Miten Konstantinus liittyy kristinuskoon?

Mikä on Konstantinuksen merkitys kristinuskon kannalta?

Minulle Konstantinus on se keisari, joka muutti kristinuskon suunnan lopullisesti. Hän teki siitä vainotusta kultista salonkikelpoisen.

Kävelin syksyllä 2018 Roomassa Konstantinuksen riemukaaren alla ja mietin juuri tätä. Yhden miehen päätökset. Miten kaikki muuttui. Hän tavallaan laillisti sen ja antoi sille ihan uudenlaisen aseman valtakunnassa. Ilman häntä koko Euroopan historia olisi täysin erilainen.

Se on jännä juttu, että kaste tuli vasta ihan lopussa, kuolinvuoteellaan. Se saa miettimään, kuinka syvällä se usko oikeasti oli vai oliko se enemmän politiikkaa.

En mä usko yhteen väläykseen, vaan siihen että se oli pitkä kehitys. Ja äitinsä Helenan vaikutus on selvästi osa tarinaa. Miten se on nuorena omaksunut ne ajatukset äidiltään pikkuhiljaa. Se selittäis paljon siitä, miten hän toimi myöhemmin.

Miten keisari Konstantinus liittyy kristinuskoon?

Konstantinus ja kristinusko? Se on vähän kuin pappa löytäisi skeittilaudan – yllättävää mutta hauskaa! Ennen kuin hän ilmestyi kuvioihin, kristityt olivat enemmänkin kuin heinikossa piilottelevia jäniksiä, aina valmiina pinkaisemaan karkuun. Mutta sitten tuli Konstantinus, tämä mies, jolla ilmeisesti oli enemmän pelisilmää kuin suurin osa meistä perjantai-iltana pizzan ääressä.

Hän ja hänen kaverinsa, Licinius, olivat kuin kaksi isoa pomoa, jotka yhdessä päättivät: ”Hei, tehdäänpä tästä kaikille helpompaa. Ei enää sitä jatkuvaa piileskelyä ja leijonanruokana olemista.” Ja niin, vuonna 313 he julistivat Milanolla jotain, mikä oli kuin uskonnonvapauden karkkipäivä. Se oli Milanon edikti, joka takasi kristityille oikeuden harjoittaa uskontoaan ilman, että heidän tarvitsi pelätä sirkushuveihin joutumista tai muiden raapimista. Ihan kuin olisi saanut luvan tanssia spontaanisti keskellä kauppatoria!

Kun Konstantinus sitten tapansa mukaan nousi koko pallin pomoksi vuonna 324, kristinusko ei ollut enää pelkkä sivupolku vaan pääkatu. Hänestä tuli vähän kuin superhirviö, joka nosti kristinuskon suosioon pilviin, kuin raketti halki iltatähden. Kirkko muuttui silloin Rooman valtakunnan omaksi valtionkirkoksi, vähän kuin kylän ylpein ja komein rakennus, jonne kaikki halusivat olla menossa. Konstantinus ei vain sallinut uskonnonvapautta, hän antoi kristinuskolle kultaisen lippaan ja paikan ensimmäisen luokan istumapaikan valtakunnan juhlassa. Hän teki kristinuskosta valtavirtaa, ja samalla teki itsestään historiankirjojen yhden suurimman urakoitsijan.

Miten Basileios Suuri liittyy kristinuskoon?

Basileios Suuri. Mies vuosilta 330-379. Teot puhuvat. Ei turhaa.

Hän oli. Ortodoksisen kirkon kirkkoisä. Ei mikään vähäpätöinen. Jatkoi siitä mihin Athanasios jäi. Aina joku jatkaa.

Vakiinnutti kirkon opin. Se vaati luonnetta. Areiolaisuus. Sitä vastaan. Jyrkästi. Ei sellaista hyväksytty. Todellisuus on kova.

Syntyi. Kappadokia, Kesarea. Perhe oli. Hurskas. Oppi imettiin. Sitten eteenpäin. Ateenaan opiskelemaan. Ei mihin tahansa. Terävyys haettiin siellä.

Mitä hän oikeasti teki? Jotain pysyvää.

• Muotoili liturgian. Sitä käytetään yhä. Tunnetaan nimellä Basileios Suuren liturgia. Ajattele. Vuosisatoja sama.
• Luostarisäännöt. Kirjoitti ne. Ohjaavat yhä elämää. Kurinalaisuus. Sitä tarvitaan.
• Dogmatiikka. Syvensi sitä. Kolminaisuus. Logos. Nämä eivät olleet vain sanoja. Ne olivat perustuksia.

