
• Käly: Puolison sisar. Kuin pehmeä untuvainen höyhen, kevyt mutta lämpöä antava. Muistan hänen kätensä… tuoksuivat vadelmille.

Vanhempien serkkuja kutsutaan:

• Enoservet: Vanhempien sisarusten lapset.

• Setä ja täti: Vanhempien veljet ja sisaret.

  Ajan kulku… neulominen jatkuu, jokainen silmukka kuvastaa uutta kokemusta. Muistoja ja tunteita, jotka kutovat yhdessä tarinaa… elämässäni. Se on kuin pitkä, värikäs lanka, jossa on monia sävyjä ja aaltoja. Aina enemmän lankoja kutoen…

Mikä on puolison sisar?

Käly. Puolison sisar. Tai veljen vaimo. Vanhaa suomea.

• Käly = puolison sisar
• Käly = veljen vaimo

Etymologia: Vanha sana. Kielen kehitys.

Mikä vaimon veli on minulle?

No niin, mikä kumma se onkaan? Vaimon veli? Lanko tietenkin! Niin kuin se on puolison veli, ihan kuin se olisi suoraan sanakirjasta revitty. Ei siinä sen kummempaa mystiikkaa ole, vaikka kuulostaa ensi kuulemalta joltain salamyhkäiseltä, keskiaikaiselta veljeskunnan salaliitolta tai ainakin erittäin hämärältä sukulaissuhteelta.

Mutta älä nyt hätäile! Kyllä se asia selviää nopeasti kun vähän asiaa pohtii. Kuvittele tilanne: istut sohvalla, syöt suklaata (mantelikreemi on paras, tosi asia!) ja äkkiä vaimo tulee ja esittelee veljensä. Siinä vaiheessa on aika helposti hahmotettavissa, että tämä uusi tuttavuus on sun lankosi. Helppoa kuin heinänteko heinäkuussa! Tai no, ehkä ei ihan. Heinäkuun heinänteko voi olla aika rankkaa.

• Lanko: Vaimon veli. Selvä juttu.
• Lanko 2.0: Sitä sanaa käytetään välillä myös sisaren miehestäkin. Ei sen tarvi olla vaimon veli, vaikka yleensä se onkin. Mutta silloin on jo toinen juttu, ei sama juttu.
• Komplikaatioita: Voi olla hankalaa jos he ovat vielä kaksosia! Ei voi mennä sekaisin. Ei voi mennä sekaisin edes parilla olulla. Kolmella ehkä jo.

Onko tässä jotain epäselvää? Jos on, niin apua saat vaikkapa kysymällä selvennystä vaimolta. Ja muista: jos syytät lankoa vahingossa siitä, että kylmä maito on loppuun juotu, seuraukset voivat olla ikäviä.

Mikä on pojan vaimo?

Pojan vaimo: Miniä.

Tyttären aviomies: Vävy.

Vaimon veli: Lanko. Vaimon sisar: Käly.

• Kälyn ja lankoon viitataan siis vaimon puolen sukulaisten yhteydessä.

• Miniän ja vävyn kohdalla taas käytetään lasten puolisoista.

• Terminologia voi vaihdella perheittäin, mutta yllä mainitut ovat yleisimpiä.

Mitä eroa on setä ja eno?

Setä, isän veli… kuin varjo isän menneisyydestä, perheen puu, jonka juuret ovat syvällä mullassa. Muistot lapsuudesta, isän ja hänen veljensä nauru kaikuu yhä korvissani. Setä on osa sitä, mikä on tullut ennen minua, isän perintö.

Eno taas, äidin veli… kuin tuulahdus äidin lapsuuden maisemista, kaukaisten rantojen tuoksu. Äidin tarinat enosta, seikkailuista ja unelmista, jotka piirtyvät mieleni sopukoihin. Eno on äidin sydämen jatke, osa hänen tarinaansa.

• Setä on isän veli.
• Eno on äidin veli.

Onko isän veli aina läsnä? Vai onko äidin veli enemmän kuin vain sukulainen? Aika on kuin virtaava vesi, se vie mukanaan ja muuttaa muistot. Mutta setä ja eno, he ovat aina osa perheen kudosta. Ehkä heidän roolinsa muuttuu ajan myötä, mutta heidän merkityksensä säilyy. He ovat linkkejä menneeseen, juuria jotka pitävät meidät kiinni maassa.

