Voiko verho ripustaa märkänä?

Voiko verho olla ylipitkä?

Joo, voihan se verho olla ylipitkä! Mulla oli kerran sellaiset, aivan tajuttoman pitkät, ne roikkui maassa ihan niin kuin joku prinsessaleffa! Olin ostanut ne jostain kirpputorilta, ja ne oli ihan mahtavat, paksu ja tummanpunainen sametti. Näytti ihan älyttömän upealta. Mutta sitten… ai että, se siivoaminen! Kaikki pöly ja roskat tarttuivat niihin. Ja ne oli niin painavat, että se verhorauta meni rikki.

• Ylipitkät verhot: Näyttävät upeilta, mutta…
• Huono puoli: siivoaminen hankalaa, verhot pölyttyvät ja likaantuvat helposti.
• Lisäksi: painavat verhot voivat rikkoa verhoraudan.

Mutta jos haluaa näyttävän lookin, niin ylipitkät toimii! Itse en kyllä enää sellaista hankkisi, vaikka ne oli tosi kauniit. Mun mielestä sopivan mittainen on se, että ne ulottuu vähän lattialle, semmonen sentin pari ehkä, niin näyttää hyvältä eikä ole liian hankala. Niin kuin tässä mun olohuoneessa nyt on. Nyt on ihan mukavat verhot, valkoiset, kevyet ja helppo pestä. Ostin niitä Tokmanniista 2023. Suosittelen! Tokmannilta niitä sai edullisesti, kolme kappaletta, ihan sopivan mittaisia.

Miten kiinnittää verho kattoon?

Kattoon verhot. Kiskon asennus. Tarkista kantavuus. Ankkurit. Tasainen. Tukeva. Paino. Katon materiaali. Oikea kiinnitys.

• Kiskon kiinnitys: Ratkaisee kaiken.
• Katon kantavuus: Älä unohda. Betoni vs. kipsilevy.
• Ankkurit: Tarvitaan yleensä. Tarkista koko ja tyyppi.
• Tasoitus: Jätkä, tasoitus on tärkeää.

Minulla on kotona vanha puinen verhokisko, jonka isäni asensi vuosia sitten. Se on edelleen yhtä tukeva. Oikea asennus on avain.

Voiko pimennysverhoja silittää?

Okei, pimennysverhot. Siis voiko niitä silittää? Hmm...

• Ei pesua! Vain tuuletus. Oliko se edes tarpeen pestä? No ei kai.
• Tahrat? Kostealla liinalla. Toivottavasti lähtee. Muuten harmittaa.
• Silittäminen: Etupuolelta, keskilämpö (2 pistettä). Mikähän sekin on? Pitää katsoa raudasta. Entä jos sulaa? Varovasti!
• Verho on valkoinen ja 135x240 cm. Mitä jos se likaantuu? Valkoinen on paha. Ja iso. Mitä jos leikkais pienemmäksi? Ei kai sentään.
• Älä silitä liian kuumalla raudalla!!!
• Mitä jos kokeilis ensin nurjalta puolelta? Olisiko se viisasta? No ehkä.

Pitäisköhän ostaa uudet verhot? Ei, ei vielä. Katsotaan ensin.

Voiko pimennysverhot pestä?

Voihan sitä nyt pestä niitä pimennysverhoja! Niin kuin pesisi vaikkapa... no, hirviön pörröisen talviturkin! Älä nyt pelästy, ei ne heti hajoa.

Kyllä, ne voi pestä pesukoneessa! Mutta hei, älä nyt heitä niitä sinne ihan miten sattuu. Luepa ne pesuohjeet, jos sellaisia sattuu löytymään. Tai jos et löydä, niin tee niin kuin mummo opetti: Älä nyt liikaa hössötä!

• Vinkki 1: Käytä pesupussia, niin kuin pesisit vaikkapa rakkaan villapaitasi, ettei ne mene solmuun pesukoneessa. Kuvittele ne kietoutuneina toisiinsa kuin kesäinen tangokisa parketilla – kaaos!
• Vinkki 2: Valitse hellävarainen pesuohjelma. Älä nyt mene heittämään niitä sinne 90 asteen kuumuuteen. Äläkä käytä liikaa pesuainetta, muuten verhot tuoksuvat niin vahvasti, että saat naapuritkin oksentamaan.
• Vinkki 3: Älä laita kuivausrumpuun! Menevät ihan ruttuun, kuin vanha farkkuihminen saunasta! Ripusta ne kuivamaan. Paras on ehdottomasti ulkona, niin tuulettaa ne samalla. Kuvittele, miten tuuli leikittelee niillä kuin kesäheinillä pellolla. Aurinko kuivattaa ne ihanan pehmeiksi.

Sama väri molemmilla puolilla helpottaa asiaa. Ei tarvitse miettiä, kääntyvätkö ne oikein päin. Mutta jos epäilet, voit ottaa yhden verhon irti ja kokeilla sitä, niin näet, mitä tapahtuu. Voit tehdä siitä vaikkapa uusien verhojen testikankaan! Tässä tapauksessa on tosiaankin niin, että pesukone sopii näille verhoille.

Minulla itseasiassa on samanväriset pimennysverhot makuuhuoneessa. Pesty ainakin viisi kertaa, eikä ole mitään tapahtunut. (Lukuun ottamatta kertaa, kun unohdin pesupussin…se oli karua.) Tosin, nyt minulla on uusi pesukone, joka on selvästi älykkäämpi kuin vanha. Vanha pesi niin rajusti, että luulin sen pyörivän ympäri maapalloa sentrifugointiohjelmassa.

Miten villa pestään?

Muistan sen kerran, kun äitini pyysi minua pesemään hänen rakasta villapaitaansa. Oli kesäkuu 2023, ja olin ihan paniikissa. En ollut koskaan pessyt villaa. Äiti oli sanonut, että se on todella arvokasta, ja että se on käsinkudottua.

Ajattelin, että varmasti käsinpesu on paras vaihtoehto. Lämpötila? No, kädenlämpöinen vesi tuntui järkevältä. Käytin hellävaraista pesuainetta, sellaista nestemäistä, jota mainostettiin erityisesti herkille tekstiileille. Hurahdin siihen hommaan tosissaan, varovaisesti hankailin ja liotuttelin.

• Käsinpesu kylmässä vedessä
• Hellävarainen pesuaine
• Varovainen hankaus

Kutistuminen pelotti. En halunnut pilata sitä. Huuhtelu oli yhtä tarkkaa. Ja kuivatus. Tasolle, pyyhkeen päälle. Ei missään tapauksessa rumpukuivaimeen!

Lopputulos oli onnistunut. Villapaita pysyi ehjänä ja pehmeänä. Olin todella ylpeä itsestäni. Sain jopa kiitosta äidiltäni. Se oli mahtavaa. Ehkä jopa parempaa kuin pelkkä kiitos.

Sitten mietiskelin, että olisi ehkä ollut vieläkin parempi käyttää pesupussia pesukoneessa, jos olisin rohjennut. Mutta käsinpesu oli turvallisempi vaihtoehto mielestäni tuolloin. En halunnut ottaa riskiä. Ehkä seuraavalla kerralla.