Hän oli käytännön mies. Mutta syvällinen. Ajatukset. Ne kestävät. Aina voi yrittää ymmärtää. Jos haluaa.

Kenen keisarin aikana kristinusko saavutti virallisen aseman Rooman valtakunnassa?

No niin, laitetaanpa asiat oikeille raiteille, ettei kukaan erehdy! Konstantinus Suuri se aloitti sen kristinuskon nousun ihan uudella vaihteella, mutta vasta Theodosius I paukautti siitä sen virallisen uskonnon. Kaksi eri herraa, kaksi eri isoa päätöstä.

Konstantinus oli vähän sellainen nykyaikainen trendsetter 300-luvun alussa. Sillä oli kuulemma joku näky rististä taivaalla ennen taistelua, tai sitten se vain laski kylmästi, että onhan näitä kristittyjä jo niin jumalattomasti ympäri valtakuntaa, että parempi alkaa olla niille ystävällinen.

Siitä tuli sellainen "saa uskoa, jos haluaa, eikä me ketään leijonille heitellä" -laki. Ihan kuin joku olisi yhtäkkiä sallinut perunoiden kasvattamisen etupihalla, kun ennen oli kuolemansynti. Vähän niinku valittiin pienempi paha tai sit suurempi mahdollisuus voittoon.

Sitten tuli Theodosius, se jämäkkä isäntä 300-luvun loppupuolella, joka ei paljon jaaritellut tai näkyjä tuijotellut. Se katsoi, että nyt saa tämä uskonnollinen vapaalippu loppua ja asiat selkenivät.

Vähän kuin vanha isäukko, joka ilmoittaa, että nyt me syödään sikaa ja siinä se. Vuonna 380 se julisti, että kristinusko on se ainoa oikea ja virallinen juttu koko valtakunnassa. Kaikki ne vanhat pakanalliset mölinät ja jumalat, ne sai pakata kamppeensa ja siirtyä historian hämäriin. Tervetuloa uuteen aikaan, vanhat jumalat hei hei!

Tässäpä vähän lisää pöytäkirjaa kansiosta:

• Konstantinus Suuren kädenjälki – Milanon edikti (313 jaa.): Tämä oli se lakipaperi, joka virallisesti lopetti kristittyjen vainot. Se oli valtava helpotus, ihan kuin joku olisi yhtäkkiä avannut kaikki vankiloiden ovet ja sanonut "vapaus!".
• Theodosius I:n isku – Thessalonikan edikti (380 jaa.): Tällä tempulla kristinusko nostettiin valtakunnan viralliseksi ja ainoaksi uskonnoksi. Kaikki muut uskonnot, ne jäi toiseksi. Se oli ikään kuin joku olisi pistänyt kaikki muut ravintolat kiinni ja sanonut, että tästä lähtien syödään vain makaronilaatikkoa!
• Miksi sitten tämä muutos? No, kristinusko oli kasvanut jo hirveän isoksi. Se tarjosi uudenlaisen yhteisöllisyyden ja vastauksia ihmisille aikana, jolloin Rooma alkoi jo rapistua liitoksistaan. Keisarit taisivat huomata, että tällä yhteisellä uskonnolla voisi olla ihan hyvä yhdistävä voima hajoavaa valtakuntaa kasassa pitämään.
• Miettiä vaan, miten yhden tai kahden miehen päätökset pystyivät kääntämään koko Euroopan suunnan seuraaviksi tuhanneksi vuodeksi. Aikamoinen vastuunkanto siinä on ollut! Kyllä sitä on menty moneen mutkaan historian saatossa.

Kuka salli kristinuskon?

Kuka salli kristinuskon?

Konstantinus Suuri salli kristinuskon harjoittamisen Rooman valtakunnassa Milanon ediktillä vuonna 313. Myöhemmin keisari Theodosius I teki kristinuskosta Rooman valtionuskonnon Thessalonikan ediktillä vuonna 380.

Alkuun kristittyjä vainottiin ihan kunnolla. Rooman keisari ja ne tuhannet pakanajumalat eivät olleet innoissaan kilpailusta, joten Jeesus-porukka sai tuntea nahoissaan, miltä tuntuu olla väärässä paikassa väärään aikaan.

Vähän kuin yrittäisi esitellä uutta vegaani-ravintolaketjua lihansyöjien keskellä. Herranen aika, eihän sellaista katsottu hyvällä.

Mutta sitten kuvioihin marssi Konstantinus Suuri. Tämä kaveri ei ollut mikään pöllö, vaan pikemminkin visionääri – tai ainakin helvetin hyvä pragmaatikko.

