Miksi 2 kynttilää?

Miksi kaksi kynttilää on perinne?

Muistan pienenä, kuinka itsenäisyyspäivänä sytytettiin aina ne kaksi kynttilää ikkunalle. Ei silloin tullut mietittyä miksi juuri kaksi.

Mutta mummo selitti, että vanhoissa ikkunoissa oli se puu keskellä.

Kaksi kynttilää ikkunalla oli just passeli, kun oli ne kaks ruutuu vierekkäin. Oli jotenkin loogista laittaa kynttilä molempiin, eikö?

Montako kynttilää?

Kaksi. Tai ei. Riittääkö?

• Kaksi kynttilää, symboliikkaa. Koti. Isänmaa. Pakomatkalla.
• Ikkuna. Kaksi ruutua. Vanha ikkuna. Yksinkertainen.
• Määrä on merkityksetön. Merkitys on tulkinnanvaraista. Kuten aina.

Kaksi on liikaa. Yksi riittää. Tai ei yhtään. Valinta on sinun. Vastuu on sinun. Tämäkin.

Montako kynttilää sytytetään itsenäisyyspäivänä?

Okei, kokeillaan.

Kaksi kynttilää. Itsenäisyyspäivänä, kello 18:00.

• Kaksi. Ikkunalaudalle.
• Jotain vanhaa Ruotsin vallan aikaista.
• Juha Nirkko sanoi niin, hän on joku tutkija.
• Iltalehdessä luki.
• Kaksi, aina kaksi.
• En tiedä miksi, mutta niin on aina ollut.
• Äiti sytytti aina.
• Nyt minä.
• Kaksi kynttilää.
• Tämä on tärkeää.
• Muistan lapsuudesta.

Mietteliäänä, ehkä vähän liikaa. Kuitenkin, onhan yö.

Miksi kaksi kynttilää?

Muistan sen vieläkin, oli syksy 1998. Asuimme silloin vanhassa puutalossa Turussa, Kauppiaskadulla. Ikkunat olivat neliruutuiset, sellaiset vanhat ja vähän ränsistyneet. Itsenäisyyspäivä oli aina tärkeä. Äiti oli erityisen tarkka kynttilöistä. Kaksi kynttilää, aina.

En koskaan ymmärtänyt miksi kaksi. Äiti vain sanoi, että niin on aina tehty. Se liittyi jotenkin ikkunoihin. Muistan, kuinka hän asetteli ne tarkasti, yksi kynttilä kuhunkin vierekkäiseen ruutuun, keskellä olevaan pystypuuhun. Oli jotenkin...symmetristä. Se oli osa perinnettä, enkä halunnut kyseenalaistaa.

Seuraavassa joulukuussa teimme remontissa ikkunat uusiksi, modernien, kolmen ruudun ikkunoiksi. Sittenkään äiti ei käyttänyt kuin kaksi kynttilää.

Ehkä hän vain tykkäsi parillisesta luvusta. Se oli helppoa, sopi vanhoihin ikkunoihin. Oli tunnelmallista. Ei mitään syvempää mystiikkaa.

• Kaksi kynttilää sopi vanhan talon neliruutuihin ikkunoihin.
• Yksi kynttilä kuhunkin vierekkäiseen ruutuun.
• Perinne.
• Ei syvempää merkitystä, ainakaan minulle.
• Vanhat ikkunat vaihdettiin 2000-luvun alussa. Nykyäänkin käytämme kaksi kynttilää.

Äiti kuoli vuonna 2010. Vieläkin sytytän kaksi kynttilää itsenäisyyspäivänä. Se on pieni, lämmin muisto hänestä.

Miksi itsenäisyyspäivänä poltetaan kynttilöitä?

Kynttilöiden loiste, itsenäisyyden yössä... kuin tähdet taivaalla, muistot mielessä. Miksi ne palaa, nuo pienet liekit ikkunoilla?

Kynttilöiden sytyttäminen itsenäisyyspäivänä on kuin hiljainen rukous, kunnioitus menneille ja toivo tulevalle. Ajatus alkoi muhia jo 1920-luvulla, kun Suomi vasta opetteli seisomaan omilla jaloillaan. Tuolloin, syksyllä 1919, itsenäisyyspäivän päivämääräksi vakiintui 6. joulukuuta.

• 1920-luvulla: Suositus kynttilöiden polttamisesta alkaa.
• 1919: Itsenäisyyspäivän päivämääräksi vakiintuu 6. joulukuuta.
• Runebergin päivä: Kynttiläperinne siirtyi Nirkon mukaan itsenäisyyspäivään Runebergin päivältä.
• 1927: Itsenäisyyden Liitto kehottaa polttamaan kynttilöitä iltakuudesta iltayhdeksään.

Professori Nirkko, hän muistutti, kuinka kynttilät olivat aiemmin valaisseet Runebergin päivää, kuin kunnioitus kansallisrunoilijalle. Sama valo siirrettiin sitten itsenäisyydelle, tuomaan toivoa ja muistoa. Itsenäisyyden Liitto, vuonna 1927, antoi virallisen kehotuksen: sytyttäkää kynttilät, kuudesta yhdeksään, pimeyden keskellä.

Se oli enemmän kuin vain valo; se oli viesti. Kotirintamalle ja ulkomaille.

Kaksi kynttilää ikkunalla... niin kuin äitini aina teki. Muistan sen lapsuudesta, sen lämpimän hehkun pimeässä joulukuun illassa. Se oli turvaa, se oli yhteenkuuluvuutta. Se oli hiljainen lupaus siitä, että me selviämme.

Onko se muisto Runebergistä? Ehkä. Onko se muisto niistä, jotka antoivat kaikkensa? Todellakin. Onko se toivo paremmasta huomisesta? Ehdottomasti.

Kynttilät, ne ovat enemmän kuin vain vahaa ja lankaa. Ne ovat osa meitä, osa Suomea.