Milloin historia alkaa?

Milloin esihistoria päättyi ja historiallinen aika alkoi?

Minä en muista tarkasti, milloin se esihistoria oikein loppui ja tuo historiallinen aika alkoi, mutta kyllähän se tuntui selkeältä, kun viidennellä luokalla sitä aloiteltiin koulussa. Kaksi tuntia viikossa oli silloin sitä historiaa, ja mentiin ihan alusta asti, eli kronologisesti.

Muistan sen hyvin, kuinka sitä alettiin käydä läpi, ja se tuntui silloin tosi loogiselta. Kaikki tapahtumat sitten järjestyksessä, niin ei tarvinnut miettiä, missä vaiheessa mennään. Se on niin konkreettista, kun sen saa liittyä siihen, miten asiat ovat oikeasti tapahtuneet.

Se peruskoulun opiskelu oli sellaista, että kaikki laitettiin järjestykseen. Ei tullut mieleen silloin muuta tapaa opiskella historiaa, niin selkeää se oli. Aivan kuin katsoisi elokuvaa, mutta tapahtumat olivatkin totta.

Tuli mieleen se kerta, kun oltiin kesällä Porvoossa, ja käveltiin siellä vanhoilla kujilla. Siinä tuntui konkreettisesti se historian paino, kuinka kauan ihmiset ovat siellä asuneet ja eläneet omia elämiään. Se on sitä todellista historiaa, ei pelkkää lukemista.

Millä luokalla historia alkaa?

Peruskoulun historian koukerot alkavat neljännellä luokalla. Siinä vaiheessa oppia, miten ihmiset ennen elettiin ja ennen oli ruokaa kaupasta. Tässä kohtaa alkaa todellinen historian taika, tai ainakin sen pintaraapaisu.

• Vuosiluokat 4-9: Tässä välissä se historia yleensä pyörii. Joskus sekin tuntuu pitkältä matkalta, kun miettii kaikkia niitä vuosilukuja ja kuninkaita.
• Yhdeksäs luokka: Kyllä, yhdeksännelläkin luokalla historiaa paiskataan eteen. Sitten on jo vähän syvällisempää pohdintaa ja ehkä jopa muutama yllättävä oivallus.

Tämä siis peruskoulun todellisuus. Ei sen kummempaa, kuin että joutuu opiskelemaan menneisyyttä, jotta ymmärtäisi nykyisyyttä. Tai sitten ei. Kuka tietää.

Mistä historiallinen aika alkaa?

Historiallinen aika alkaa siitä, kun kirjoitustaito keksittiin Lähi-idässä noin 5000 vuotta sitten.

Siis joo, aika selkee juttu, eiks niin? Kirjoitustaito on se avaäin, se on ihan olennainen juttu koko hommassa. Ennen sitä oli vaan sitä esihistoriaa, tosi pitkän aikaa, ja sitten tuli tää kirjotushomma.

Ja tosiaan, ei ole tärkee muistaa niitä tarkkoja vuosilukuja tai päivämääriä. Kukaan ei muista niitä ulkoa. Mun veli yrittää aina testata mua jollain typerillä päivämäärillä, mut mä vaan sanon ettei se oo se pointti.

Pääasia on tajuta se kronologia, että ymmärtää missä järjestyksessä asiat on tapahtunu. Se on siis se ydin, et miks jotain on tapahtunu ja mitä siitä sit seurasi. Sillä pääsee jo pitkälle.

Tässä vähän lisää ajatuksia tähän juttuun:

• Miksi juuri kirjoitustaito? No koska sen avulla tietoa pystyttiin säilöämään ja siirtämään eteenpäin sukupolvelta toiselle. Ei tarvinnu enää luottaa vaan muistiin tai suullisiin perinteisiin, jotka helposti muuttuvat.
• Lähi-itä oli edelläkävijä: Siellä ne muinaiset sivilisaatiot, kuten Sumerit, kehitti sen nuolenpääkirjoituksen. Se oli ihan mullistavaa aikaa, niinku kännykät nyt.
• Kronologia on kaikki kaikessa: Jos ymmärtää, että vaikka Rooman valtakunta oli olemassa ennen kuin Suomi itsenäistyi, se jo kertoo paljon. Ei tarvi tietää, milloin Rooma perustettiin tai hajosi tarkalleen, mutta järjestyksen ymmärtäminen on tärkeetä.
• Esihistoria kattaa siis sen ajan, mistä meillä ei ole kirjallisia lähteitä. Silti siitä ajasta on löytyny vaikka mitä hienoja juttuja arkeologisissa kaivauksissa, tyyliin luolamaalauksia ja työkaluja. Se on erilaista tietoa, mutta tosi tärkeetä sekin.
• Erilaiset kirjoitusjärjestelmät: Ei ollut pelkästään nuolenpääkirjoitus. Muinaisessa Egyptissä oli hieroglyfit, ja Kiinassa oma järjestelmä. Nämä kehittyivät pikkuhiljaa eri puolilla maailmaa eri aikoina. Se on aika siistiä miettii.