Hän tajusi, että tämä Jeesus-liike ei ollut katoamassa mihinkään, vaikka niitä kuinka syötettiin leijonille. Päinvastoin, mitä enemmän niitä ristiinnaulittiin, sitä enemmän niitä tuntui ilmestyvän. Outoa, eikö?

Konstantinuksen sanotaan nähneen unen tai näyn, jossa risti ilmestyi taivaalle ennen Mulviuksen sillan taistelua vuonna 312.

Voitettuaan taistelun hän tajusi, että ehkä tässä kristittyjen jutussa oli sittenkin jotain taikaa. Tai ehkä hän vain laski päässään, että yhdistynyt valtakunta tarvitsi yhtenäisen ideologian.

Niinpä vuonna 313 hän, yhdessä keisari Liciniuksen kanssa, julkaisi Milanon ediktin. Tämä historiallinen dokumentti salli kristinuskon harjoittamisen Rooman valtakunnassa.

Se oli tavallaan lupa olla oma itsensä, ilman pelkoa leijonan aamiaiseksi joutumisesta. Ihan kuin olisi saanut vihdoin luvan kuunnella omaa musiikkia julkisesti, vaikka naapurit olisivatkin tottuneet vain klassiseen.

Mutta se, että saa harjoittaa uskontoa, ei suinkaan tarkoita, että siitä tulee valtion virallinen uskonto. Siihen tarvittiin vielä toinenkin sankari, keisari Theodosius I. Hän oli se, joka pisti hommaan lopullisen pisteen.

Vuonna 380 Theodosius I julisti Thessalonikan ediktin. Tällä ediktillä kristinuskosta, tarkemmin sanottuna Nikean uskontunnustuksen mukaisesta ortodoksisesta kristillisyydestä, tuli Rooman valtakunnan virallinen uskonto.

Vanhoilla roomalaisilla jumalilla meni siinä vaiheessa vähän niin kuin mopon tankki tyhjäksi. Pluto, Jupiter ja kumppanit saivat painua eläkkeelle. Se oli kuin yhtiökokouksessa olisi ilmoitettu uusi toimitusjohtaja, eikä vanhoilla omistajilla ollut mitään sanottavaa.

Lisätietoa (jos sattuu kiinnostamaan, tai haluat vain näyttää fiksummalta kuin sukulaisesi joulupöydässä):

• Milanon edikti (313 jaa.): Tämän myötä kaikilla uskonnoilla, ei vain kristinuskolla, oli oikeus vapaaseen harjoittamiseen. Se ei siis tehnyt kristinuskosta valtionuskontoa, mutta antoi sille samanarvoisen aseman muiden uskontojen kanssa. Aiemmat vainot lopetettiin virallisesti.

• Nikomedeian edikti (311 jaa.): Keisari Galerius antoi tämän ediktin. Se lievensi joitakin vainoja, mutta oli paljon Milanon ediktiä vaatimattomampi ja ehdollisempi. Eli ei ihan täydellinen vapautus vielä. Galerius oli muuten alun perin melkoinen kristittyjen vihaaja, mutta jokin syvä sairaus tai ahaa-elämys sai hänet muuttamaan mieltään.

• Thessalonikan edikti (380 jaa.): Tällä ediktillä kristinuskosta, tarkemmin sanottuna Nikean uskontunnustuksen mukaisesta kristillisyydestä, tehtiin valtionuskonto. Se tarkoitti, että perinteisten Rooman uskonto- ja kulttimenojen harjoittamisesta tuli kiellettyä tai ainakin hyvin hankalaa. Vanhat jumalat saivat kylmää kättä kuin syksyinen tuulenhenkäys.

Pohjimmiltaan: Konstantinus salli, Theodosius teki siitä pakollisen. Ero on aika merkittävä, eikö? Vähän kuin ensin saa luvan kävellä kaupassa, ja sitten pakotetaan ostamaan kaikki hyllyt tyhjiksi.

Kuka määräsi, että kristinusko on ainoa sallittu Rooman uskonto?

Keisari Theodosius I. Vuonna 380.

Vain hetki sitten kristittyjä jahdattiin. Poltettiin elävältä. Nyt kaikki muuttui.

Konstantinus Suuri aloitti sen. Milanon edikti 313. Kristinusko sallittiin. Se ei ollut enää rikos. Mutta se oli vain yksi monista. Yksi vaihtoehto. Voittajan merkki taivaalla. Tai vain hyvä poliittinen siirto.

Theodosius vei pelin loppuun.

