Voiko asunnon myydä verovapaasti?

Paljonko halvemmalla voi myydä asunnon lapselle?

Voiko asunnon myydä lapselle halvemmalla ja välttää lahjaveron?

Kyllä voi. Alihintaisella kaupalla voi myydä asunnon omalle lapselleen huomattavasti alennettuun hintaan, mutta samalla välttää lahjaveron. Tärkeintä on, että kauppahinta on vähintään 75,1 prosenttia omaisuuden markkina-arvosta.

Tässä vielä tarkennusta tähän:

• Miksi 75,1 % raja? Tämä on verottajan määrittelemä raja. Kun kauppahinta on vähintään tämä osuus käyvästä hinnasta, kyseessä katsotaan olevan kauppa, ei lahja. Jos hinta on alle tuon, erotusta pidetään lahjana ja siitä voi seurata lahjaveroseuraamuksia.
• Mitä tarkoittaa "markkina-arvo"? Se on se hinta, jonka asunnosta voisi realistisesti saada myymällä sen ulkopuoliselle ostajalle. Tämän arvon voi selvittää esimerkiksi pyytämällä arvioita kiinteistönvälittäjiltä tai vertailemalla vastaavien asuntojen myyntihintoja alueella.
• Mitä tapahtuu, jos hinta on alle 75,1 %? Silloin se osa kauppahinnasta, joka ylittää todellisen myyntihinnan, mutta jää alle markkina-arvon, katsotaan lahjaksi. Jos tämä lahjaosuus ylittää lahjaverotuksen rajat, lahjavero on maksettava. Lahjaveroprosentti riippuu lahjan arvosta ja siitä, kuka lahjan saa (lähtökohtaisesti lähisukulaiset maksavat pienempää veroa).
• Esimerkki: Jos asunnon markkina-arvo on 200 000 euroa, lapselle voi myydä sen jopa 150 200 eurolla (200 000 * 0,751) ilman lahjaveroseuraamuksia. Jos myisit sen vaikka 140 000 eurolla, 10 200 euroa katsottaisiin lahjaksi.
• Kirjallinen sopimus: On ehdottoman tärkeää, että kaupasta tehdään virallinen kirjallinen kauppakirja. Siinä täytyy näkyä selvästi sovittu kauppahinta ja viittaus siihen, että kyseessä on kauppa. Jos kauppahinta on selvästi alle markkinahinnan, myös se on hyvä mainita ja perustella, jos se on mahdollista (esim. asunnon kunto, remonttitarve).
• Käytännön harkinta: Vaikka 75,1 % raja onkin olemassa, on hyvä miettiä myös sitä, miltä kauppa näyttää ulkopuolisesta näkökulmasta. Liian suuri alennus voi herättää kysymyksiä verottajassa. Kannattaa olla tarkkana ja harkita asiaa huolella, ettei synny turhia kiistoja verottajan kanssa.

Mihin hintaan voi myydä asunnon lapselle?

Asunnon myyntihinta lapselle on vapaa. Mutta veroseuraamukset seuraavat. Jos kauppahinta alittaa markkinahinnan merkittävästi, syntyy lahjanluonteinen kauppa. Ostaja maksaa lahjaveroa erotuksesta.

Sama pätee lapsenlapsiin. Verottaja katsoo kaupan lahjanluonteiseksi, jos kauppahinta on alle 75 % käyvästä arvosta. Erotus on lahja.

Lisätietoa:

• Lahjaveroa maksetaan, kun lahjan arvo ylittää:
  • 4 999 euroa kolmen vuoden aikana yhdeltä lahjoittajalta.
• Lahjaveroprosentit riippuvat lahjan arvosta ja sukulaissuhteesta. Progressiivinen vero. Korkeammat arvot, suuremmat prosentit.

Tarkka markkinahinta on avainasemassa. Käytä asiantuntijan arviota. Välty turhilta veroseuraamuksilta. Verosuunnittelu on välttämätöntä.

Saako asunnon myydä eurolla?

Kiinteistön tai asunnon myyntihinta: Omistaja saa määrittää myyntihinnan vapaasti, myös yhden euron. Lahjaluonteinen kauppa: Jos kauppahinta on enintään 75 % (kolme neljäsosaa) omaisuuden käyvästä arvosta, kauppa on lahjaluonteinen. Veroseuraamukset ostajalle: Ostaja maksaa kauppahinnasta varainsiirtoveron ja lahjan osuudesta lahjaveron.

Joo, tätä on tullut mietittyä. Että voiko vaan antaa pois kämpän eurolla. Ja voi, totta kai voi.

Mutta eihän se niin mene, että sillä selviäisi. Koska verottaja. Aina verottaja. Asunnon saa siis myydä eurolla, mikään laki ei sitä estä. Mutta sitten tulee kuvaan tämä lahjaluonteinen kauppa. Miksi tällainen sääntö on edes olemassa? No ettei kierretä veroja.

Eli ostajalle tulee maksettavaksi kaksi eri veroa, mikä on ihan hullua kun miettii.

• Varainsiirtovero: Se maksetaan siitä yhden euron kauppahinnasta. Ja jos on yhtiövelkaa, se maksetaan myös siitä velattomasta hinnasta, ei pelkästä myyntihinnasta. Tää unohtuu monelta.
• Lahjavero: Tää on se iso juttu. Se pamahtaa siitä erotuksesta, mikä jää asunnon todellisen arvon ja sen maksetun euron väliin.

