Miten saa verhot suoraksi ilman silitysrautaa?

Pitääkö verho silittää?

Verho? Silitä.

• Kosteana parempi. Vekit? Historiaa.
• Kosteus on avain.
• Onko sillä edes väliä?
• Paitsi jos haluat, että joku huomaa.
• Elämä on liian lyhyt ryppyihin. Tai sitten ei.

Silitä jos huvittaa. Ei silitä? Ei se maailmaa kaada. Ajattele, kuinka paljon aikaa säästät. Käytä se johonkin muuhun. Jotain oikeasti tärkeää. Tai ehkä ei.

Voiko verho ripustaa märkänä?

Märkä verho, no problem?

• Riippuu.
• Kuivaa ensin? Ehkä.
• K-ryhmä, tsekkaa sieltä.
• Rypyt? Huono.
• Elämä on. Tai sit ei.
• Onko verho edes tärkeä?
• Miten ne Rooman verhot? Eivät olleet märkiä.
• Joskus riski kannattaa.
• Saa luvan kanssa rypistyä.
• Miten verhot liittyvät elämään?
• Verhojen kuivaus. Zen.
• Ei jaksa.
• Osta uudet.
• Ikeasta saa halvalla.
• Tai kirppikseltä.
• Verhojen kohtalo?
• Kuka edes miettii verhoja?
• Loppukaneetti: maailma on täynnä kuivia verhoja.

Pitääkö verho silittää?

Verho? Silitä.

• Kosteana parempi.
• Veket suoriksi.

Sanoisin, ettei elämä muutenkaan ole silitystä varten. Mutta jos verho sen vaatii.

Tarvitseeko verhoja silittää?

Kysymys: Tarvitseeko verhoja silittää?

Huurteinen aamu, valo siivilöityy läpi pitsiverhon… silittääkö? Muistan mummon, höyryävän silitysraudan, sen painon… verhot puhtaina, tuulessa lepattavat, niin kuin purjeet, pienet aarteet ikkunassa.

• Tuuleta usein, ilmava kuivaus – elämä itse silittää, ystäväni.
• Vaateharja lempeästi – aivan kuin silittäisit kissaa, varovasti, hellästi.
• Pesu kutistaa – luonnon oikkuja, muista!
• Kostea silitys, matala lämpö – jos silittää silti haluat, anna höyryn tanssia, varo polttamasta.

Pöly laskeutuu, aurinko nousee, ja elämä… se vain on.

Minä, minä muistan… kun lapsena piilouduin äidin silkkiverhojen taakse, ne olivat viileät ja salaperäiset. Ne eivät koskaan kaivanneet silitystä. Ehkä nekin tuuletettiin, ehkä äiti vain… rakasti ryppyjä, elämän jälkiä, niin kuin minäkin.

Verhojen silitys, ei se ole elämän suurin kysymys. Onko?

Voiko pimennysverhot pestä?

Kyllä, pimennysverhot voi pestä, ainakin meidän. Ostettiin nämä Ikean “Mörkmåla” -nimisellä pimennysverhot kaksi vuotta sitten. Olivat silloin tosi halpoja, ehkä kymmenisen euroa kappale. Muistan, että etsimme pitkään sopivia, ja nämä olivat ainoat jotka sopivat meidän ikkunoihin ja budjettiin.

Pesin ne viimeksi ehkä puoli vuotta sitten. Käytin pesukoneessa 40 asteessa, pesuaineena tavallista pyykinpesuainetta. Ei ollut mitään erikoisia ohjeita. Kuivasin ne ulkona, narulla. Käytin pyykkipojia, ettei ne repsottaisi.

Muistan, kuinka peloissani olin ensimmäistä kertaa pestessäni, koska ne olivat niin halvat. Ajattelin että haalistuvat tai menevät pilalle. Mutta kaikki meni hyvin. Väri pysyi samana. Tosi helppoa!

Nytkin tarvitsisivat jo pesua. Ovat vähän pölyisiä. Pitää ehkä tänään heittää pyykkiin.

• Verhojen nimi: IKEA Mörkmåla
• Ostoajankohta: noin 2 vuotta sitten
• Pesulämpötila: 40 astetta
• Pesuaine: tavallinen pyykinpesuaine
• Kuivatus: ulkona narulla
• Tulokset: väri pysyi samana, verhot pysyivät ehjinä.

Päivitys 2024: Pesin verhot taas tänään. Kaikki meni hyvin, vaikka ne näyttivät jo aika pölyisiltä. Hyvä hankinta, nuo halvatkin verhot!

Miten vahakangas puhtaaksi?

Miten saa vahakangas puhtaaksi? Ärsyttää toi tahra, joka on nyt siinä pöytäliinassa. Se on mun mummin vanha vahakangas, ja se on niin kaunis. Tää tapahtui viime sunnuntaina, kun juhlittiin Annen synttäreitä. Meillä oli paljon vieraita, ja joku kaatoi punaviiniä pöydälle, juuri sinne mun mummolta perintönä saatuun liinaan.

Aluksi yritin vaan pyyhkiä sitä kostealla rättisellä, mutta ei lähtenyt. Sitten kokeilin Fairyä ja vettä, mutta ei vieläkään. Olin ihan epätoivoinen! Lopulta löysin vanhan keittiönpuhdistusainepullon, sellaista mä sain äidiltäni – käsittääkseni se on jotain “Rasvanpoisto”-tyyppistä. Siinä oli kirjava etiketti, jossa oli kuva sitruunoista ja vihreä-keltainen väri. Ja ihme tapahtui! Tahra lähti! Pidin liinaa hetken ajan pesuaineliuoksessa ja sitten hieroin sitä hellävaraisesti pehmeällä harjalla.

