Onko vaarallista ottaa aurinkoa?

Onko vaarallista ottaa aurinkoa? Voi sitä kysymystä... Se on kuin kysyttäisiin, onko vaarallista syödä kakkua. No, vähän kakkua on ihan ok, mutta koko kakku kerralla? Ei niin hyvä idea. Sama aurinkoon.

Auringonotto voi olla nimittäin tosi vaarallista. Lääkäri sanoi joskus, että jos olisin nuorempana käyttänyt edes hiukan enemmän aurinkorasvaa, ei mulla olisi nyt tätä… no, tätä vähän rypistynyttä ja täpläistä nenänpäää. Ei mitään vakavaa, toki. Mutta se on silti sellainen… muistutus. Muistutus siitä, miten helposti voi tehdä itselleen hallaa, jos ei ole varovainen.

Liiallinen altistuminen auringolle lisää merkittävästi, ja silloin tarkoitan merkittävästi, ihosyöpäriskiä. Muistan ystäväni Iirin, jolla todettiin melanooma. Se oli järkytys kaikille. Onneksi se löytyi ajoissa, mutta se kyllä opetti meidät kaikki arvostamaan varjoa ihan uudella tavalla. Ja aurinkorasvaa, tietenkin. UVA-säteily on erityisen ikävää, se tunkeutuu syvälle ihoon ja pilkkoo kollageenia ja kaikkea sitä, mikä pitää ihon nuorekkaana ja kimmoisana. Kuuluuko siihen siis se, että vanhenen liian nopeasti? En oikein tiedä. Mutta kun näen itseni vanhoissa kuvissa... Kyllä vähän harmittaa.

Näin kuulin joskus jostain tutkimuksesta - en nyt muista mistä – että yli puolet ihosyöpätapauksista voitaisiin ehkäistä asianmukaisella suojautumisella. Puolet! Se on paljon. Ja ajatella, että riittävä suojautuminen on niin yksinkertaista: aurinkorasva, hattu, varjossa oleskelu. Eikä se edes ole niin vaikeata. Ainakin minä voisin tehdä sitä paljon paremmin, tunnustan. Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty, jos kesäpäivä on kaunis ja aurinko paistaa. Ymmärrän sen. Mutta kun ajattelen Iiriä… niin… ei se ole vaivan arvoista. Tällä kertaa.