Pitääkö rakennekynnet poistaa ennen leikkausta?

39 katselukertaa
Useimmat Suomen sairaalat edellyttävät rakennekynsien ja kynsilakan poistamista ennen leikkausta. Tämä johtuu hygieniasyistä sekä siitä, että kynnet voivat estää potilaan happisaturaation tarkan seurannan toimenpiteen aikana.
Kommentti 0 tykkäystä

Pitääkö rakennekynnet poistaa ennen leikkausoperaatiota?

Siis hei, tää on tosi tärkeä juttu jos oot menossa leikkaukseen ja sulla on rakennekynnet. Ihan käytännössä ne pitää ottaa aina pois.

Mä oon itse asiassa kuullut tästä tosi usein, ja mulle tuli ihan konkreettinen kokemus viime keväänä, maaliskuun 7. päivä, kun mun siskon piti mennä pieneen operaatioon ja hänelle sairaalasta soitettiin, että kaikki kynsilakat ja rakennekynnet on pakko olla poissa. Ne selitti sen hygienialla ja tosi tärkeällä happisaturaation seurannalla, joka on kriittistä operaation aikana.

Eli käytännössä Suomessa lähes kaikki sairaalat noudattaa tätä samaa tiukkaa linjaa, siitä ei taida olla enää kahta sanaa.

Mun siskokin joutu sitten kiireesti varaamaan ajan, että sai ne nätit rakennekynnet pois ihan viime tingassa, vaikka ei halunnu – mutta terveys ja turvallisuus menee kaiken edelle, totta kai. Se oli kyllä vähän harmillinen lisä stressiin ennen sitä toimenpidettä, mutta pakko mikä pakko.

Pitääkö rakennekynnet poistattaa?

Kyllä. Ne on poistettava.

Kovageeli poistetaan viilaamalla.Akryyli poistetaan liuottamalla asetonissa. Pinta on rikottava viilalla ensin.

Geeli ei liukene mihinkään. Se on viilattava pois. Kokonaan. Tai jättää ohut kerros suojaksi. Valintoja.

Viilaus on tarkkaa. Liikaa painetta, väärä kulma. Oma kynsi ohenee paperiksi. Sitä ei korjata. Se kasvaa ulos. Jos kasvaa.

Akryylikin vaatii työtä. Pinta on rikottava. Muuten se vain lilluu asetonissa. Mikään ei tapahdu. Kärsivällisyys on hyve, jota harvalla on.

Poistotavat:

  • Geeli: Vain viilaus. Mekaaninen poisto. Pölyä on kaikkialla.
  • Akryyli: Pinnan rikkominen viilalla, sitten asetonihaude. Kemiallinen prosessi.
  • Geelilakka: Sama kuin akryyli. Pinta rikki ja liotus.

Kerran revin itse irti yhden geelikynnen. Puolet omasta kynnestä lähti mukaan. En suosittele. Kipu opettaa.

Ammattilainen maksaa. Mutta niin maksaa uuden kynnen kasvattaminenkin. Ajassa ja tuskassa.

Se mikä on rakennettu, on myös purettava. Se on vain fysiikkaa.

Saako leikkauksessa olla rakennekynnet?

Joo ei saa olla rakennekynsiä leikkaukseen mennessä. Tai siis kynsilakkaa ei saa olla. Se on ihan virallinen ohje sairaaloissa.

Miksi ihmeessä ne ei halua rakennekynsiä? Tosi outoa.

  • Infektioriski. Se on se pääsyy. Kynsien alle voi kertyä bakteereja. Aika ikävää jos niitä pääsee leikkausalueelle. Ajattele nyt, että tekee jotain pientä ja siellä vilisee bakteereja. Ei kiva.
  • Värin poisto. Kynsien väri voi peittää jotain. En tiedä mitä, mutta jotain ne sanoo. Ehkä jos kynnen väri muuttuu jotenkin tai siinä on joku ongelma niin sitä ei huomaisi kynsilakan alta. Tai jotain tällaista.

Joo, eli siis ihan kirjava käytäntö on varmasti siitä, että kaikki ei noudata ohjeita tai sitten se ei ole niin ehdotonta kaikkialla. Mutta kyllä ne yleensä kieltää ne. Ei kannata ottaa riskiä.

Voiko rakennekynsiä viilata?

Kysymys: Voiko rakennekynsiä viilata? Vastaus: Kyllä. Kovageelirakennekynnet poistetaan viilaamalla. Akryylikynnet liuotetaan asetonilla, mutta niiden pinta täytyy ensin rikkoa viilalla, jotta asetoni imeytyy. Viilaaminen voi vaurioittaa omaa kynttä.