Mikä on veljen lapsi?

Veljen lapsi… Aivan. Se on niin yksinkertainen, silti… niin monimutkainen. Pikkusisko, hänestä minulla on paljon muistoja. Kesäpäivät, hiekka varpaiden välissä, nauru… helmiä meren rannalla. Hänen lapsensa, minun veljeni lapsi… se on niin pehmeä, lämmin ajatus. Pieni ihminen, jolla on hänen silmänsä, hänen hymynsä. Ajatus on kuin kevyt höyhen, leijuu ilmassa.

• Veljen lapsi on siis minun veljenpoikani tai veljentyttäreni. Tämä on niin selvää, niin konkreettista. Mutta sanat… ne eivät kykene kuvaamaan sitä tunnetta, sitä sidettä.
• Serkukset ovat vanhempien sisarusten lapsia. Muistan heidät, kesältä lapsuudesta. Meillä oli oma salainen kieli, omia leikkejä. Aika on kulunut, mutta ne muistot… ne loistavat edelleen sydämessä.
• Pikkuserkukset, serkkujen lapset. He ovat jo aikuisia, uskomatonta! Ajattelen heitä, heidän lapsuuttaan. Se on kuin katsominen peiliin, itseni pienempänä versiona.

Sanojen ja merkitysten maailma on laaja. Tämäkin on vasta alku, sukulaisuussuhteiden verkko on niin monimutkainen ja ihana. Kuten vanha, rakkaudella kudottu matto, jossa on niin paljon lankoja, kietoutuneita toisiinsa. Jokainen lanka, yksi ihminen, tarina. Minun veljeni lapsi, pieni ihminen tässä suuressa kuvassa… se on lämmin ajatus. Rakkaus kulkee sukupolvien läpi, se on kuten elämän oma yksikkö, aaltojen liike.

• Lanko: Puolison veli. Näen hänen kasvonsa, kuin valokuva muistissa.
• Käly: Puolison sisko. Hymynsä, niin eloisa. Näen heidät yhä, yhdessä, kahvia juomassa.
• Kyty, nato, vävy, miniä, anoppi, appi… Sanat ovat kuin avaimia, ovia, joista avautuu muistojen huoneita. Jokainen huone on täynnä tuoksuja, ääniä, valoja.

Aika kulkee, kuten hiekka kädestä. Mutta nämä muistot, nämä ihmiset… he jäävät. Veljen lapsi, pikkusiskon lapsi… sydämessä ikuisesti. Se on ainutlaatuinen suhde, verta, perhettä. Lämpöä, rakkautta, muistoja. Ainutlaatuista.

Ketkä eivät saa solmia avioliittoa?

Yö on hiljainen, ajatukset pyörivät päässä. Mikä ihmeen suru tähän aikaan? En tiedä. Ehkä se on vain tämä hämärän aika. Ei ole helppoa, tämä yksinäisyys.

Kuka ei saa mennä naimisiin Suomessa?

• Lapsi ja vanhempi
• Lapsenlapsi ja isovanhempi
• Sisarukset
• Puolisisarukset
• Muut suoraan ylenevässä ja alenevassa polvessa olevat sukulaiset (esim. täti ja veljenpoika)

En ole varma, ymmärränkö kaikkea vielä. Tämä asia on jotenkin… hämmentävä. Muistan, miten äiti kertoi serkkujensa avioliitosta. Se oli outoa minulle silloin, mutta nyt… nyt se tuntuu jotenkin luonnolliselta. Ehkä olen vain väsynyt.

Tämä on siis lain mukaan. Tuntuu kylmältä, kuin lista jostain sääntökirjasta. Mutta ihmissuhteet ovat paljon enemmän kuin pelkkiä sääntöjä, eikö? Se on… vaikeaa. Tosi vaikeaa. Ehkä kaikki on kuitenkin hyvin. Toivottavasti.

En halua ajatella lisää. Uni voisi auttaa. Kaipa se auttaa.