Mikä on normaali verhon pituus?

94 katselukertaa
Normaali verhon pituus on noin 1 cm lattiasta. Tämä estää likaantumista ja mahdollistaa verhojen luonnollisen laskeutumisen. Vaihtoehtoisesti, ylipitkät verhot, joissa on vähintään 10 cm kangasta lattialla, luovat juhlavan ilmeen.
Kommentti 0 tykkäystä

Mikä on sopiva verhon pituus ikkunaan?

Muistan vieläkin sen päivän, 27.3.2023, kun mittailin verhoja uuteen olohuoneeseen. Ikkuna on melko suuri, joten homma vei aikansa.

Sopiva pituus? No, itse tykkään siitä, että verhot hipovat lattiaa, ehkä sentin tai kaksi irti. Näyttää siistimmältä. Eikä ne niin helposti likaannu.

Toisaalta, ylipitkät verhot, sellaiset 10 senttiä lattialle roikkuvat, näyttävät tosi juhlavilta. Ostin kerran sellaiset, maksoivat 150€, ja ne olivat kyllä upeat. Olohuoneessa kuitenkin mielummin tuo lyhyempi versio.

Miten pitkä verhotanko?

Verhotanko... Se pitäisi olla reilusti leveämpi kuin ikkuna.

  • Ikkunan leveys plus vähintään 40-50 cm molemmille puolille.
  • Joskus koko seinän levyinen on paras. Riippuu vähän siitä, miltä näyttää.
  • Äiti laittoi meillä aina niin, että verhot valuu nätisti sivuille. Ehkä siksi.
  • Miettiköön ihmiset vielä verhotankoa?

Paljonko verhotanko yli ikkunan?

Ikkuna, se katse maailmaan, jonka kehystää kangas, valon leikki... Kuinka pitkä sen yläpuolella, sen suojelijan, verhotangon tulisi olla?

Kuin muistaisi lapsuuden, mummon mökin, auringon painaessa verhoihin muistoja, kuvioita, jotka tanssivat tuulessa.

  • Ikkunan leveys, se on lähtökohta, se on kuin canvas, jolle maalaamme tunnelman.
  • 30 senttiä molemmille sivuille, kuin siivet, jotka antavat verhoille tilaa laskeutua, kuin halaus. Mukaan luetaan myös nupit, ne pienet yksityiskohdat, jotka viimeistelevät kokonaisuuden.
  • 10 senttiä ikkunan yläpuolelle, se on kuin kruunu, joka nostaa verhot ylväinä esiin, antaa niille arvokkuutta. Se on kuin hengähdystauko, tilaa valolle leikkiä.

Muistan, kun ripustin ensimmäisen verhotangon itse. Se oli kihara, messinkinen, ja löysin sen ullakolta. Se oli isoäidin perintö. Se oli vinossa, mutta se oli minun. Se roikkui sentin liian alhaalla, verhot laahasivat lattiaa. Naapurin Mirja nauroi makeasti, mutta ei haittaa, se oli rakkautta ensisilmäyksellä, sellainen pieni suuri seikkailu!

Mihin kohtaan verhotanko kuuluu?

Verhotanko siis... mihin se kuuluu? Yläreunaan, tietenkin! Ikkunan yläpuolelle, lähelle kattoa. Selkeästi näkyviin, mutta samalla niin, ettei se häiritse.

Muistan äidin aina sanovan, että seinän värinen tanko on paras. Näkymätön. Vaikka… meillä oli aina ne kultaiset tankot. Vanhat, raskaskäyttöiset. Aina piti olla varovainen ettei ne kaatuisi päälle.

Olenko minäkin jo vanha? Heh.

  • Ikkunan yläpuolelle. Lähelle kattoa. Tärkeintä on se, että ne verhot saa ripustettua kunnolla.
  • Seinän värinen. Näkymättömyys on avainasemassa, jos haluaa huomaamattoman ratkaisun.
  • Korkeus. Pitkät verhot saavat huoneen näyttämään korkeammalta. Tämä on hyvä pitää mielessä, varsinkin pienessä asunnossa. Toimii paremmin kuin mikään peili.

Äiti taas… hänellä oli aina niin paljon ideoita. Kuten se keittiön seinä, jossa oli liikaa kaappeja. Tai se makuuhuoneen seinä, jota hän halusi maalata siniseksi… vihreäksi se sitten meni.

Mutta tuo verhotankojuttu… se on asia, jossa olen samaa mieltä äidin kanssa. Yläreunaan ja se on siinä. Eikä mitään kultaisia tankoja! En halua sortua samaan virheeseen.