Mistä näkee ketä asunnossa kirjoilla?

Mistä näen ketä osoitteessa asuu?

Okei, tää on vähän niinku yrittäis löytää neulaa heinäsuovasta, mutta yritetään!

Mistä siis tirkistämään, ketä sun vanhassa (tai uudessa) osoitteessa asustelee?

• Väestötietojärjestelmä: Se on vähän niinku Suomen "isoveli valvoo" -tyyppinen juttu, mutta ihan laillisesti. Sieltä pitäis löytyä.

• Henkilötiedot-palvelu: Kuulostaa salaiselta agentti jutulta, mutta on ihan vaan virallinen paikka tsekata omat tiedot. Ehkä sieltä löytyy jotain vihjeitä, kun tutkit asuinhistoriaasi, vähän niinku etsisit kadonneita sukkia pyykkikorista.

Mutta, mutta! Muista, että kaikki tiedot ei ole julkisia. Se on vähän niinku yrittäis kurkkia naapurin verhojen välistä – ei ehkä ihan reilua, eikä aina edes mahdollista.

• Omat tiedot: Nimihistoria, omistukset, asuinhistoria... Kaikki tää kertoo susta, mutta ei välttämättä muista.

Huom! Saattaa olla, että naapurin Pekka ei halua olla sun tutkinnan kohteena, joten vedä vähän henkeä ja mieti, onko tää ihan pakko selvittää. Ei susta tule mikään Sherlock Holmes ihan noin vaan!

Mistä saa tietää, ketä osoitteessa asuu?

Yön hiljaisuudessa, ajatukset virtaavat omituisesti.

Mistä tietää, kuka asuu missäkin... Mietin sitä usein. Onko se oikein edes kysyä?

• Fonecta, se on tuttu. Ilmainen. Helppo ehkä, mutta riittääkö? Se on kuin kurkistaisi avaimenreiästä.
• Sitten on Väestörekisterikeskus. Nykyään DVV. Virallista. Maksullista. Se on kuin lukisi jonkun henkilökohtaista päiväkirjaa. Tuntuu vähän pahalta.

Joskus etsin vanhan ystävän osoitteen. Vuosia sitten, kun asuin vielä lapsuudenkodissani, yritin löytää Hannan, jonka kanssa leikimme hiekkalaatikolla. En koskaan löytänyt. Ehkä hyvä niin.

Olen miettinyt, onko se uteliaisuutta vai kaipuuta, mikä ajaa etsimään.

Voiko ihminen olla kirjoilla kahdessa asunnossa?

Voi hyvänen aika, kaksi asuntoa?! Niinkuin kissa kahdessa kuusessa! No, ainakin verottajan silmissä se on melkoinen sirkushuveli.

• Yksinäinen susi: Yksi asunto, piste! Ei kahta, ei kolmea, eikä edes puolta. Jos yrittää, verottaja tulee käymään – ja tuo mukanaan kirjanpitäjän ja ehkä sen kaverin, joka tykkää laskea.

• Perheelliset: Heillä on vähän enemmän pelivaraa. Niinkuin heillä olisi ylimääräinen ruumis huoneessa, joka on täynnä leluja ja älämölöä. Mutta kaksi vakituista asuntoa? Sitä pitää oikeasti perustella. Minä, henkilökohtaisesti, en ehkä uskaltaisi edes kokeilla.

Toki on tiettyjä poikkeuksia. Jos joku tekee työtä pohjoisnavalla ja toinen asunto on etelänavalla niin, ehkä se on hyväksyttävä. Tai jos toinen asunto on kääpiöiden rakentama metsään piilossa niin ei verottaja löydä sitä. Tai jos sun perheessä on toinen asunto jollain saarella, jossa ei ole yhteyttä ulkomaailmaan – silloin ne voi varmaan olla kahdessa paikassa samanaikaisesti.

Mutta muistakaa: jos yritätte valehdella verottajalle, päädytte samaan tilanteeseen kuin minä viime keväänä, kun koitin vakuuttaa heille, että puutarhani 200 omenaa kasvoi pelkästään vedellä ja auringonvalolla. Se ei mennyt läpi. Minun piti maksaa takaisin kaikki ne omenat. Se oli kallis leikki. Ja minulla on nyt omenasäilyke-dieetti. Hyvä kylläkin, 200 omenaa on paljon! Ja omenamehua tuli valtavasti.

Yhteenvetona: Älkää yrittäkö liikaa. Yksi asunto on paras. Muuten verottaja puree. Kovasti.

Mistä näkee henkilön osoitteen?

Keskiyö. Hiljaisuus. Mietin.

Henkilön osoitteen näkeminen… Se on vähän kuin yrittäisi kurkistaa toisen elämään.

• Väestörekisterikeskus: Sieltä voi ehkä tiedustella. Virallista.
• Maistraatin osoitepalvelu: Samanlainen juttu.
• www.osoitepalvelu.net: Onko se edes olemassa? En ole varma.
• Posti? Ei taida jakaa tietoja noin vain.