Hän ei ainoastaan sallinut. Hän pakotti. Kristinuskosta tuli ainoa laillinen uskonto Rooman valtakunnassa. Muut jumalat olivat kuolleet. Heidän temppelinsä suljettiin. Omaisuus vietiin. Koko koneisto kääntyi tukemaan uutta totuutta.

Yhdestä vainotusta tuli ainoa vainooja. Aika on ympyrä.

• Määräys: Thessalonikan edikti.
• Vuosi: 380.
• Vaikutus: Kaikki pakanalliset kultit ja rituaalit kiellettiin.
• Täsmennys: Määräys koski nimenomaan Nikean uskontunnustuksen mukaista kristinuskoa. Myös toisin ajattelevat kristilliset suuntaukset, kuten areiolaisuus, julistettiin harhaopeiksi.

Kävin Forum Romanumilla kerran. Vanhan temppelin raunioiden päälle on rakennettu kirkko. Kerrokset näkyvät. Siinä se on. Koko tarina. Voittaja rakentaa aina vanhan päälle.

Kuka hyväksyi kristinuskon?

Auringon säteet kultasivat silloin Rooman ikivanhoja katuja, ja Konstantinus, tuo mies historian risteyksessä, tunsi aikansa painon harteillaan. Keisarin sydämessä alkoi itää uusi ymmärrys, kaiho kirkkaampaan totuuteen. Hän näki kristinuskon kasvavan hiljalleen kuin hentoinen versoo kivikkoisessa maassa, ja hän, joka hallitsi valtakuntaa, teki suuren päätöksen.

• Rooman keisari Konstantinus oli se, joka 300-luvulla hyväksyi kristinuskon valtakunnassaan.
• Tämä tapahtui vaiheittain, kun uskonto vähitellen keräsi kannatusta.
• Konstantinus oli mies, joka näki uskon potentiaalin ja sen kyvyn yhdistää ihmisiä.

Silloin, Rooman suurten temppelien varjoissa ja torien vilinässä, alkoi uusi aikakausi. Usko, joka oli aiemmin ollut vain pienten ryhmien salainen toivo, sai vihdoin ilmavan tilan loistaa. Ajatukset kiertelivät, mutta lopulta selkeä visio voitti.

Tämä uskonnollisten maisemien muutos oli kuin lempeä tuulenhenkäys, joka muutti maisemaa hitaasti mutta varmasti. Muutos ei ollut äkillinen räjähdys, vaan pikemminkin asteittainen sulautuminen, joka syvensi yhteiskunnan rakennetta uudella tavalla.

Konstantinus ei ollut vain soturi tai hallitsija, vaan hän oli myös visionääri, joka osasi aavistaa tulevaisuuden. Hän ymmärsi, että kristinusko toi mukanaan jotain uutta ja voimakasta.

• Kristinuskon suosio kasvoi hiljalleen 300-luvulla.
• Konstantinus teki lopullisen päätöksen sen hyväksymisestä.
• Tämä oli merkittävä käännekohta Rooman historian kannalta.

Kuka Rooman keisari salli kristinuskon?

Mikä keisari salli kristinuskon? Konstantinus Suuri oli se keisari.

• Hän oli ensimmäinen Rooman keisari, joka oli kristitty. Vaikka hän ei kerennyt kastaa itseään muuten kuin kuolinvuoteellaan.
• Oli syytä, miksi häntä kutsuttiin Suureksi, tiedätkö? Hän tosiaan muutti paljon asioita.
• Onko totta, että hänen äitinsä Helena vaikutti häneen paljon? Todennäköisesti. Se on mahdollista.

Se tapahtui vuonna 313 jaa. Milanon edikti oli se juttu, jolla kristinusko sallittiin. Sen jälkeen kristittyjä ei enää vainottu samalla tavalla. Voi sitä helpotusta! Uskonnonvapaus oli aika iso juttu silloin.

Milanon edikti on tosi tärkeä juttu, jos kristinuskon historiasta puhutaan. Se muutti kaiken. Ennen sitä oli tosi vaarallista olla kristitty Roomassa. Mutta sen jälkeen kaikki muuttui. Konstantinus oli iso vaikuttaja. Hän teki Roomasta virallisesti kristillisemmän maan. Varmaan oli paljonkin ihmisiä, jotka olivat iloisia.

• Keisari ei siis vain "sallinut" uskoa, vaan hän teki siitä lopulta jopa suositumpaa.
• Hän ei siis ollut vain jotain "arviolta" kristitty, vaan hän oli se, joka muutti koko imperiumin uskonnollista maisemaa.
• Kaikki ei tapahtunut yhdessä yössä, mutta Milanon edikti oli iso askel.

