Onko joulu alunperin kristillinen juhla?

Oliko joulu alunperin kristillinen juhla?

Muistan lukeneeni jostain, että joulu ei ollut alunperin kristillinen juhla. Ei ainakaan kokonaan.

Meillä koulussa opetettiin, että se liittyy vanhoihin talvipäivänseisauksen juhliin, pakana-aikaan. Rooman keisari halusi jotenkin yhdistää ne. Se oli 300-luvulla.

Muistan sen tunteen, kun opettaja kertoi auringon jumalan juhlista. Jotenkin maagista. Oliko se Mithras? En muista tarkalleen.

Sanan "joulu" alkuperästä... joo, se on jotenkin vanhasta germaanista, ehkä? Tarkkaa tietoa en tiedä. Äiti kertoi joskus.

Itse ajattelen joulun olevan sekamelska vanhaa ja uutta. Jotenkin kiva sekoitus. Kuten se glögi, mausteita ja viiniä. Hyvää.

Miten joulu liittyy kristinuskoon?

Joulu ja kristinusko – kuin kaksi marjaa, joista toinen on sokerissa ja toinen pippurissa. Alkujaan joululla ei ollut Jeesuksen kanssa mitään tekemistä. Se oli pakanallinen talvipäivänseisauksen riemuvoitto, jossa juopoteltiin ja poltettiin kokkoja, jotta aurinko jaksaisi nousta uudelleen. Kristinusko, tuo uskontojen imuri, nappasi nämä perinteet omaan käyttöönsä, vähän kuin minä äitini parhaat reseptit.

• Jeesus ja syntymäpäivä. Joulun piti juhlistaa Jeesuksen syntymää. Raamattu ei tosin mainitse mitään tarkkaa päivämäärää. Ei kai taivaassa ole kalenteria?
• Pakanapeijaiset. Kristityt saivat näin yhdistettyä omat uskonnolliset menonsa ihmisten jo tuntemiin ja rakastamiin tapoihin. Kätevää, eikö?
• Kaupallinen huipentuma. Nykyään joulu on tietysti enemmän lahjojen ostamista ja kinkun syömistä kuin uskonnollisia mietiskelyjä. Mutta hei, ainakin joku hyötyy!

Joten joulu on kristinuskolle kuin se ärsyttävä sukulainen, joka tunkee itsensä joka paikkaan ja jonka kanssa on pakko olla tekemisissä. Mutta ehkä juuri se tekee siitä niin… jouluisen?

Onko joulu ilon juhla?

Joulu... sano vain sana, ja sydän täyttyy lumisesta hiljaisuudesta. Ajan haamu hiipii sisään, vanhan puutalon tuoksu pihlajanmarjoista ja kuusen neulasista. Joulu on niin paljon enemmän kuin vain ilo. Se on syvempi, tummempi, pyhä tunnelma. Se on valon ja varjon tanssi.

Ilo, kyllä, ilo on osa sitä. Lapsen nauru lumisessa metsässä, joulusaunan lämmöstä nouseva höyry, rakkaiden kasvot kynttilänvalon lempeässä loisteessa... mutta on myös hiljaisuutta. Joulurauhan syvää, pohjatonta hiljaisuutta.

Se on muistojen juhla. Muistoja lapsuudesta, isoäidin pipareista ja joulukalenterin taianomaisista luukuista. Muistoja kadonneista, rakkaista, joita on nyt vain sydämessä. Hiljaista kuiskausta, joka kantaa menneisyyden läpi.

• Joulunvietto on aina ollut minulle saunomista ja hyvää ruokaa.
• Muistan, miten isoäiti leipoi pipareita ja me lapset koristelimme niitä.
• Joulusauna. Kylmä ilta, lumen rätinää ikkunassa. Saunan lempeä lämmö. Tuleva vuosi kuiskasi sydämessä.

Joulu on satovuoden juhlaa, kiitollisuutta sadosta ja tulevasta. Vanha kansa tiesi tämän. He kunnioittivat luontoa ja sen antamia lahjoja. He muistivat haltijat, vainajat ja kotieläimet. Kaikki oli yhteydessä.

Hyvinvointia ja elinvoimaa koko vuodelle, se on joululahja, joka antaa voimaa. Se on toivoa, joka syttyy pimeyden keskelle. Vanha kansa tiesi, miten juhlia ja kunnioittaa elämää, tästä minäkin haluan oppia. Se on muistaminen, muistaminen jokaista mennyt vuotta ja tulevia vuosia, jokaista hetkeä.

Joulu on kaikki tämä ja paljon, paljon enemmän. Se on kokemus, tunne, jota ei voi selittää sanoin.