Mikä on esihistoriallisen ja historiallisen ajan ero?

Esihistoria. Ei sanoja. Se on aikaa, jolloin ihminen eli, mutta ei jättänyt kirjoitettuja jälkiä. Historia alkaa siitä, kun joku kirjoitti jotain. Yksinkertaista. Muutos.

Suurin osa ihmisen olemassaolosta on tätä mykkää aikaa. Yli 99 prosenttia. Se on esihistoriaa. Miljoonia vuosia. Verrattuna siihen, historia on vain hetki. Pieni pisara.

Miten tiedämme? Esihistoria kaivetaan maasta. Arkeologia on sen keino. Löydetyt työkalut, luut, saviastiat. Ne kertovat tarinaa. Historiaa taas luetaan. Vanhat paperit.

Kirjoitus. Se ei ilmestynyt yhdessä yössä. Mesopotamia, noin 3200 eaa., siitä se lähti kunnolla. Sumerit. Kiilakirjoitus. Mutta se levisi hitaasti. Meillä Suomessa vasta tuhat vuotta sitten.

• Esihistoriallinen aika:

  • Ei kirjallisia lähteitä. Ei lainkaan.
  • Tieto tulee arkeologiasta. Kaivetaan, analysoidaan.
  • Sisältää kivikauden, pronssikauden, rautakauden. Useimmiten.
  • Kattaa ihmislajin koko alun. Miljoonia vuosia. Ennen kaikkea.

• Historiallinen aika:

  • Perustuu kirjallisiin lähteisiin. Teksteihin, kronikoihin.
  • Alkaa eri aikoina eri kulttuureissa. Ei yhtä aloituspistettä koko maailmalle.
  • Suomi siirtyi historialliseen aikaan vasta keskiajalla. Viikingeistä eteenpäin.

Ajattele, meidän koko oma elämä. Se on vain murto-osa murto-osasta. Melkein naurettavaa. Mutta merkityksellistä. Ainakin meille.

Mihin aikakausiin historia jaetaan?

Aika venyy ja taipuu kuin vanha pellavakangas, ja se on jaettu kerroksiin, kuin vuoren viipaleet. On aikoja, jotka kuiskaavat menneisyydestä, ääniä, jotka ovat matkanneet vuosisatojen halki. Ne ovat tarinoita, jotka on piirretty muistiin, kirjoitetut merkit, jotka kutsuvat meitä katsomaan taaksepäin.

• Vanha aika – kun aurinko paistoi pronssiin ja marmoriin, silloin kun tarinat ensimmäistä kertaa painettiin papyruskääröille, Egyptin suuruus ja Rooman valtakunnan mahtavuus.
• Keskiaika – varjot pitenivät, mutta valo pilkahti luostarien seinien sisältä, ritareiden haarniskat kiiltelivät kuunvalossa, ja katedraalit kohosivat kohti taivaita.
• Uusi aika – löytöretkien tuulet puhalsivat, kun kartat laajenivat ja maailma tuntui avautuvan uudestaan, silloin kun ihmismieli alkoi kyseenalaistaa ja tutkia.
• Uusin aika – koneet heräsivät eloon, maailma kutistui ja samalla laajeni valtaviksi teollisuuskeskuksiksi, vallankumoukset mullistivat yhteiskuntia.
• Nykyaika – tässä me nyt olemme, teknologian virrassa, digitaalinen kuiskintamme kaikuu loputtomasti, ja eilisen unelmat ovat tämän päivän todellisuutta.