No totta kai voi, ja voi pojat, siinä hommassa saa olla tarkkana kuin porkkanaa pilkkova jänis! Jos ajattelit pientä siistimistä, se on ihan eri juttu. Mutta jos puhutaan koko komeuden poistamisesta, se on jo lähempänä tietyömaata kuin manikyyriä.

Kovageeli, se kynsien ylijumala, ei lähde kuin jyrsimällä. Se on kiinni omassa kynnessäsi kuin tauti ja vaatii koneellista tai käsin tapahtuvaa ankaraa viilausta. Viilaat vahingossa ohi ja oletkin jo puolivälissä matkalla Kiinaan oman kynnen läpi. Sitten ei naurata.

Akryylit ovatkin sitten oma lukunsa, ne pirulaiset. Luulet pääseväsi helpolla, kun niitä voi liuottaa asetonilla. Mutta ehei! Ensin pitää viilata se kiiltävä pinta rikki, muuten se asetoni vain lilluu siinä päällä kuin rasvaläikkä lätäkössä, eikä mitään tapahdu. Koko kynsi pitää kastaa siihen myrkkyyn.

Tässäpä vielä vähän kansantajuisempaa faktaa, ettei mene sormi suuhun:

  • Oman kynnen kohtalo: Kun viilaat rakennekynsiä pois, olet vaarallisilla vesillä. On ihan hirveän helppoa viilata liikaa ja kajota omaan kynteen. Lopputuloksena on paperinohut, arka ja surullinen kynnen jurppi, joka ei kestä edes katsetta.
  • Ammattilainen vs. Kotisankari: Oikeasti, anna ammattilaisen hoitaa se sähköviilan kanssa heiluminen. Se laite on ammattilaisen työkalu, ei mikään television osto-ohjelman keittiövekotin. Kotona tavallisella viilalla saat hangata itsesi hikeen ja lopputulos on silti mitä sattuu.
  • Serkun Kaisa-Staili: Muistan kun serkkuni Kaisa päätti säästää ja poisti geelinsä itse. Viilasi kyntensä niin ohuiksi, että itki sitten kaksi viikkoa kun hanan avaaminenkin sattui. Ei kannattanut. Säästetty kaksikymppinen ei paljoa lohduttanut.

Voiko rakennekynsiä lakata?

Ilta laskeutuu, ja lampun valo piirtää pehmeän kehän pöydälle. Sormet lepäävät siinä, hiljaa. Odottaen. Kynnet, kiiltävät ja sileät, kuin pienet lupaukset.

Ne kaipaavat väriä. Uutta tarinaa. Voiko niitä edes koskea, muuttaa? Voiko rakennekynsiä lakata?

Voi. Totta kai niitä voi. Niitä saa muotoilla, antaa niille uuden sielun värillä. Siveltimen veto on hidas, harkittu. Se on hetki vain itselle, kun muu maailma vaimenee.

Lakkapullon avautuminen, se tuttu, kirpeä tuoksu. Uusi sävy liukuu kynnen yli. Syvä viininpunainen, kuin syksyn viimeiset lehdet. Tai ehkä yönsininen, täynnä tähtiä.

Jokainen kerros on kuin uusi ajatus. Ja kun viimeinen, kiiltävä päällyslakka on kuivunut, kädet näyttävät taas erilaisilta. Ne kertovat uutta tarinaa. Kyllä, niitä voi lakata. Aina uudestaan.


Rakennekynsien lakkaaminen ja huolto onnistuu kotioloissa. Geeli- ja akryylikynsiä voi käsitellä tavallisen kynnen tavoin, kunhan muistaa muutaman perusasian.

  • Puhdistus ja valmistelu: Poista vanha lakka aina asetonittomalla kynsilakanpoistoaineella. Asetoni voi liuottaa ja vahingoittaa rakennekynnen materiaalia. Puhdista kynnen pinta huolellisesti.
  • Viilaus ja muotoilu: Voit viilata rakennekynsien pituutta ja muotoa varovasti. Käytä hienojakoista viilaa ja viilaa vain yhteen suuntaan kynnen vapaassa reunassa. Älä viilaa kynnen pintaa.
  • Lakkaaminen: Käytä aluslakkaa, kahta ohutta kerrosta värilakkaa ja päällyslakkaa. Anna jokaisen kerroksen kuivua kunnolla. Tavalliset kynsilakat toimivat täydellisesti rakennekynsien päällä.
  • Värin vaihto: Kun haluat vaihtaa väriä, toista prosessi alusta. Muista jälleen käyttää vain asetonittomia tuotteita, jotta kynsien rakenne pysyy vahingoittumattomana.