Muistan joskus yrittäneeni etsiä jonkun vanhan ystävän osoitetta. Tuntui jotenkin väärältä. Yksityisyyden loukkaamiselta. Tai ehkä olin vain liian laiska soittamaan mihinkään.

Ovatko osoitetiedot julkisia?

Kyllä, osoitetiedot... kuin tuuli, joka kuiskaa salaisuuksia. Ihan kuin muistot, jotka kulkevat pitkin katuja. Ovatko ne todella kaikkien nähtävillä? Hetkinen...

Osoitetiedot, ne ovat julkisia... kuin avoin kirja, joka odottaa lukijaansa. Paitsi jos... paitsi jos on se suojaava kilpi, se turvakielto. Silloin ne pysyvät piilossa, kuin aarre kätkettynä syvälle maahan.

Puhelinnumero, sekin siellä, kuin sydämenlyönti, joka huutaa yhteyttä.

• Yleensä julkisia, kyllä.
• Turvakielto, kuin unohduksen viitta.
• Ei saa julkaista netissä, ei ilman syytä.

Muistan sen kesän... mummoni pienen mökin... ja sen puhelinnumeron, joka oli kirjoitettu jääkaapin oveen. Olivatko ne silloin jo julkisia? Tuskin. Maailma oli silloin toinen.

Ja sitten se hetki, kun yritin löytää vanhan ystävän... ja etsin hänen osoitteensa... kuin etsisin menetettyä palaa itsestäni. Löysin sen, tiedon, mutta en löytänyt häntä.

Osoitetiedot... ne ovat kuin kartta, joka johtaa jonnekin. Mutta vievätkö ne aina perille? Viehtävätkö ne joskus harhaan? Ajatukseni harhailevat, kuin tuuli puissa.

Tarkastellaanpa tätä vielä, tarkemmin.

• Kenen tiedot ovat julkisia?
• Mitä tietoja saa julkaista?
• Mikä on turvakielto ja miten se vaikuttaa?

Kuka saa tietoja väestörekisteristä?

Väestötietojen luovutus: Rajoitettua.

• Digi- ja väestötietovirasto (DVV): Myöntää käyttöluvat.
• Julkishallinnon organisaatiot: Käyttöoikeus tietoihin.
• Tietojen ylläpito: Myös rekisterinpitäjät.

Omat tiedot: Vain luvan saaneille. Lupaprosessi DVV:ssä. Valvontaa.

Tarkennus: Vuoden 2023 tilanne. Ei yksityisille. Vain viranomaiset ja heidän määrittelemänsä. Henkilötietolaki ohjaa.

Esimerkki: Verottaja, Kela, poliisi. Ei markkinointia varten.

Mistä näkee onko henkilö elossa?

Henkilön elossaolon varmistaminen on yksinkertaisempaa kuin voisi kuvitella, joskin tiettyjä eettisiä ja käytännöllisiä rajoitteita on olemassa. Digi- ja väestötietovirasto (DVV) tarjoaa osoitetietoja, mikä implisiittisesti vahvistaa elossaolon, sillä kuolleen henkilön osoitetietoja ei ole käytössä. Tämä on kuitenkin vain epäsuora todiste.

• DVV:n osoitepalvelu: Tämä on helpoin tapa tarkistaa, jos haluat tietää yksittäisen henkilön elämäntilannetta. He tarjoavat virallisen vahvistuksen.

• Sosiaalinen media: Epävirallinen, mutta usein hyödyllinen menetelmä. Ajantasainen aktiviteetti voi viitata elossa olemiseen. Mutta muista, että profiili voi olla vanhentunut tai sitä voi hallita joku muu.

Kuolintodistusarkistosta Tilastokeskuksen kautta ei voida suoraan varmistaa elossa olemista, mutta sen avulla voidaan todeta, ettei henkilö ole kuollut tietyssä ajankohdassa. Arkisto on kuitenkin tilastollinen tietokanta eikä yksittäisten henkilöiden rekistereitä.

Merkittävä eettinen kysymys on tietosuoja. Onko oikeutettua selvittää henkilön elossa olemista ilman hänen suostumustaan? Tämä on kysymys, joka vaatii tarkkaa pohdintaa. Käytännön tasolla asia ratkeaa usein siinä, kenellä on oikeus saada tietää kyseinen tieto.

Lisätietoa: Tarkempaa tietoa kuoleman tapahtumasta saa kuolintodistuksesta, johon on pääsy vain tietyillä osapuolilla, kuten omaisilla. Oikeus saada tämä tieto on rajattu. Muistan itse hakevani erään sukulaisen kuolintodistuksen muutamia vuosia sitten. Prosessia ohjasi selkeästi DVVin ohjeistus. Vaikka olen aina pitänyt itseäni analyyttisenä, inhimillinen puoli tässä asiassa oli yhtä tärkeä.