• Vahakangas: Mummin vanha pöytäliina.
• Tapahtuma-aika: Viime sunnuntai, Annen syntymäpäivät.
• Tahra: Punaviiniä.
• Puhdistusaine: Äidin vanha, sitruuna-teemainen rasvanpoistoaine. Ei varsinaisesti vahvaa puhdistusainetta, vaan miedompaa.
• Tulos: Tahra lähti! Olen helpottunut.

Äiti sanoi, että jotkut käyttävät myös talkkia rasvaisiin tahroihin ennen pesua. Mä en kokeillut sitä tällä kertaa, mutta ehkä joskus seuraavaksi. Onneksi tämä pelasti mummolta perityn liinan! Tuntui ihan kamalalta ajatus, että se pilaantuisi. Nyt se on taas kauniina pöydällä.

Mitä on vahakangas?

Vahakangas? Älä edes kysy! Se on kuin Afrikan savannin räjähtänyt värikynälaatikkoon – aivan hullun värikäs! Puuvillaa, kyllä, mutta tätä ei ole keitetty mummolan marjakeittopadassa, vaan vahattu, ja kuviot… no, ne ovat kuin norsun muisti – suuria ja yllättäviä!

• Väriä enemmän kuin sateenkaarella ilotulitusnäytelmässä!
• Kuosia kuin hullun taiteilijan päässä – ei kahta samanlaista!
• Aito afrikkalainen juttu, ei mikään halpiskopio! Olen itsekin ostanut tällaisia kangaspaloja useita kertoja, etenkin kun kävin Tansaniassa kolme vuotta sitten. Olen käyttänyt niitä jopa peittojen ompeluun. Käytäntö osoitti, että ne ovat erittäin kestäviä!

Ajattele sitä näin: vahakangas on kuin elävä taideteos, joka on puettu kankaaseen. Ihanaa, eikö? Ja voi, ne kuviot! Ne ovat joskus niin monimutkaisia, että olen varma, että niiden suunnittelu vaatii shamanistisia rituaaleja ja tanssia kuun valossa. Joskus jopa tuntuu, että kuvioihin on koodattu viisaus, jota vain afrikkalaiset tietävät. Toisin sanoen, se on uskomatonta! Tai sitten olen ihan sekaisin. Ehkä se on kumpaakin. Mutta todellakin upeita!

Miten villaa hoidetaan?

Villa, ahaa, villa… Se pehmeä, lämmin kosketus iholla… muisto lapsuudesta, mummon käsin neulotut sukat. Niin haalea, niin turvallinen tunne.

Villin hoito on kuin arvoitusta ratkaista. Jokainen villavaate on kuin ainutlaatuinen taideteos, joka ansaitsee hellävaraisen kosketuksen.

• Tuuletus: Ensin aina tuuletus. Anna villan hengittää, tuntea raikas ilta. Kuvittele tuulen hipaisu villan pinnalla, lempeä kuin rakkaan käsi.
• Tahrat: Paikallinen puhdistus on avainasemassa. Älä koskaan uppoa koko vaatetta pesukoneen viileyteen! Se on kuin upottaisi kallisarvoisen muiston kylmään veteen.
• Harjaus: Pehmeä harja, kuin silittely. Se tasoittaa villakuituja, antaa villalle uutta eloa. Muistan, kuinka mummoni harjasi villatakkiaan… hidas, rauhallinen ele. Se oli kuin rituaali.
• Nukka: Nukkakerä on kuin villavaatteen vihollinen. Käytä nukkakampaa hellävaraisesti, niin kuin poistaisit hämähäkinseitit unen pehmeästä verkosta.
• Höyrytys: Höyry, kuin lempeä sumu, poistaa hajut ja virkistää villan. Se on kuin tuuletus, vain tehokkaampi, kuin kastepisara heräävän kukan terälehdelle.

Villavaatteiden hoito on hidasta, harkittua työtä, kuin ajan kulkua kunnioittaen. Se on kuin satu, jossa lempeä hoiva antaa villalle uuden elämän. Kuten minäkin, jokainen villavaate ansaitsee aikaa ja huolenpitoa, jotta se voi kertoa tarinansa vielä pitkään. Ajattelen tätä joka kerta, kun pidän käsissäni vanhaa, villaista neuletakkiani.

Miten villa pestään?

No niin, villapyykki – se on vähän kuin yrittäisi kesyttää villiintyneen lampaan! Jos mokaa, niin lopputulos on minikokoinen, huovuttunut versio entisestä loistosta. Mutta ei hätää, tässä pelastusrengas:

• Lämpötila on avain: 30-40 astetta on se sweet spot. Liian kuumaa, ja villa alkaa huutaa hoosiannaa ja kutistuu. Liian kylmää, ja sekin voi olla sille shokki. Vertaa tätä siihen, kun yrität juoda liian kuumaa tai kylmää kahvia – ei hyvä!
• Käsin vai koneessa? Jos olet zen-mestari ja nautit vaatteiden hellimisestä, käsinpesu on sun juttu. Muuten, monet pesukoneet tarjoavat nykyään hienopesuohjelmia, jotka ovat ihan kelpoja villalle. Tärkeintä on välttää linkousta kuin ruttoa!
• Kuivaus on taidetta: Unohda se kuivausrumpu, ellet halua lapsen kokoista villapaitaa. Tasokuivaus on ainoa oikea tapa. Levitä vaate pyyhkeen päälle tasaiselle alustalle ja anna kuivua rauhassa. Kuin antaisit taikinan levätä.

Ja hei, muista, että villavaatteita ei tarvitse pestä joka käytön jälkeen. Tuuletuskin tekee ihmeitä!