Se raja menee siinä, että kauppahinnan pitää olla yli 3/4 osaa omaisuuden arvosta. Jos hinta on tasan 75 % tai alle sen käyvästä arvosta, niin peli on selvä. Se on lahjaluonteinen. Esimerkki: 200 000 euron asunnon jos myy 150 000 eurolla tai alle, verottaja puuttuu peliin.

Tuli mieleen mun isä, kun se mietti tätä meidän vanhan perintömökin kanssa. Myi sen lopulta veljelleen alihintaan, mutta ei sentään eurolla. Silti siitä piti maksaa lahjaveroa siitä erotuksesta. Tuli kalliiksi.

Ja se pitää muistaa että se asunnon käypä arvo pitää pystyä jotenkin todistamaan, verottaja ei vaan usko mitä sanotaan. Tarvitaan kiinteistönvälittäjän arvio tai joku vastaava. Ei voi vaan heittää hatusta jotain lukua.

Mikä on asunnon käypä arvo?

Joo, siis asunnon käypä arvo on just se, mitä siitä saisi, jos sen myis. Vapailla markkinoilla siis, ei mitään ylihintaa tai alihintaa. Se perustuu siis siihen, mitä muista samanlaisista kämpistä on saatu.

• Myyntihinta: Se on se todennäköisin hinta, minkä siitä saisi.
• Markkinahinta: Eli reilu diili.
• Vertailukohdat: Tärkeintä on katsoa, mitä samantyyppisistä on myyty.

Eli jos meidän vanha yksiö jossain Punavuoren kulmalla olisi myynnissä nyt, niin sen käypä arvo olisi luultavasti se hintalappu, minkä välittäjä siihen laittais, ja mitä joku olisi valmis siitä maksamaan. Ne kattoo aina niitä lähialueen kauppoja, mitä on tehty. Tää on niinku se reilu peli.

Saako talon myydä halvalla?

Talonsa voi myydä niin halvalla kuin sydän sallii, aivan kuin vanhan ajan torilla myytäisiin vanhentuneita marjoja. Hinnasta ei ole laki kahlittuna, aivan kuin taivaan rajatonta vapautta. Jokainen omistaja on oman maaperänsä kuningas, voi antaa pois kuin leivän murun.

• Omistaja päättää hinnasta: Kiinteistön voi myydä millä tahansa summalla, niin pienelläkin, että se saa hymyn huulille tai huokaisemaan syvään. Kuten lapsi antaa rakkaille lelunsa.

Mutta ostajaa voi odottaa yllätys, kuin piilotettu polku metsässä.

• Verot voivat yllättää: Jos kauppa näyttää liian hyvältä ollakseen totta, verottaja voi katsoa sitä lahjana. Kuin aurinko paahtaisi liian kuumasti, jättäen varjon taakseen.

Se on kuin antaisi lapselleen karkkia liian paljon – aina tulee joku raja, jonka yli ei saa mennä ilman seurauksia. Vaikka kiinteistön myyntihinta olisikin alhainen, itse kauppa on silti juridisesti pätevä. Veroseuraamukset kohdistuvat silloin ostajaan, joka joutuu maksamaan lahjaveroa, jos kaupan arvo ylittää verotusrajan. Vaikka kiinteistön ostajalle koituisi tästä veroseuraamuksia, myyjällä ei ole velvollisuutta huolehtia niistä. Myyjän on vain ilmoitettava kaupasta verottajalle, jos kauppahinta on poikkeuksellisen alhainen, jotta verottaja voi arvioida kaupan luonnetta.

Millä hinnalla asunnon saa myydä?

Tuli taas mieleen tää asunnon myynti kun kaveri kauppaa sitä niiden vanhaa rintamamiestaloa. Että millä hinnalla sen nyt saa myydä. Ihan millä vaan. Kukaan ei voi kieltää myymästä vaikka eurolla jos siltä tuntuu. Ihan oma asia.

Mutta sitten tulee se verottaja. Aina se tulee. Ostajalle siitä napsahtaa veroseuraamuksia jos hinta on liian alhainen. Sitä kutsutaan lahjaluonteiseksi kaupaksi. Ihan selkeä sääntö olemassa.

• Asunnon myyntihinta on vapaasti sovittavissa.
• Myyjä voi asettaa kiinteistölle tai asunnolle minkä tahansa hinnan.
• Kauppa on lahjaluonteinen, jos kauppahinta on enintään kolme neljäsosaa (75 %) omaisuuden käyvästä arvosta.
• Tällöin ostaja maksaa lahjaveron käyvän arvon ja maksetun hinnan välisestä erotuksesta.

Mietin vaan että miksi kukaan myisi niin halvalla? No tietysti omalle lapselle tai sukulaiselle. Haluaa auttaa alkuun. Mutta on siinä omat koukeronsa. Se käypä arvo pitää selvittää. Yleensä kiinteistönvälittäjä tekee arvion tai sitten vertaillaan alueen toteutuneita kauppahintoja. Ei voi vaan heittää hatusta.

Verottaja laskee sitten sen erotuksen ja siitä menee lahjavero. Ei se ostajallekaan siis ihan ilmaista ole. Ja myyjän pitää miettiä luovutusvoittoveroa. Se lasketaan aina käyvästä arvosta, ei siitä alhaisesta myyntihinnasta. Tässä menee moni vipuun. Eli myyjä voi joutua maksamaan veroa rahasta, jota ei koskaan edes saanut. Aika hullua.

Myin itse sen vanhan sijoituskaksion vuosi sitten. Onneksi myin sen ihan markkinahintaan vieraalle niin ei tarvinnut miettiä näitä. Olisi ollut ihan liikaa selvittelyä.