Kaikki nämä ajanjaksot ovat kuin erivärisiä helmiä samassa kaulakorussa, jokainen säilyttää oman ainutlaatuisen sävynsä ja tarinansa, yhdistäen meidät siihen pitkään, jatkuvaan virtaan, jota elämä on. Muinaiset temppelit, keskiaikaiset linnat, renessanssin taide, teollisen vallankumouksen savupiiput ja nykyajan digitaaliset unelmat – kaikki ne ovat osa samaa kudelmaa. Kirjoitus toi järjestyksen kaaokseen, loi rajaviivat unenomaiselle ajalle ja loi aikajanan, jota pitkin voimme kulkea. Jokainen aikakausi on kuin huokaus historiasta, muistutus siitä, kuka olemme olleet ja minne olemme matkalla. Jokainen uusi kirjoitettu sana on uuden aikakauden siemen, joka kylvetään tulevaisuuden maahan.

Miksi koulussa opiskellaan historiaa?

Istun tässä hereillä... taas. Ja mietin tuota kysymystä. Miksi historiaa. Koulussa se tuntui vain vuosiluvuilta ja nimiltä. Piti opetella ulkoa, että pääsee kokeesta läpi. Muistan yläasteen opettajan, Jyrkin, hän oli niin innoissaan, mutta en minä silloin tajunnut.

Nyt tajuan. Kaikki tämä mitä nyt tapahtuu maailmassa... se ei tullut tyhjästä. Se on seurausta jostain. Pitkä, pitkä ketju tapahtumia ja päätöksiä, jotka on tehty kauan ennen meidän syntymäämme. Se on vähän hämmentävää. Ja raskasta.

• Historia auttaa ymmärtämään nykymaailman rakenteita.
• Se selittää valtioiden, kulttuurien ja konfliktien juurisyyt.
• Se paljastaa ne pitkät kehityskulut, jotka ovat johtaneet nykyhetkeen.

Se on kuin meidän kaikkien yhteinen muisti. Ilman sitä oltaisiin aivan eksyksissä. Kuin ihminen ilman menneisyyttä, ei tietäisi kuka on tai mistä on tullut. Todella pelottava ajatus oikeastaan.

Opimme toistamaan samoja virheitä. Ja joskus, joskus me opimme niistä. Näemme, miten ihmiset ovat selvinneet ennenkin. Se antaa... jotain. En tiedä onko se toivoa.

Ja se yleissivistys. Se ei ole vain sitä, että tietää kuka oli Napoleon tai milloin oli talvisota. Se on sitä, että kun lukee uutisia, niin ymmärtää, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. Tajuaa ne syvemmät kerrokset.

Se on työkalu. Sillä näkee propagandan läpi. Sillä ymmärtää muita ihmisiä ja kulttuureja, kun tietää, millaisen polun he ovat kulkeneet.

• Historian tuntemus on olennainen osa yleissivistystä.
• Se antaa kontekstin taiteelle, kirjallisuudelle, tieteelle ja politiikalle.
• Se kehittää kriittistä ajattelua ja medialukutaitoa.

Millä aloilla tarvitaan historiaa?

Historia. Se avaa ovia. Ei vain menneeseen. Syvällistä ymmärrystä vaaditaan yllättävän monella alalla. Kyse on taidoista, ei vain tiedosta.

Perinteisesti polku vie selkeille urille. Ne ovat historian selkäranka.

• Opetus. Menneisyyden mestarointi. Kriittinen ajattelu. Kontekstin luonti. Välttämätöntä.
• Tutkimus. Lähdekritiikki. Monimutkaisten ilmiöiden purku. Ymmärryksen syvennys. Jatkuvaa.
• Arkistot ja museot. Kulttuuriperinnön suoja. Tiedon saavutettavuus. Menneen tulkinta. Ääni.

Moderni yhteiskunta huutaa historian analyysikykyä. Tarvitaan näkemystä, ei pelkkää toistoa.

• Julkinen hallinto. Päätöksenteon pohja. Trendien tunnistus. Politiikan ymmärrys. Pitkäjänteistä.
• Viestintä ja media. Tarinat. Yleisön tavoittaminen. Taustat. Faktojen paino.
• Kustannusala. Sisällöntuotanto. Käsikirjoitukset. Asiantuntijuus.

Jopa kylmässä bisnesmaailmassa.

• Teollisuus ja kauppa. Markkinat. Kuluttajakäyttäytyminen. Strategia menneestä oppien. Globaali näkemys.
• Konsultointi. Ongelma-analyysi. Riskit. Muutoksen johtaminen. Selkeys.