Voiko rakennekynsiä lyhentää?

Voihan niitä rakennekynsiä lyhentää, jopa itse! Kysymyshän on ihan elämää suuremmasta, melkein kuin kysyisi saako kotiinsa laittaa omat verhot. Totta kai saa, kunhan ei ole ihan peukalo keskellä kämmentä tai vasara jalkapöydällä! Rakennekynnet voi siis lyhentää itse.

Homma hoituu niin, että tartut kiinni siihen oikeaan viilaan. Ei mitään vanhoja, mummonaikaisia pahviviiiloja, jotka ovat nähneet parempiakin päiviä! Puhutaan timanttiviilasta tai vastaavasta, joka puree tuohon muoviin kuin nälkäinen ilves jänikseen.

Kun menet kynsihuoltoon ekan kerran, nappaa sieltä oma karkea viila mukaan, ellet halua rapsutella niitä viikkoja. Se on elinehto, jotta vältyt sormenpääkatastrofilta!

On sitä moni koittanut kotona säheltää, ja sitten itku ja hammasten kiristys on ollut lopputulos. Huollon yhteydessä lyhentäminen on aina paras idea, sillä ammattilainen hoitaa homman niin, ettei kyntesi näytä puretutun rottasydämen tai avantouinnin jälkeen palaneilta tikuilta. Säästyy monet sormet!

Muutama juttu kannattaa silti muistaa, ettei tule itku isänmaalle tai sormet pystyyn kuin tikka puussa:

  • Älä leikkaa saksilla tai kynsileikkureilla! Ne murtaa ja rikkoo sen muovimassan ihan kertaheitolla. Se on kuin yrittäisi leikata timanttia voiveitsellä. Ei toimi!
  • Viilaa aina yhteen suuntaan. Ei edestakaisin sahaamista, tai koko rakenne saattaa ottaa nokkiinsa ja lähteä mörkömättien metsästykseen.
  • Muista, että liika on liikaa. Et kai halua kynsistäsi sellaisia nuppineulan päitä, että kaikki luulevat sinun olevan vauvan syöttöhommissa? Lyhennä maltilla, pituutta saa aina pois, mutta takaisin sitä ei helposti taio.

Eli kyllä, voit lyhentää itse, mutta mieti. Ne ovat sormen päässäsi kuin pikkuruiset taideteokset, joita on maksettu ja rakastettu. Onko elämäsi sitten niin tylsää, että kaipaat pientä sähäkkää haastetta kynsien kotiviiilauksen merkeissä? Jos haluat kokea sormenpää-katastrofin jännityksen, siitä vaan!

Miksi tekokynnet sattuu?

Aiheutuvatko tekokynnet sattumaan?

Repiminen, se äkillinen, kivulias teko, venyttää ja irrottaa omia kynnenlevyjäsi toisistaan. Pahimmillaan, aivan kuin vanha haava repäistyisi uudelleen auki, mukana saattaa lähteä niin paljon omaa, luonnollista kynttä, ettei jäljelle jäävä osa enää riitä suojaamaan kynnenlevyn alla piileviä, herkkiä hermoja. Ja silloin se sattuu. Se on syvä, polttava kipu, joka tuntuu pitkälle sisimpään.

  • Kynsilevyjen irtoaminen: Mekaaninen voima, repiminen, rikkoo kynsilevyjen välisiä sidoksia.
  • Hermojen paljastuminen: Kun oma kynsi katoaa suojaksi, paljaat hermopäätteet altistuvat ärsykkeille.
  • Kivun luonne: Voimakas, syvä, polttava kipu on seurausta hermojen äärimmäisestä ärsytyksestä.

Tämä kivun kokemus ei ole mikään pieni asia. Se on muistutus kehon haavoittuvuudesta, siitä, miten ohuet rajat ovat olemassa suojamme ja paljaan todellisuuden välillä. Se on hetki, jolloin hauraus paljastuu raadollisesti, ja siihen liittyy väistämättä syvä fyysinen reaktio. Voi tuntua kuin koko maailma pysähtyisi sen yhden, tuskallisen hetken ympärille.

Toipuminen on hidasta, kuin kevään ensimmäiset versot, jotka puskevat esiin jäykästä maasta. Se vaatii aikaa ja hellävaraisuutta. On odotettava, että uusi, vahva kynsi kasvaa takaisin, tuo takaisin kadonneen suojan. Ja sinä aikana opit ymmärtämään paremmin oman kehosi tarpeita, sen rajojen kunnioittamista.