Voiko parisuhde toimia ilman luottamusta?

Voiko parisuhde toimia ilman luottamusta? No, voihan se ehkä hetken, pinnallisesti. Mutta toimia oikeasti? Onko se edes elämää, sitä todellista, syvää yhteyttä? Ei mielestäni.

Omasta kokemuksestani…voi, se on niin kipeä asia. Muistan sen kesän, kun se alkoi murentua, luottamus. Pikkuhiljaa, kuin hiekka valuisi sormen välistä. Ensin pienet valheet, mitättömiä asioita, mutta sitten… sitten ne kasvoivat. Kuten lumipallo alas rinnettä. Ja mä muistan sen tunteen, se oli kuin joku olisi lyönyt minua vatsaan, hengitys katosi. Joka päivä oli kuin kävelisi varpaillaan, odottaen seuraavaa iskua, seuraavaa epäilyä. Se syö, aivan kuin myrkky suonissa, se myrkky syö rakkauden, ja jää jäljelle vain pelko ja kylmyys.

Se ei ole vain minun kokemukseni. Kävin kerran luennolla, jossa tutkija puhui parisuhteen dynamiikasta. Hän sanoi – ja muistan tämän ihan tarkasti – että jopa 70% eronneista pareista mainitsi luottamuksen puutteen yhdeksi pääsyiksi. 70%!! Se on valtava määrä. Se ei ole vain joku abstraktio, se on todellista elämää, todellista kipua, jonka niin moni joutuu kokemaan.

Luottamus on se pehmeä turvaverkko, se pohja, jolle rakkaus rakennetaan. Ilman sitä kaikki romahtaa. Se antaa tilaa olla oma itsensä, tehdä virheitä ja pyytää anteeksi. Se on se vapaus hengittää täysillä, ilman jatkuvaa pelkoa siitä, että joku tuomitsee tai hylkää. Ja jos sitä ei ole… no, silloin on vaikea uskoa, että joku todella välittää. Silloin on vaikea antautua. Miten voi rakastaa täysin, kun pelko painaa koko ajan sydäntä? Miten voi antaa, kun koko ajan odottaa sitä, että jotain menee pieleen?

Ei, parisuhde ei toimi ilman luottamusta. Se ei toimi, ei kunnolla. Se on kuin yrittäisi kasvattaa puuta ilman maata. Mahdotonta. Se on vähintäänkin äärimmäisen vaikeaa ja tuskallista.