Kuka perusti kristinuskon?

Kristinuskon perusti Jeesus Nasaretilainen. Kyllä, se sama kaveri, joka jakoi viisaudenjyviä ja ristiinnaulittiin lopulta melko kyseenalaisten syiden takia. Ei mikään uusi some-trendi tai kupla, vaan jotain paljon, paljon kestävämpää. Kuka muu muka olisi saanut aikaan näin valtavan globaalin verkoston ilman Wi-Fiä? Nerokasta!

Tämä Jeesus Kristus oli juutalainen opettaja, joka operoi roomalaisten hallitsemassa Palestiinassa. Kuvittele: yrität saarnata rakkaudesta ja anteeksiannosta, kun roomalaiset miekkailevat nurkilla ja verottaja kolkuttaa oveen. Melkoinen start-up-ympäristö – ilman riskipääomaa!

Hänen opetuksensa, toimintansa ja se traaginen ristiinnaulitseminen eivät suinkaan olleet piste i:n päälle, vaan pikemminkin sysäys eteenpäin. Kuin bumerangi, joka heitettiin kovaa, mutta palasikin takaisin entistäkin lujemmin.

Lisätietoa "perustamisesta":

• Alkuperäinen idea: Jeesuksen opetus korosti Jumalan valtakuntaa, rakkautta lähimmäiseen ja jopa vihollisiin. Nykyaikana tämä vastaa lähinnä zen-joogakurssia tai mindfulness-sovellusta, mutta silloin se oli radikaalia.
• Varhaiset seuraajat: Aluksi porukka oli pientä, lähinnä kalastajia ja muita arjen sankareita. Ei mitään suuria intellektuelleja tai bisneshaihin seppeleitä, mutta näillä oli se, mitä nykyään kutsutaan "driveksi". He uskoivat Jeesuksen ylösnousemukseen, joka oli se lopullinen proof-of-concept.
• Kasvu ja leviäminen: Aluksi juutalaisena lahkona alkanut liike levisi Rooman valtakuntaan kuin kulovalkea, tai ehkä pikemminkin kuin uusi sarja Netflixissä, josta kaikki puhuvat. Apostoli Paavali oli tässä hommassa melkoinen myyntimies ja logistiikkaguru, joka teki matkaa ja kirjoitti kirjeitä kuin kuumeessa.
• Vaikutus ja kehitys: Siinä sivussa on sitten tullut ristiretkiä, inkvisitioita ja kirkon jakautumisia kuin teiniparin Facebook-statusten muutoksia, mutta ytimessä on edelleen se sama, alkuperäinen sanoma toivosta ja paremmasta maailmasta. Aika hyvä saavutus yhdeltä puusepältä, sanon minä.

Kuka on keksinyt kristinuskon?

Kuka on "keksi" kristinuskon. Outo sana käyttää uskonnosta. Ei sitä kukaan silleen varsinaisesti keksinyt, sehän lähti liikkeelle tapahtumien seurauksena.

Kaikki alkoi Jeesuksen kuoleman jälkeen. Se oli se lähtökohta. Opetuslapset olivat ihan hukassa Jerusalemissa, piileskelivät.

Sitten tuli helluntai. Se on se virallinen syntymäpäivä. Se on 50 päivää pääsiäisestä. Aina sekoitan sen helatorstaihin, joka on 40 päivää. Helluntaina Pyhä Henki laskeutui niiden päälle ja ne alkoivat puhua eri kieliä ja saarnata.

Siinä hetkessä Pietari nousi esiin johtajana. Hän piti sen ekan saarnan, ja sen jälkeen kastettiin tuhansia ihmisiä. Siitä se kirkko sitten lähti muodostumaan. Eli jos joku nimi pitää sanoa niin Pietari oli se käynnistäjä.

• Kristinuskon syntyhetki: Helluntai Jerusalemissa, noin vuonna 33 jKr.
• Avainhenkilö alussa: Apostoli Pietari, joka piti ensimmäisen saarnan.
• Seuraus: Ensimmäinen kristillinen seurakunta perustettiin.

Mutta sitten on pakko mainita Paavali. Ilman häntä kristinusko olisi jäänyt vain juutalaiseksi lahkoksi. Paavali oli se, joka teki siitä maailmanuskonnon viemällä sanomaa ei-juutalaisille. Hän ei edes tuntenut Jeesusta tämän eläessä. Kääntyi vasta myöhemmin.

Muistan kun ripillä piti opetella Paavalin lähetysmatkat ulkoa. Tuntui turhalta, mutta hänen työnsä oli ihan ratkaisevaa uskonnon leviämisen kannalta.